lapsi
nukkuminen
vanhemmuus
vaunulenkit
vauva
vauva-arki
väsymys
Vaunulenkeillä parempaa jaksamista vauva-arkeen
16.9.2013 18.48
Kun lapsemme oli vielä aivan pieni vauva, yöt olivat rikkonaisia - tunnin välein heräilyä, eikä päiväunirytmistäkään ollut tietoakaan - minun pelastukseni oli vaunulenkit. Meidän vauva oli jo kuukauden ikäisensä sellainen, että kun vain pakkasinkin hänet vaunukoppaan, hän jo nukahti. Kun yöt valvottiin ja päivät olivat yhtä sumussa kulkua, vaunulenkit saivat ajatukset selkenemään.
Pikkuvauvana jäbä ei suostunut nukkumaan päiväuniaan missään muualla kuin liikkeessä, joten pieni pakkokin ajoi meidät päivittäin lenkkeilemään. Hyvä niin, siitä tuli minulle rakas rutiini.
Heti synnytyksen jälkeen raskas liikunta on poissa kuvioista hetken. Kävely onkin mitä mainioin tapa palautella kuntoa raskauden muokkaamaan kroppaan. Vauhti voi kiihtyä asteittain, ja kohta huomaa jo kunnon palautuneen tai kasvaneen kuin varkain. Sen lisäksi, että vaunulenkit ovat tietysti fyysiselle kunnolle hyviä, ne ovat myös mielen kunnolle hyödyllisiä. Niinä hetkinä, kun koirat ovat levottomia, lapsi on ärtyisä - oli se sitten väsymystä tai vatsakipua - ja äitikin on lopen väsähtänyt, on vaunulenkki kaivattu aikalisä koko perheelle. Vaikka lenkkeilyt tapahtuivatkin koirien ja vauvan kanssa, ne tuntuivat minulle omalta ajalta. Laitoin kuulokkeet korviin ja kuuntelin milloin radion asiaohjelmia, milloin vain musiikkia.
Toisinaan käppäilin rauhallisesti maisemia ihaillen, toisinaan vauhdilla hikoillen. Joskus oli ihana vain laittaa mieli telakalle ja puuskuttaa eteenpäin kuin juna. Silloin ei kuunneltu Yle Puhetta, silloin kuunneltiin musiikkia. Täysillä. Koiratkaan eivät ihan aina päässeet mukaan, sillä pysähtely luonnon hajuja tutkimaan ei tullut kuuloonkaan, äidin halutessa vain keskittyä täysillä kävelyyn. Välillä kuulokkeet saivat olla kassissa ja vain kaupungin äänet toimivat musiikkina korville.
Puiden humina, jokirannan tuulenvire, jalkojen alla narskuva lumi, auringon kuivattama hiekkapölyinen kevätasfaltti, torikauppiaiden kaupankäynti, eri tahtiset kävelyäänet kävelykadulla, koululaisten kikatus ja ikäihmisten tietävät keskustelut. - Ne veivät äiti-ihmisen matkalle omasta kodista ja omasta mielestä pienelle aikalisälle. Rakastin vain kuulla ja aistia, ja vain kävellä. Kävellä tietäen, että lapsi nukkuu tyytyväisenä, ja juuri sen hetken verran minä saan olla vain omissa ajatuksissani.
Ei liene siis sattumaa, että vaunulenkkeilevät äidit ovat yleinen näky kaupungeissa ja lenkkipoluilla. Varsinkin jos tuntevat kuten minä tunnen. - Eikä muuten tuntemukseni aivan mutua ole. Löysin tuntemuksiani tukevaa ajatusta:
"Käveleminen on kuin mielialalääke, jonka vaikutus on hyvin kokonaisvaltainen ja monitahoinen. Jo liike itsessään hoitaa, vähentää lihasjännityksiä ja rentouttaa, mutta liikunta näyttää vaikuttavan mieleen myös muilla mekanismeilla. On esimerkiksi todettu, että kävely on hyvä muistilääke ja aivojen vireyden ylläpitäjä. Kävely aktivoi molempia aivopuoliskoja yhtaikaa, ja fyysisen liikkeen kautta voi löytyä väylä myös arkitietoisuuden tuolle puolen."
Äidit ja isät: Minun neuvoni siis parempaan vauva-arjessa jaksamiseen on vaunulenkit. Mikäli lapsenne viihtyy vaunuissa, ei muuta kuin lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja vauva päiväunille vaunuihin. Kävelkää tunti tai kolme - helpottaa, lupaan!
1 comments
Siis en oikeasti kestä. Mun silmät ei pysy auki, mut mä haluan vaan kahlata tätä blogia eteenpäin. <3 (Sori, mä varmaan ahdistan kohta hulluna stalkkerina. :D)
VastaaPoista