Tässä kun yrittää näitä lapsia kasvattaa ja parhaansa mukaan jakaa omia viisauksia ja arvojaan heillekin, sitä saattaa yhtäkkiä huomata olevansa kliseeautomaatti. Olen saanut itseni nyt useasti erilaisissa kasvatuksellisisssa tilanteissa kiinni lausahduksista, jotka sanottuani pysähdyn aina hetkeksi miettimään, että mitä hittoa juuri sanoin.

Ei siis ihme, että lapseni ohittavat Suuret Viisauteni olankohautuksilla tai hetkellisillä tonnin seteli -ilmeillä, sillä olen alkanut kuulostaa köyhän miehen yritysvalmentajan, Gandhin, personal trainerin, sisustustaulun ja Tamin rakkauslapselta.

Ja se ei ole hyvä asia.

Tässä viimepäivieni top 6:

1. "Ei elämässä selviä valittamalla, vaan toimimalla."

Kun lapsi ei jaksanut siivota lelujaan vaan valitti ettei jaksa siivota niitä.

2. "Rauhassa nyt, kukaan ei ole mikään Einstein syntyessään!"
(Paitsi Einstein)

Kun lapsi opetteli kirjaimia ja turhautui.

3. "Ei sillä ole väliä mitä toinen tekee, keskitytään jokainen omaan peliin." 

Kun toinen teki jotain ja toinen ei tehnyt tai teki ja kuka helvetti näitä muistaa.

4. "Väkivalta ei ole ratkaisu väkivaltaan." 

Tähän toki kuopuksemme vastasi, että onpas.

5. "Sovinto on paljon parempi, kuin riita, vaikka se edellyttäisikin jostain luopumista." 

"Mun lelu, eiku mun!"

6. "Paras tapa tehdä se, on tehdä se."

Joku ensimmäisen kohdan kaltainen tilanne.


Pahimmillaan sanontani siis kuulostavat, ei vain kliseiltä, mutta myös huonoilta voimalausesuomennoksilta.

Joten anteeksi lapseni. Koitan tsempata. ”Back to basics", kuten Tamikin sanoisi.

Lue myös:
Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja
Asioita, joita oikeasti haluamme sanoa hekumoidessamme syksyä
Saako lasta opettaa lyömään takaisin – 10 muuta kysymystä ja vastausta vanehmmuudesta