Aiemmin kerroin Puutalobabyssä heitetystä haasteesta. Puutalobabyn Krista pyysi viisi ajankohtaa, joita avaisi omasta elämästään lukijoilleen. Jo ensimmäinen osa oli niin mukaansatempaava, että heitin ehdotuksen, että Puutalobaby haastaisi muitakin bloggaajia mukaan historianhavinointiin. Niin sieltä sitten tuli haaste!

Ajankohdat ovat elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010.

Koska itse menin haaste-ehdotuksen heittämään, onhan minunkin tartuttava haasteeseen!

Aiemmin epäilin  muistikapasiteettini voimaa noin kauas, mutta kyseinen elokuu 1999 ja koko kesä sattuikin olemaan aika mieleenpainuva...


Millainen olin, osa 1. Elokuu 1999.

Olen 16-vuotias, kohta 17.

Poikaystäväni heittää minut kesätöihini kesäteatteriin. Teatterissa pyörii Dickensin Oliver Twist. Minä olen saanut suhteellisen suuren roolin, Charley Batesina, joka kylläkin on muutettu tytöksi, Charlene Batesiksi.

Kummitytön kanssa. (Joka kenties jo kohta teinidraamailee samoja juttuja, apua!)

Olen todella todella onnellinen roolistani, mutta teinipoikaystäväni ei oikein tahdo hyväksyä teatterikesätyötäni. Mustasukkaisuus. Vastanäyttelijänä on särmä nuorimies Jack Dawkinsin roolissa. Hän on minua reilusti vanhempi, eikä meillä todellakaan ole mitään sutinaa. Kerran satuin vastaamaan "onko se hyvännäköinen?" -kysymykseen "joo, on se ihan". Se riitti.

Olemme kaksi Faginin pikkukätyriä, jotka opettavat Oliver Twistinkin taskuvarkausbisnekseen. Suurin osa lavalla olemisesta on nimenomaan Jackin kanssa. Poikaystäväni ei tykkää ajatuksesta. Hädin tuskin suostuu tulemaan katsomaan esitystä. Esitystä, joka on minulle todella tärkeä. Olen ensimmäistä kertaa oikeassa roolissa, en vain statistina.

Joka kerta poikaystäväni vietyä minut kesäduuniin, koen huonoa omatuntoa.

Muutenkin poikaystävän kanssa on hankalaa. Kumpikin rakastaa muka hulluna toisiaan, mutta tukahduttaa toisensa. Teinirakkaus, what can I say. Riidellään ja rakastetaan. Itketään ja syleillään. Ja taas riidellään. Elämää suurempaa draamaa - puolin ja toisin.

Vanhempani saavat kuulla, että olen aloittanut e-pillereiden käytön. - Ei hirveän hyvä juttu. Isäni hermostuu niin, että haukkuu poikaystäväni lyttyyn. Äitini on kauhuissaan. Isosiskoni sovittelee tuttuun tapaansa ja saa vanhempani näkemään e-pillereiden vastuullisen puolen. Huh, sisko pelasti, taas.
Poikaystävä asuu omassa yksiössään. Saan aina silloin tällöin luvan mennä yöksi sinne. Tai sitten menen salaa, en muista. Poikaystäväkin sai kerran-pari olla meillä yötä. Isini ollessa työmatkalla, äidin luvalla poikaystävä sai jäädä. (Terveisiä isille taivaaseen, oltiin ihan kiltisti!)

Tulinen rakkaus, tai mitä se olikaan, päättyi muutaman kuukauden päästä eroon. Sain kuulla, että poikaystäväni oli sutinoinut taas jonkun toisen tytön kanssa. Ensimmäinen oli tuttu, silloinen kaverini, toinen oli joku random. Ainakin ne oli ne mistä minä sain kuulla.
Ihme että edes aloin tuolloin seukkailemaan sen pojan kanssa. - Kahdesti. Tai ei kai mikään ihme sinänsä. Hän oli hyvännäköinen, kohtelias ja charmantti (sillee mitä nyt 19-vuotias voi olla). Ihme oli, että olevinaan luotin häneen. Olihan hän pettänyt edellistä tyttöystäväänsäkin. Ja petti minun jälkeistäkin tyttöystäväänsä. Luulin kai olevani erityinen.

Huh, teinirakkautta. Aikamoista. 

vinttiä kaivellessani löysin myös jullarin vuodelta 1999

Huhhuh muisteloita. Huhhuh teiniyttä. Hiki ei tullut vain kuvia kaivaessa vintiltä, vaan myös menneitä muistellessa. En olekaan katsellut noita kuvia sitten teinivuosien. Aika vereslihalla sitä on joskus ollut.

Seuraavaksi huhtikuu 2003.