Kesän viimeinen päivä

1.9.2013

Heräsimme aamulla melko verkkaisesti. Pikku-ukkeli nostettiin meidän väliin, ja hän sai painia peittojen ja tyynyjen kanssa, äidin ja isän...


Heräsimme aamulla melko verkkaisesti. Pikku-ukkeli nostettiin meidän väliin, ja hän sai painia peittojen ja tyynyjen kanssa, äidin ja isän vielä karistellessa unihiekkaa pois silmistään. Nousimme ylös ja aloimme tekemään aamurutiinejamme. Kuuttipoika tuhtaili lattialla. Tutki innoissaan omia lelujaan, kuin ensimmäistä kertaa. Mies meni koirien kanssa aamulenkille, ja minä aloin valmistamaan aamupalaa. Kahvit tulille, pojalle puuroa, äidille ja isille leipätarvikkeet pöytään. Ei mitään hienoa, ihan tavallista. Mies tuli lenkiltä ja koko perhe söi yhdessä aamiaisen. Kuuttipojalle ei puuro maistunut, joten oma leipä oli tehtävä hänellekin. 


Mieheni lähti kuvauskeikalle, ja kohta poika jo menikin aamupäiväpäikkäreilleen. Kun poika heräsi, aloimme valmistautumaan Siivouspäiville lähtöön. 




Olin ehtinyt heittää pyykit koneeseen, joten ne piti vielä nakata ulos narulle kuivumaan. Otin pikku-ukon rattaisiin mukaani, ja ukkelin ihmetellessä ruusupuskia, äiti asensi pyykit narulle. Aurinko paistoi ja kevyt, vähän jo viileä, tuulenvire aloitti kuivaustyönsä.

Lähdimme kävelemään kohti Rautatientorin puistoa. Siivouspäivän kartan mukaan siellä olisi paljon myyntipisteitä. Matkaa taittaessa höpötimme kuuttipojan kanssa aivan omaa kieltämme. Pieniä kiljahduksia, lallatusta ja hauskaa jokeltelua. Aurinko lämmitti selkääni ja kuuttipojan silmiin paistoi välillä aurinko, saaden pojan siristelemään silmiään suloisesti. Katselimme äidin ja isin vanhoja kotimaisemia, ja haikailin taas takaisin Portsaan. Vasta kun pääsimme perille puistoon, huomasin kuinka nopeasti matka meni. Kaipasin jo takaisin kävelemään syksyntuoksuiseen Portsaan.

Rautatientorin puisto lippakioskeineen saivat pian unohtamaan kaipuun ja tilalle tuli innostus. Nuoret urbaanit aikuiset olivat laittaneet esille itselleen ylimääräiseksi jääneitä tavaroita. Laukkuja ja kenkiä, kirjoja ja vaatteita. Hinnat eivät päätä huimanneet, paitsi ehkä positiivisessa mielessä. Puolesta eurosta kolmeen euroon, tuntui olevan yleisin hintahaitari. 

Ystäväni lasten syödessä välipalaa, grillikioskin setä soitti ensin lapsille kovaäänisistään Fröbelin palikoiden parhaita ja viimeiseksi meille äideille biisin, jonka sanat kuuluivat Oi kuinka kaunis on tuo nainen.. Noh, nyt vasta tätä kirjoittaessa hokasin, että se biisihän on Striptease tanssija, mutta mehän tietysti sivuutimme sen seikan, ja kuulimme vain tuon imartelevan kohdan kertsistä. 

Rautatientorin puistosta matkaan tarttui lapselle hauskan satumaisilla retrokuvilla varustettu kirja ja äidille koko vaatekerta: kengät, laukku ja mekko. Lippakioskilta nautittiin vielä virkistävät Club-mate -juomat, lasten kehitellessä maailman hauskinta leikkiä hiekasta.



Lähdimme vielä pikaisesti kohti Kupittaan puistoa, siinä toivossa, että siellä olisi vielä Siivouspäivän myyntipisteitä pystyssä. Valitettavasti muutama viimeinen myyjä jo korjaili tavaroitaan pois. Olimme liian myöhään liikkeellä. 

Nälkä alkoi hiipimään äitien vatsoihin ja piipahdimmekin ilmeisen lapsiystävällisessä, vaikkakin aika pubimaisen näköisessä ruokaravintolassa Kupittaalla. Vatsat täynnä, kirppislöydöt kärryissä, päätimme vielä piipahtaa jätskeillä - kesän viimeisillä.

Ilta-auringon paistaessa jo matalalta, lähdin kävelemään pikku-ukko kärryissään kotia kohti. Oli selvää, että lämmin ilta auringonpaisteineen vaati äitiä käyttämään bussin sijaan jalkojaan. Matkaan taittui ehkä tuntikin, mutta kauniin Martin läpi kävellessä, ei voi kuin ottaa aikaa ja nauttia Turun itärannan lauantaisesta tunnelmasta.

Tulimme Förillä omalle puolelle jokea, matkaseuranamme kasa teinipoikia poppikoneineen. Hyväntuuliset, intoa puhkuvat teinit kiroilivat ja möykkäsivät. Taputtivat aina kun joku sanoi tai teki jotain hauskaa. Se sai minut hymyilemään. - Niin täynnä virtaa, niin vähän iän kartuttamaa kyynisyyttä, niin paljon hellyyttävän uhmakasta kaikkivoipaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Hetken yhtämatkaa ylmämäkeen tarpoessamme, teinit huomasivat minut ja kärryissä heitä suurilla silmillään ihmettelevän pikku-ukon. Yksi teineistä huomautti toisia kielenkäytöstä ja kaikki hiljenivät. Minulle tuli kunnioitettu olo. Äiti lapsineen herätti kunnioitusta. Kuinka suloista, lähes koskettavaa. Nykyajan teinit, ihania ne ovat!

Saavuimme kotiin melkein yhtä aikaa mieheni kanssa. Pikku-ukko leikki tovin vanhempiensa kanssa lattialla, jonka jälkeen söi iltapuuron. Koko päivän hengailun väsyttämä poika nukahti heti sänkyyn päästyään. Äiti ja isi istuivat hetken ulkona punaviinilasillisten kanssa kynttilänvalossa. Sanoimme kesälle hyvästit ja toivotimme syksyn tervetulleeksi. Se oli kesän viimeinen päivä.



Tätä pihapenkillä kirjoittaessani, näppikselleni leijaili keltainen koivunlehti. - Syksyn ensimmäinen päivä.



You Might Also Like

0 comments

Hae