Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hyvää tasa-arvon päivää – ja ensitunnelmat Ugandasta

19.3.2018

Kaupallinen yhteistyö:  Plan International Suomi  ja  Suomen Blogimedia . Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää! Minna Canth, kirj...

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia.

Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää! Minna Canth, kirjailija, journalisti ja liikenainen, edisti naisten asemaa esimerkiksi työskentelemällä tyttöjen koulutuksen hyväksi.

Koulutus. Mikä ihmeitä tekevä voima.

Me olimme viime viikolla Ugandassa tututustumassa Planin tyttöjen oikeuksia edistävään työhön. Vietimme kaikki kolme kokonaista päivää pääosin kouluissa. Tutustuimme koulutusjärjestelmään, näimme käytännön tasolla, miten esimerkiksi tyttöjen vessojen kehittäminen ja kuukautisista puhuminen auttaa tyttöjä käymään koulua, ja miten kaikkea sitä työtä Ugandan Kamulissa tehdään.

Näimme myös, kuinka suuri vaikutus Planin avulla siinä työssä on – ihan asennekasvatuksesta rahalliseen apuun – tutustuttuamme kouluun, jossa Plan on ollut mukanan jo neljä vuotta verrattuna kouluun, jonka toiminnassa Plan on ollut vasta vuoden. Mieletön ero ja näyttää konkreettisesti, miten muutamassa vuodessa asiat voivat kehittyä – ja kehittyvät.

On tutkittua, että olipa kyse varhaisista avioliitoista tai lapsiäitiydestä, silpomisesta tai muista tyttöjen oikeuksia koskevista asioista, koulutus on isossa mittakaavassa avain kaikkeen.


Aloitimme Suomessa koulutarvikekeräyksen, johon innostimme lukijoitamme osallistumaan. Kerättyä saatiin yli 2000 euroa (!!), joka vastaa äkkiä laskettuna ugandalaisen ihmisen keskivuosiansiota.

Saimme ostettua rahoilla tuhat oppikirjaa kouluun, jossa ei ollut vielä yhtään oppikirjoja lapsilla. Tähän asti opettajilla oli vain muutamia kirjoja itsellään, mistä he ovat ammentaneet opetuksensa tueksi, mutta nekin ovat olleet usein lainattuja.

Voitte siis kuvitella opettajien ilon, kun 2000 oppilaan kouluun toimitettiin 1000 koulukirjaa eri aiheista. Yksi opettajista kiitti puheessaan kaikkia lahjoittaneita vuolaasti ja vannoi jatkavansa taisteluaan koulutuksen hyväksi.

Joten pakko sanoa vielä suuren suuri kiitos kaikille lahjoittaneille! Toivon, että IG-stooreistamme välittyi se ilo ja käsittämätön kiitollisuus, minkä te aiheutitte koululle.

Lisäksi ostimme kyniä ja vihkoja, terottimia ja värikyniä, sekä palloja ja hyppynaruja, jotka pääsimme antamaan suoraan lapsille. Seuraavana päivänä tullessamme koululle, meitä vastassa oli joukko vihkoja ja kyniä heiluttelevia lapsia tervehtimässä meitä.


Tapasimme matkallamme useita mielenkiintoisia ja inspiroivia ihmisiä, jotka ovat omistautuneet intohimoisesti työllensä.

Matkaamme hostannut Lucky (ylh. kuvassa oik.), joka huolehti meistä koko matkan ajan, valitsi yhdessä kollegansa kanssa kaikki ostamamme kirjat, sekä väsymättä jaksoi kuunnella kysymyksiämme ja vastata niihin.

Dan, joka kannustaen ja karismaattisella lämmöllä kohteli lapsia ja lähes saarnaajan elkein puhui lasten oikeudesta koulutukseen, väkivallattomaan kasvatukseen, sekä tyttöjen oikeudesta tasavertaiseen kohteluun.


Ja sitten oli Suzan. Nainen, joka sai oman lapsensa ollessaan vasta 14-vuotias. Karkasi kotoa ja muutti asumaan 11 vuotta vanhemman miehen luo ja joka onnistui saamaan kaikesta kokemastaan huolimatta itselleen koulutuksen.

Hän on nyt Planin työntekijä, tyttöjen roolimalli ja nainen, joka puhuu sujuvasti samaan aikaan kulttuurin merkityksestä kaikkeen – välillä jopa niin selittävästi, että hänen luulee hyväksyvän tyttöjen epätasa-arvoisen kohtelun –, mutta joka kuitenkin seuraavassa lauseessa tuomitsee kaiken sellaisen.

Suzanista teen oman postauksen, jota varten haastattelin häntä ja jossa avaan hänen tarinaansa.


Vaikka asiat edistyvät, työtä on valtava määrä tehtävänä. Rakenteellisia ja kulttuurillisia ongelmia on lainsäädännöstä ihan arjen käytäntöihin, puhumattakaan asenneilmastosta, jossa ihan huomaamattaankin ihmiset elävät.

Kulttuurillisiin asioihin, vaikkapa ihan tyttöjen polvistumisesta tervehtiessä (pojat saavat tervehtiä seisten) aina rajumpiin asioihin, kuten tyttöjen silpomisiin, on yksinkertaista nojautua kulttuurikäytäntöön vedoten, koska silloin vastuu asioista jätetään kulttuurille. Mutta kuka on sanonut, että kulttuuri olisi muuttumaton, eikä se olisi muutettavissa?


Tyttöjen tasa-arvo sataa kuitenkin lopulta aina myös poikien laariin. Kun tytöt ja naiset saavat koulutusta ja voivat osallistua täysivaltaisesti työelämään sekä päätöksentekoon, yhteiskunnat vaurastuvat ja voivat tarjota enemmän mahdollisuuksia kaikille. Sukupuoleen sidotut ahtaat normit sitovat niin tyttöjä ja poikia, eikä sellainen hyödytä yhtään ketään.

Ei siis ole mitään hyväksyttyä syytä olla ajamatta kaikkien tasa-arvoista kohtelua.

"Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys." – Minna Canth

Satun ensimmäisen Uganda-postauksen löydät täältä ja Hannen täältä!


Lue myös:
Tyttöjen oikeuksien tukija
Kummius ja ensimmäiset terveiset Ugandaan
Tyttöjen oikeuksia tukevan ajattelutavan edistäminen on hidasta, mutta tuottaa tuloksia

You Might Also Like

1 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki