Okei. Joulu. Kymmenen päivää.

Kuinka moni arvasi, ettei me mihinkään lähetä kuitenkaan jouluksi? HAHAHAHAHA, joo ei tod. Sinnikkäästi vielä viime viikolla soittelin paikkoihin. Tallinnaan viimisimpänä. Sitten tuli ähky. Ihan sama, unohdetaan koko juttu.

Eli joulu kotona! Puolet joulun vakioporukasta lähtee toiselle puolelle maailmaa, joten vähän vähemmällä sakilla mennään. Ensin hieman suretti, koska tuntui, että mitä minäkin sitten mitään jouluaterioita vääntämään, kun minähän teen joka päivä tuolle perheelleni ruokaa. Niinku että mitä juhlavaa siinäkin sitten on, että ihan arjen lailla kökötetään täällä keskenämme.

Noh, harmituksesta ylipäästyäni, kuten aina, aloin tottua ajatukseen ja näkemään sen ihan positiivisena juttuna. Ja tulee meille kyllä muitankin, mutta kumpikaan sisarukseni ei tule joulupöytään, joten sitä harmistelin hetken.

Mutta kun annoin joulun tulla minuun (kuulostipa pervolta), joulumieli alkoi löytyä. Tänään leivoin jo vähän pipareita.

Stressiä ei revitä, vaan tehdään asioita siten kuin huvittaa ja jaksaa. En yleensäkään ole kova joulustressaaja, ensinnäkin siksi, että minusta joulun tuhtaamiset ovat ihan kivoja ja toiseksi, että ajattelen, että sitä mitä ei ole, ei tarvita.

Paitsi seuraavaksi luettelen silti asioita, joita kyllä pakosti tarvitaan: Laatikot, piparit, perinteiset saaristolaisalkupalat, kuusi, joulupukki, joku joulujälkkäri, saaristolaisleipä... Noh, noin kaikki, mutta ei ole paha!

Laatikot tilasin jo REKOn kautta. Vältän senkin jännäkakan laatikoiden onnistumisesta. En nimittäin ole koskaan tehnyt eläissäni. Ei se mitään ydinfysiikkaa tietystikään ole, mutta silti. Ne on aivan varmasti hyviä, yhtä lailla kotona tehtyjä – vaikkeikaan mun – ja itse säästyy kuorimis-imellytys-hässäkältä.

Ostin muuten eilen Quorn-juhlarullan! Testasin tänään, vähän etukäteen, että tohtiiko sitä tarjoilla joulupöydässä. Sinappihunnutin ja kaikkea. Eihän sillä kinkun kanssa mitään tekemistä ollut, vaikka hyvää olikin, mutta jos johonkin liharuokaan pitäisi verrata, niin todella paljon saman kaltainen kuin uunimakkara. Eli niinku uuniquakkara. HAHAHA, vuoden hauskin.

Viime vuonna ostimme tekokuusen luettuani aidon kuusen mahdollisista haittavaikutuksista. Koristeltuani tekokuusen harmistuin, sillä... noh, eihän se sama ole. Nyt en enää tiedä, mitä tekisin. Jätetään vaikka se asia taas hautumaan niihin vikoihin päiviin ennen aattoa...

Jaa... mitäs muuta. Kummilasten ja muiden lahjat on jo puoliksi ostettu! Nyt olisi tarkoitus vielä jokin ilta mennä miehen kanssa ihan kahdestaan jouluostoksille hoitamaan kaikki kerralla pois. Tehokkaasti ja nopeasti. Samalla haaveilen, että päästäisiin samalla reissulla testaamaan uusi Turkuun avattu Kuori-ravintola.

Sellasia! Se on 10 päivää jouluun! Kyl tää tästä!

Ainiin ja hei! Jollette vielä katsoneet tätä, niin tehkää se nyt! Olen katsonut nyt viisi kertaa. Niin hyvä.

Joulun tarina, lasten mukaan:



Ai että, priceless.