Junamatkailua 50-luvun hengessä: Museojunalla Uuteenkaupunkiin

4.12.2016

Ruisleipä ja kahvi maistuvat erityisen hyvältä. Auringon säteet puskevat huurteisen ikkunan läpi lämmittäen kylmää talviaamua.

Istumme 50-luvun puukorisessa matkustajavaunussa. Raiteet kolisevat ja matka on mukavan rytmikästä. Lapsia naurattaa. Rautajousiset samettipenkit voimistavat liikettä entisestään.

Tietää matkustavansa.

On 3.12.2016 ja Turun rautatieasemalle ajaa 50-luvun museojuna. Kaiuttimista kuuluu tutun naisäänen kuulutus suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Juna Turusta Uuteenkaupunkiin lähtee raiteilta seitsemän.

Pakkasessa malttamattomina vartin odottaneet ihmiset alkavat liikehtiä innoissaan. Lapset hihkuvat, kun juna jarruttaa laiturille. Pian kaikille sisäänkäynneille muodostuu pitkät jonot. Nousemme rautaisia portaita korkealle junaan.

Sisällä on lämmin. Ihmiset ovat ystävällisiä, eikä vieraan ihmisen viereen istuminen haittaa. Perheemme jakautuu käytävän molemmille puolille. Ei ole penkkirivejä, vaan neljän hengen looseja. Keskellä on pieni pöytä ja ikkunoissa sievät verhot.

Kohta nuori rahastajan laukulla sonnustautunut konduktööri tulee vaunuun ja kertoo juhlavasti määränpäämme. "Hyvät matkustajat, tervetuloa museojuna Dr13 2343:een Turusta Uuteenkaupunkiin. Pysäkkimme ovat Raisio, Nousiainen, Mynämäki ja Vinkkilä. Bästa passagerare..."

Ja sama seuraavassa vaunussa.

Tällä linjalla ei ole kulkenut matkustajajunia vuosikymmeniin. Ikkunoista näkee vanhoja puisia juna-asemia, jotka on muutettu asuintaloiksi.

Matka kestää puolitoista tuntia. Siinä ajassa viereisten matkustajien kanssa on jo juteltu hyvät tovit. Lasten mielestä on kivaa kävellä käytäviä pitkin heiluvakyytisessä junassa ja tervehtiä kaikenikäisiä tuntemattomia ihmisiä.

Kaikkia hymyilyttää.

Juna saapuu Uuteenkaupunkiin. Otamme kuvia vanhasta junasta ja samalla ystävä kiiruhtaa meitä vastaan.

Aurinko paistaa ja pieni pakkanen kipristelee varpaita. Torilla myydään villasukkia, kuumaa glögiä ja makkaraa. Paikalliset koripalloilijatytöt pelaavat vanhan ajan henkeen pitkissä villakangastakeissa ja puuvillahameissa harjapalloa.

Lasten laulamat joululaulut raikaavat kylänraitilla kaiuttimista.

Käymme ostamassa muutamat villasukat, joista yhdet on puettava heti jalkaan. Lapset pääsevät poniajelulle, minkä jälkeen suuntaamme vanhaan lautalattiaiseen puutaloon, jossa on tänään pop up -kahvila Kukonmäki.

Jossain kohtaa päivää luemme, että museojuna on törmännyt Maskussa henkilöautoon. Juna seisoo tasoristeyksessä ja kuljettajaa yritetään saada irti autosta. Tajuissaan oleva kuljettava viedään sairaalaan ja juna jatkaa viivästyksen jälkeen matkaa.

Vietämme leppoisan päivän ihanan Päivin ja hänen perheensä luona. Lapset nukkuvat pitkät päiväunet ja me syömme joulutorttuja kynttilänvalossa. Illalla Päivi saattaa meidät keskustaan. Paluujuna lähtee aikaisemmin tapahtuneen onnettomuuden vuoksi tunnin alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Junan henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Nuoret miehet auttavat auliisti vaunut kyytiin ja ohjaavat oikeaan paikkaan.

Hämärät puuvaunut ja liikkeestä syntyvä tasainen heijaus houkuttelisivat jo uneen, mutta lapsissa riittää vielä virtaa.

Paluumatkalta ostamme karvalakkipäiseltä nuorelta mieheltä muistoksi postikortteja, joissa on kuvia vanhoista junista. Esikoinen osaa näyttää, mikä junista on meidän junamme.

Kotona lapset simahtavat heti sänkyihinsä.

Niin myös aikuiset.

Kiitos Haapamäen museoveturiyhdistys elämyksestä. Luulen, että yksi jos toinenkin perheessämme muistaa tämän vielä pitkään!

Kuvat: Jere Satamo.

Mamma rimpuilee

Seuraa rimpuilua myös Facebookissa ja Instagramissa

4 comments

Terhi / Hupsistarallaa5. joulukuuta 2016 klo 15.09
Ihana tunnnelma ja ihanat kuvat! Minä ja (koko perhe) ollaan ihan sen verran höyrähtäneitä museojuna-ajeluihin, että ollaan liitytty museorautatieyhdistykseen vai mikä sen nimi onkaan. Anyway. Meidän kaikki reissut ovat sijoittuneet kesäaikaan, ihanalta näytti tämä jouluisampi retki. Harmi että joku ajoi alle :(
VastaaPoista
Vastaukset
Annaliisa Malinen4. joulukuuta 2017 klo 20.20
Upeita kuvia ja varmaan mahtava kokemus. Oi jospa oisin saanut olla mukana! En ole itse koskaan päässyt vanhaan puuvaunuun ja siksi kysynkin uteliaana, miten vaunujen lämmitys toimi? Tuliko jostain ritilästä lämmintä ilmaa, vai kuinka?
VastaaPoista
Vastaukset