Ministeri vei lapsensa hetkeksi työpaikalle, sai noottia – arvokysymys kuulemma. Äiti vei lapsensa ravintolaan syömään, ei jonkun mielestä keskittynyt tarpeeksi lapsiinsa, sai tiukkaa arvostelua. Toiset vanhemmat taas keskittyivät liikaa ravintolassa lapseensa – ansaitsivat niin ikään moittivan mielipidekirjoituksen peräänsä.

Lapsia pitäisi kamalasti "tehdä" lisää, jos päättäjiämme on uskominen, mutta poliittisilla päätöksillä ei olla osattu oikein tehdä nykyvanhempia kannustavia muutoksia.

Vanhemmuus on nykyään erilaista kuin vuosikymmeniä sitten. Ennen naimisiinmeno ja lasten saaminen oli ykkösprioriteetteja, jopa valmiiksi aseteltuja odotuksia ulkopuolelta – varsinkin naisten elämässä –, mutta nykyään elämässä painavat myös muut asiat.

Elämä voidaan nähdä sisällöllisenä ja rikkaana ilman perhettäkin, eikä yhteiskunnan ja kulttuurin painostus aja enää automaattisesti kohti perheen perustamista.

Yleinen ilmapiiri lapsia kohtaan saattaa myös pelottaa. Pitääkö jättäytyä neljän seinän sisälle, jos lapsi tulee, sillä milloin saa mistäkin mediasta lukea ärhäkkään mielipidekirjoituksen, kun ei me ”nykyvanhemmat” osata edes lapsiamme enää kasvattaa.

Että kun kerrankin on uskaltautunut lähtemään edes yrittämään opettaa sitä lastanasa ihmisten ilmoille, jo on joku nenänvartta pitkin katsomassa ja kirjoittamassa tiukkaa mielipidekirjoitusta epäonnistuneesta pullamössöäidistä, joka kehtasinkin kysyä lapselta buffassa, ottaako tämä keittoa vai ei.

Ennenkin on tätä varmasti tehty, mutta se on jäänyt nenänvartta pitkin katsojien omiin päänsisäisiin nyrpistelyihin tai korkeintaan rouvain- ja herrainseurueiden kahvipöytiin. Nyt kaikki mielipiteet on oikeus laittaa internettiin ja kuka tahansa voi löytää itsensä mielipidekirjoituksesta – ja vieläpä ihan itsensä tunnistaen.

Uhkakuvat vaan sinkoilevat, kun vanhempi sukupolvi päivittelee ns. ”vapaakasvatustamme”, joka oikeasti ei edes ole sitä, mutta näyttäytyy toki erilaisena, kuin vuosikymmenet totuttu autoritäärinen, ylhäältä käskytetty ja kepillä ojennettu kasvatustapa.

Ja siis ihan kaikilla on jokin mielipide toisten kasvatuksesta. Toisilla vanhemmilla, nuorilla, vanhoilla, lapsettomilla ja naapurilla. Joku vielä perustelee oikeuttaan arvostella vanhempia, "koska niiden lasten käytös vaikuttaa meihin kaikkiin". No arvaa mitä, niin vaikuttaa sinun mulkkuutesikin.

Lapset ei oikein ole tervetulleita mihinkään, paitsi tietysti tuleviksi veronmaksajiksi maahamme. Siihen asti olisi kiva jos pysyisivät näkymättöminä.

Mutta siis elikkäs synnytystalkoot, ei muuta ku hommiin! TÄMÄ ON KIVAA JA TUETTUA HOMMAA!

Kuuntele podcast-jakso, jossa me Tampereen oman Maiju Asikaisen, Asikaine-blogista, kanssa puhutaan lapsimyönteisyydestä ja epämyönteisyydestä, perheitä koskevista poliittisista päätöksistä, sekä näiden ja vauvatalkoovaatimusten ristiriidoista.

Tietysti soitetaan myös tutkija Erica Åbergille, joka antaa näkemyksensä asiaan!


Tsekkaa myös:
Vauvavarustelu – turhamaisuutta vai jotain syvempää?
Milloin on OK erota?
Lasten harrastukset – piinaa vai parhautta?
Vi**t mammuudesta!