Havahduin eilen yhteen ajatukseen: Naiset ovat aina ulkonäöllisen arvostelun alla.

Okei, okei, tämä ei ollut uusi keksintö, mutta olen huomannut erään toistuvan ilmiön ihan omassa elämässäni, useasti ja ihan lähiaikoina.

Aina, kun olen ollut ystävieni kanssa ulkona, jollain miehellä on ollut jotain sanottavaa meistä. Tämä satunnainen, meille tyystin tuntematon henkilö on myös kokenut velvollisuudekseen kertoa sen, vaikkei me varsinaisesti olla janottu yhtään mitään keskustelunavausta meistä.

Sanottava on voinut olla huumoriksi puettu heitto, arvio iästämme, tai ihan vaikka kehu kauniista hiuksista. Viimeisimpään kehuun on liitetty myös hiusteni koskettelu, heilauttelu tai silittely.

Pari viikkoa sitten minä ja ystävämme saimme kuulla olevamme maahisia kävellessämme ravintolasta kotiin. Jep, maahisia. Ilmeisesti isot takkimme ja ystäväni pukema huppu – tiedättekö kun oli kylmä, sateinen ilma – olivat niin provosoivia, että kaksi kolmekymppistä miestä grillillä alkoivat huutelemaan meille. Eivät lopettaneet, vaikka asia tuli varsin selväksi. Maahisia oltiin, hah hah, tosi hauska, ok.

Viime lauantaina vastaavassa tilanteessa joku yksinäinen sankari kysyi, olemmeko muumeja. Juuh, taas oli niin hauskaa kun meillä kolmella neljästä oli sellaiset reilun kokoiset pitkät takit. Heti perään kaksi miestä pysäyttivät minut, koska halusivat kertoa, kuinka ihanaa heistä on, kun nainen käyttää huulipunaa, "koska se on niin naisellista".

Kohteliaisuudet ovat toki kivoja, mutta näin kun alkaa ynnäämään näitä, kohteliaisuudetkin alkavat näyttäytymään hieman eri valossa: Kommentointia naisten ulkonäöstä kuulee koko ajan.

Kaikki kommentit olemme ohittaneet tilanteessa huumorilla. Senkin, jossa joku Espoo-nuori koki velvollisuudekseen kertoa meille olevamme "vähän vanhempia naisia". Ei sellaisista jaksa välittää ja ehkä ne ovat siinä hetkessä tuntuneetkin huvittavilta. Huvittavilta kaikessa järjettömyydessään.

Mutta nyt kun näitä on kertynyt, alkaa tuntua, ettei arvosteluhomma olekaan mikään satunnaisten urpojen juttu, vaan ihan yleinen ilmiö: Naisten ulkonäköä vaan tupataan kommentoimaan, eikä nämä kommentoijat edes tajua, ettei se oikeastaan ole heidän oikeutensa, saati tehtävänsä.

Aloin oikein miettiä, milloin itse olisin ikinä kommentoinut yhdenkään minulle tuntemattoman miehen ulkonäköä hänelle. Että olisi tullut edes mieleen huikata mitään, varsinkaan arvostelevaa tai loukkaavaa jollekin? En keksinyt ainuttakaan kertaa.

Mutta minua ja ystäviäni on kommentoitu aina. Varhaismurrosiästä aikuisuuteen jollain miehellä on ollut aina jotain sanottavaa meistä.

Nyt seuraa uutinen: EI ME NAISET OLLA PYYDETTY KENENKÄÄN TUNTEMATTOMAN HUMALAISEN MIEHEN ARVIOTA ITSESTÄMME.

Tämä ei tietystikään tarkoita, että kaikki tai edes suurin osa miehistä tekisi näin, tai etteikö myös urpoja, tuntemattomien miesten ulkonäköä kommentoivia ja arvostelevia naisia olisi ollenkaan olemassa. Jälkimmäisen ilmiön yleisyydestä vaan en tiedä.

Kohteliaisuuksilla ja kehuilla on ihan paikkansa, arvostelulla ei koskaan. Ei tuntemattomille, eikä tutuille.

Lue myös:
Päätätkö olla mulkku vai kiva?