Tietoa mainostajalle ›

Päivä, joka mullisti kaiken

2.3.2017

Se oli yksi ihan tavallinen maanantai. Olin siinä aloitellut päivän hommia, niin kuin joka päivä kuukausien tavoin. Vienyt lapsen pariksi...

Se oli yksi ihan tavallinen maanantai.

Olin siinä aloitellut päivän hommia, niin kuin joka päivä kuukausien tavoin. Vienyt lapsen pariksi tunniksi puistohoitoon, jotta saan muutaman pakollisen asian tehtyä. Sen jälkeen hakenut lapsen puistohoidosta, antanut sille lounasta ja laittanut päiväunille. Päiväunien aikana hoitanut lisää asioita. Siinä on noin tunti tehokasta työaikaa.

Sitten soi puhelin. "Heippa, olit jättänyt sen hoitopaikkahakemuksen kuopuksellenne? No meillä olisi nyt vapaa paikka!"

"Ööh, jaahas, oho, no niin, hienoa!" hihkuin hämmentyneenä. 

Ja niin minun vauvani oli saanut päivähoitopaikan. Tuosta noin vain, parin viikon varoitusjalla – itseltänikin.

Olin niin iloinen ja yllättynyt, kuinka hienosti ja nopeasti tämä asia hoidettiin. Vähän haikeakin, mutta ei sitä ehtinyt miettiä, koska sitten tuli sähköposti:

"Olen lähettänyt liikeideaasi koskevan (puoltavan) lausunnon eteenpäin paikalliselle TE-toimistolle starttirahapäätöstä varten. Te-toimisto tekee päätöksen ja on asiasta yhteydessä Sinuun."

WOHOO! Starttirahakemukseni yritystäni varten on lähtenyt puollettuna eteenpäin! Mutta lopullisen päätöksen tekee Te-toimisto, joten nyt jäitä kypärään, Laura.

No, jääthän ei sillä lailla ole koskaan pysynyt kypärässäni, joten soitin työnantajalleni. Niin, minullahan todella on ollut olemassa sellainen ihan oikea päivätyö, josta olen ollut äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla nyt... no, jokusen vuoden.

"Joo, niin nythän olisi sitten niin, että minä olen kai aloittamassa täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Sain juuri hoitopaikan meidän kuopukselle ja olen hakenut starttirahaa, joten minun kai pitäisi irtisanoutua..."

Ja niin minä sitten irtisanouduin, siltä istumalta. Siitä turvallisesta, vakituisesta, hyvästä ja järkevästä työpaikasta, jossa olen ollut vuodesta 2010. 

Huppista, saatana. Tilasin sushit kotiin ja kilistelimme miehen kanssa juhlan kunniaksi. 

Illalla alkoi pelottaa. Entä jos en saakaan sitä starttirahaa? Teinkö hakemuksen väärin? Kirjoitinko jotain tyhmää liikeidaan? 

Samaan aikaan lohduttelin itseäni sillä, että yritys tässä nyt joka tapauksessa perustetaan, sai sitä starttirahaa tai ei. Silti samaan aikaan kauhistutti. Seuraavaksi aloin pelätä, että entä jos olenkin nyt salaa vaikkapa raskaana. Voisiko olla heikompaa hetkeä olla raskaana, kuin juuri irtisanoutuneena, yritystä perustamassa ja KAIKIN PUOLIN IHAN PANIIKISSA.

Seuraava yö meni aika lailla pyöriessä. Jännitti aika paljon. Ajattelin, etten koskaan tule selviämään mihin lie yli viikon päähän, jolloin odotettavasti se lopullinen päätös starttirahasta vasta tulisi. 

Ehdin jo välissä soittaakin Te-toimistoon korjatakseni yhden kirjoitusvirheen. Kuulostaa koomiselta, mutta se oli aika dramaattinen kirjoitusvirhe. Muutti koko lauseen sisällön ja siinä panikoidessani olin varma, että SE on juuri se, mikä voi kaataa koko päätöksen.

Päivä vaihtui, tuli tämä päivä. Ehdin jo hetkeksi unohtaa asian, kun oli sen verran hässäkkää. Olin kuvaamassa yhtä juttua, kun kurkkasin pikaisesti kelloa puhelimestani. Jostain tuntemattomasta numerosta oli soitettu kaksi kertaa. 

Livahdin äkkiä soittamaan takaisin tuntemattomaan numeroon. Se oli Te-toimistosta: 

"Olen käsitellyt nyt hakemuksesi ja se annoin päätöksen: Sinulle on myönnetty starttiraha."

...

Jotain kiitoksia toistelin ja muutakin juttelimme, mitä en ehkä enää muista. Kaikki se aikaisempi ahdistus hälveni ja puhdas ilo valtasi koko kehon.

"Sain sen starttirahan", kävin kuiskimassa tutuille. Spontaanit halaukset ja onnittelut tuntuivat hyvältä. Tästä tämä nyt sitten lähtee, ajattelin. Tästä se nyt lähtee.


Että sellaista vaan, että tästedes voitte kutsua minua yrittäjäksi. Täyspäiväiseksi yrittäjäksi!

Huh. Aika siistiä.

Ai niin, mitä sitten teen, vai? Kaikenlaisia kirjoitushommia, käsikirjoituksia, blogijuttuja ja yritysten somemarkkinointia, ainakin! Tuotan asioita, sisältöä. Mihin vain, milloin vain, beibe. 

Että call me meibe, jos tarvitset sisältöä elämääsi kanaviisi! (Tähän sellainen aurinkolasihymiö.)


Ps. Enkä ole raskaana. Kuitenkin jäit miettimään.

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Wow, onnea matkaan! Kuullostaa unelmaduunilta sulle. Toivottavasti asiakkaita riittää!

    VastaaPoista
  2. BOSSLADY!
    Onnea uralle, tai et ees tartte onnea vaan hyviä yöunia, taitavaa kirjanpitäjää ja oikeita paikkoja oikeaan aikaan, niitä olkoot yrittäjyytesi täynnä!

    VastaaPoista
  3. mutta varmaan mamma rimpuilee jatkossakin, toivon!

    VastaaPoista
  4. HURRAA!!! Onnittelut stardemassista - ja töitähän sulla riittää varmasti. En epäile yhtään :) Rock on!

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtista! Isosti onnea!
    Kuvasit kyllä niin hienosti tuon tapahtumarikkaan päivän/päivät.

    VastaaPoista
  6. Kippis uudelle yrittäjälle! Hyvä siitä tulee... noi päättömät pelkotilat kuulostaa ihan armottoman tutuilta. T. toinen yrittäjäksi ryhtymässä oleva

    VastaaPoista
  7. Ihan mahtavaa! Ainakin blogisisällön perusteella saat aikaiseksi ihan timanttista sisältöä mihin vain! Onnea :)

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki