Tietoa mainostajalle ›

Leimaaminen tukahduttaa keskustelun

30.8.2013

Mikäli ajat eläinten asioita, olet kettutyttö. Jos haluat kohtuullisempaa tulonjakoa, olet kommari. Jos taas olet kokoomuslainen, olet riist...

Mikäli ajat eläinten asioita, olet kettutyttö. Jos haluat kohtuullisempaa tulonjakoa, olet kommari. Jos taas olet kokoomuslainen, olet riistäjä. Jos vastustat lasten fyysistä kuritusta, olet kukkahattutäti. Jos et ohita kaiken maailman heittoja vitsinä, olet mielensäpahoittaja. 

Suomi, muun maailman ohessa, on koko ajan keskustelevampi maa. Internet, sosiaalinen media ja niiden tuoma interaktiivisuus, mahdollistavat nopean reagoinnin ja palautteen annon. Kolumnistille pystyy suoraan twiittamaan mielipiteensä kirjoituksesta, tai netissä luettavien lehtien artikkeleihin voi heti kirjoittaa lyhyen vastineensa. Syntyy mielipiteiden vaihtoa.

Ennen lehtitalot saivat kirjoittaa mitä vain, juurikaan tietämättä, millaisia ajatuksia se herättää suuressa yleisössä. Palautteen antaminen oli työlästä, tarvittiinhan siihen kynää, paperia, kirjekuori, postimerkki ja matka postilaatikolle. Keskustelu oli mukavan yksipuolista. Ne keille oli annettu valta julkaista, saivat puhua rauhassa ja muut pääasiassa kuuntelivat.

Nyt, kun mielipiteensä saa julki naapuria suuremmalle yleisölle välittömästi, kansa keskustelee. Toisinaan toistensa ohi ja caps lock pohjassa, mutta enenevissä määrin keskustelevasti. 

Samaan aikaan leimaaminen yrittää tukahduttaa keskustelua. Kun keskustelu käy jollekin epämiellyttäväksi tai se halutaan syystä tai toisesta hiljentää, sen voi yrittää sammuttaa tuomitsemalla. "Sanot noin vain koska olet..." -kuuluu perustelu. Siten toisen argumentista saa vedettyä pohjan pois. Keskustelua on vaikea jatkaa, kun toinen osapuoli on sulkenut sen leimaamalla sinut joksikin, samalla saaden argumenttisi kuulostamaan puolueelliselta subjektiivisuudessaan. Se pyrkii saamaan argumentille nolla-arvon. 

Toinen hyvä keskustelun tappaja on tärkeämpiäkin asioita -kortti. Miksi keskustella tasa-arvosta, kun olisi ne vanhustenkin olot. Sen voi läväyttää tilanteessa kuin tilanteessa pöytään. Näin taas toinen osapuoli saa keskustelun pois raiteilta, eikä enempää keskustelua tarvita - asian arvo on jo mitätöity. Sitä paitsi, näin ei koskaan tarvitse tarttua mihinkään - aina on jossain jotain huonommin.

Aina kun kansa kuohuu jostakin, joku kiirehtii vähättelemään, joko kuohunnan aihetta tai kuohujia ja joskus molempia. Ei tarvitse edes kuohua, riittää kun tuot julki huolesi jostain. Leimataan mielensäpahoittajiksi ja kukkahattutädeiksi. Jos pohditaan, minkälaiset asiat ovat ok ja mitkä asiat ovat sopimattomia, mille pitäisi tehdä jotain ja miten, joku haluaa aina tulla kertomaan ylhäältä päin, kuinka vähäpätöisistä asioista keskustellaan, kuinka kärpäsestä on tehty härkänen, tai kuinka huumorintajuttomia keskustelijat ovat. Onhan siinä itsellä hetken fiksumpi olo, kun voi kertoa kaikille muille, kuinka hölmöjä he ovat.

Jos yrittäisimme edes hetken olla leimaamatta keskustelijoita ja vähättelemättä keskustelun aiheita, voisimme saavuttaa vieläkin avoimemman ja ymmärtävämmän yhteyden toisiimme. Saattaisimme jopa hyötyä siitä. Joskus ihminen voi ajaa jotain asiaa, vain koska se on oikein. Joskus ihminen haluaa puhua jostain, olematta kuitenkaan oma lehmä ojassa. Ja ne joita aihe ei kiinnosta, voivat olla keskustelematta siitä. Voivat vetäytyä pois aliarvioimatta niitä, jotka aiheesta haluavat puhua. 

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa jääkiekon taklaukset tai rangaistukset. En silti mene kertomaan siitä keskusteleville, kuinka vähäpätöisestä asiasta on tehty numero ja kuinka paljon tärkeämpää olisi olla vaikkapa huolissaan nuorista syrjäytyneistä ja kestävyysvajeesta. Enkä muuten ainakaan nimittele heitä kukkahattutädeiksi, tai joillain muilla, tilanteeseen sopivimmilla pilkkanimillä. - Se kun olisi hölmöä, köyhää ja kertoisi vain siitä, kuinka vähän minulla on annettavaa keskusteluun.

Kuka siis päättää, mikä on väärää ja mikä on oikeaa keskustelua? Kuka päättää asioiden tärkeysjärjestyksen? 

Aivan kuin jonkin aiheen esille nosto ja ajaminen, olisi muilta tärkeiltä asioilta pois. Kukin saa valita taistelunsa, ja ne jotka eivät ole valinneet mitään, kertovat auliisti, kuinka huonosti toiset valitsivat.

Onneksi keskustelun ei tarvitse loppua häiriköintiin. Jos niin olisi, voisimme yhtä hyvin lopettaa keskustelun kokonaan - aina jonkun mielestä aihe on tyhmä.






You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kyllä, niin asiaa! Itse kun usein krjoittelen vammaisen lapsen vanhemman jaksamisesta ja niistä arjen nurjista pistoista, saan joka kirjoituksen yhteydessä niskaani kuraa ja yleisin nollaaja-argumentti on: "kauhea kun sä olet katkera". Jep. Sitähän juurikin koitin tuoda ilmoille. Eikun jatketaan vaikka maitolitran hinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma, miten taitavasti voi ymmärtää väärin, jopa ihan aiheen ohi, toisen kirjoituksia. Mä olen (toistaiseksi ainakin) säästynyt moisilta. Mulla on ollut vissiin aika upeita lukijoita, pitää oikein hattua nostaa heille!

      Täytyypä käydä taas lueskelee sun blogia!

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki