Tietoa mainostajalle ›

Huimapääkiipeilijä

30.12.2013

Ootas vaan kun se lähtee tosta liikkeelle. Olen miettinyt, miksi kaikki varoittelevat taaperoiden saavan vanhempansa hermoromahduksen p...

Ootas vaan kun se lähtee tosta liikkeelle.

Olen miettinyt, miksi kaikki varoittelevat taaperoiden saavan vanhempansa hermoromahduksen partaalle ja miksi aina kuulee tuota samaa fraasia. Tähän asti olen vain miettinyt, mikä siinä kävelemisessä ja taaperoiässä nyt niin kamalaa on - ei meillä ainakaan se ole teettänyt yhtään lisää harmaita hiuksia. Minusta on on ollut jopa helpottavaa, että lapsi on kävellyt. Monessa tilanteessa käveleminen on ollut vaikkapa konttaamista käytännöllisempää.

Tänään tuo pikkuapina keksi kuitenkin tuolille kiipeämisen pelottavan taidon. Aikaisemmin taapero on osannut kiivetä sohvalle, mutta on myös osannut istua siellä (useimmiten) nätisti ja mikä tärkeintä, myös kiivetä alas sieltä nätisti. Kun tuoli tuli kuvioon, homma muuttui vaaralliseksi. Lapsi kun tahtoo seistä tuolilla sinne ähistyään, eikä todellakaan anna äiti-ihmisen auttaa, pitää kiinni tai oikeastaan edes olla lähellä. Tönii minut vain pois tai rimpuilee käden irti kädestäni. Jos lapsi osaisi jo puhua, se huutaisi turvaverkkona toimivalle äidilleen: MÄÄ ITTE!


Kyllä ne siitä oppii, kun tippuvat pari kertaa

Oppivat kai, tai sitten halkaisevat kallonsa. Minusta lasten on hyvä kiipeillä, juosta, pomppia ja oppia, enkä todellakaan aio estää edellä mainittuja tapahtumasta, mutta koska tänään tuli jo todistettua, sieltä tuolilta tullaan myös alas - vauhdilla, eikä mitenkään hallitusti - on pakko valvoa ja olla vieressä ottamassa koppi. Lapsi ei näemmä osaa yhtään vielä peruuttaa niin nätisti tuolilta, kuin osaa sohvalta ja sängyltä, eikä lapsi myöskään hoksaa, että siinä tuolilla seistessä ei voi ottaa sivuaskelia kuten sohvalla. Tietysti sohvallakin hilluessa on saanut olla koko ajan lähellä, mutta sinne kiipeäminen ei ole aiheuttanut välitöntä riskiä tulla naamalleen alas.


Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, ettei lasta voi sekunniksikaan jättää sivusilmällä valvottavaksi: Heti se kävi vetämässä tuolin pöydän alta ja muina veikkagustafssoneina oli valloittamassa vuortansa uudelleen.  

Näistä jutuistako ne ootas vaan -tyypit ovat siis varoitelleet? 



You Might Also Like

11 kommenttia

  1. Jep, tuostapa hyvinkin :) Minulla tuli nyt toisen kohdalla aika järkytyksenä että tätäkö se olikin.. Silmät selässä ja sitä rataa. Meillä on myös tuo kiipeileminen nyt pinnalla, mutta järjenjuoksua ei liemmin, saatikka että laskeutua osattaisiin. Takaraivo edellä mieluiten.. Tsemppiä meille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin tsemppiä meille! Ihan kauhusta kankeena saa kytätä koska se taas kipuaa jonnekkin. Ja voi hyvänen aika, millaisen alastulon se meinasi tehdä. Suorilta jaloilta, pää edellä. Onneksi sain kopin. En sitten tiiä miten päin tässä pitäs olla, silmät selässä vissiin just! :D

      Poista
  2. Odotan innolla... Meillä 10kk tyttö nousee seisomaan ihan kaikkea vasten oli se sitten hyvä tai huono tuki seisomiselle. Kuhmuilta ja naarmuilta ei olla vältytty, mutta se kuulunee asiaan. Kunhan vaan pitäydyttäisiin noissa pintaruhjeissa, jos ruhjeilta ei kerran voi välttyä... Tsemppiä teille! Ehkäpä se evoluutio jossain vaiheessa kehittää äideille takasilmät ja lisäparin käsiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kai niiltä kuhmuilta välty koskaan. Evoluutio saisi kyllä ryhdistäytyä ja kehitellä äideille lisäominaisuuksia! ;)

      Poista
  3. Täällä päätön kiipeilijä tyttäreni juuri putosi sohvalta! Poika ei koskaan ollut näin kova kiipeilemään, tää on kyllä melkoista.

    Jos teistä tuntuis ihan ok:lta, niin suosittelen HopLopiin menoa. Me ollaan viime aikoina käyty useasti lähinnä toi 3v mielessä, mut on ollut aivan mahtavaa seurata tota pientä, miten sekin nauttii. Ja osaa! Oikeasti ei tarvii auttaa yhtään, ketterästi kiipeää kaikki portaat ja keksii keinot edetä, vaikka edessä olisi aluksi isokin este. Suosittelen, vaikka joidenkin kavereiden kanssa, joilla on isompia lapsia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja siis miksi ei ihan omallakin porukalla! Mutta isommista on myös hyvää motivaatiota ja seuraa pienelle.

      Poista
    2. Auts! On ne hurjapäitä jotkut :)

      HopLop ei ole ollenkaan huono ajatus! Pitää testata!

      Poista
  4. Siihen kun vielä lisätään se, kun se keksii, kuinka paljon korkeammalle sen tuolin kanssa pääsee!! Ei kuule enää korkeudetkaan riitä piilottamaan kaikkea sitä kamaa minkä ei todellakaan tarvisi päätyä lapsen käsiin.

    Että kunpa se olis äkkiä vaikka kouluikäinen ja osais toimia jo ihan itekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaiks, niihän ne keksii! Mä olen turvautun tähän asti onnellisesti korkeuksien tuomaan suojaan. Mihin mä sit paan kaikki mun aarteet? :O

      Poista
    2. Korkeammalle tai yläkaappiin, valitettavasti. Meidän keittiönpöydällä asunut kynttilämalja on meinannut saada kyytiä jo niin monesti, että se piti nostaa kaappiin (koska en halua että se särkyy, enkä kerätä tsiljardia lasinpalasta lattialta samalla kun koitan estää ikiliikkujakakaraa päätymästä kävelemään samoihin sirpaleisiin). Mut hei, se on (myös) ohimenevä vaihe! (ainakin näin mulle on annettu uskotella..)

      Poista
    3. Shiiiit. Tänään toi muuten istui pöydällä. Köh. Ohimenevää ohimenevää...

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki