Ja niin muuttui koko arki kertaheitolla! Yrittäjyys alkoi ja niin alkoi kuopuksen päiväkotikin. Tavallaan.
Maanantaina olimme ensimmäistä kertaa kuopuksen kanssa päiväkodissa. Esikoinen oli valtavan innoissaan pikkusiskon tulemisesta samaan päiväkotiin. Päiviä laskeskeltiin jo edeltävän viikon torstaista ja kun se päivä viimein koitti, oli se suoraan verrattavissa jouluun. Vähintään.
Itse olin varautunut, että yhteisiä tutustumispäiviä tarvitaan muutama, ennen kuin kuopuksen saattaa jättää yksin edes aamupäiväksi päiväkotiin. Osasin odottaa, että uuden edessä voi tulla hurjiakin eroahdistuksen tunteita, ja aluksi hauska päiväkoti ja uuden kaverit voivat muuttua ensihurman jälkeen ikävöinnin vuoksi epämieluisaksi, ennen kuin lapsi tottuu uuteen ja sopeutuu.
Vaan tiedättekö, mitä en osannut odottaa? Että kuopuksen päiväkodin aloitus onkin esikoiselle rankka.
Ilo ja innostus muuttui pian epätoivoksi ja mittaamattomaksi suruksi, kun isoveljelle valkeni, ettei pikkusisko olekaan koko aikaa hänen kanssaan. Olimme kyllä jutelleet, että isoveli on isompien puolella ja pikkusisko pienempien, mutta emme ehkä olleet tarpeeksi selvästi teroittaneet, että he eivät oikeasti ole sitten koko aikaa yhdessä.
Aamulla isoveli esitteli pihan ja oman lokeronsa, kävelytti pitkin leikkipaikkaa ja ylpeänä isoveljen elkein ohjeisti siskoaan pihaleikeissä. Vaan kun koitti hetki, että siskon piti lähteä pikkuisten kanssa sisälle ja isoveljen jäädä ulos oman jenginsä kanssa, alkoi lohduton, sydäntäsärkevä itku.
Jos aikoinaan ensimmäiset kerrat isoveikan jäädessä päivähoitoon aiheuttivat itkuisen roikkumisen kaulassani, niin aiheutti tämäkin. En osannut valmistautua, että pikkusiskon aloittaessa päivähoidon, se onkin isoveli, jonka lohduttomuus särkee sydämeni.
Kuopus sen sijaan ilmoitti jo ennen ensimmäisen tutustumispäivämme päättymistä, että ensi kerralla sitten "minä mee ykkin". Oli kuin kala vedessä, eikä paljon piitannut olinko minä siellä mukana. Välillä loi innostuneen katseen minuun aamupiiristä, lounaalta ja pissitysjonosta.
Siisteintä oli saada vessanpönttö "omaksi", kun muut porukasta käyttivät pottia. "Minu oma pööttö", kerrottiin vielä kotonakin.
Siisteintä oli saada vessanpönttö "omaksi", kun muut porukasta käyttivät pottia. "Minu oma pööttö", kerrottiin vielä kotonakin.
Kun muut jatkoivat päiväunille, me lähdimme kotiin. Kuopuksen mielestä se oli ihan tyhmää. Olisi halunnut heti jäädä uusien kavereiden kanssa nukkumaankin.
Isovelikin pääsi lopulta ensijärkytyksestään yli ja päivä jatkui normaalisti.
Minulla sen sijaan kesti tovin toipua pikkuisten puolen ikkunasta näkemästäni esikoisesta, joka olkapäät lymyssä jäi ilman rakasta pikkusiskoaan pihalle. Istui yksin surkeana penkillä, kunnes hoitaja tuli ottamaan kädestä ja vei pikkuiselle kävelylle pihan ympäri. Onneksi tuli ja vei, ja minäkin pystyin relaamaan. Sisälle jonottaessa esikoinen jo kikkaili omalla veikeällä tyylillään.
Isovelikin pääsi lopulta ensijärkytyksestään yli ja päivä jatkui normaalisti.
Minulla sen sijaan kesti tovin toipua pikkuisten puolen ikkunasta näkemästäni esikoisesta, joka olkapäät lymyssä jäi ilman rakasta pikkusiskoaan pihalle. Istui yksin surkeana penkillä, kunnes hoitaja tuli ottamaan kädestä ja vei pikkuiselle kävelylle pihan ympäri. Onneksi tuli ja vei, ja minäkin pystyin relaamaan. Sisälle jonottaessa esikoinen jo kikkaili omalla veikeällä tyylillään.
Vaan kuinkas kävikään meidän kuopuksen startin? No, hänhän tuli ensimmäisen päivän jälkeen kipeäksi. Maanantai jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun viikon muut sovitut päivät peruuntuivat kuumeen vuoksi.
Eli maanantaina sitten taas. Uusi aloitus – ja tällä kertaa isovelikin paremmin perehdytettynä.
Eli maanantaina sitten taas. Uusi aloitus – ja tällä kertaa isovelikin paremmin perehdytettynä.
5 comments
Meillä kuopus samoissa lähtökuopissa, ekat 3 päivää sujuneet luvattoman hyvin. Meillä esikoinen oli sisäistänyt saavansa nauttia isojenryhmäläisen-statuksestaan yksin, mutta kyllä otti meikäläisellä koville seurailla pienten pihan puolelta isoveljeä omassa ryhmässään. Molemmilla on päiväkotipäiviä viikossa vain kolme ja tiistaiaamuna näytti olevan kovan työn takana päästä leikkihin mukaan. Nyyh. Myöhemmin viikolla hoitaja kertoi, että esikoinen oli ehdottanut aamupäivällä kaverilleen, että josko tämä leikkisi nyt toisen lapsen kanssa ja iltapäivällä sitten hänen kanssaan ja poistunut sitten takavasemmalle odottamaan iltapäivää. Oih ja voih!
VastaaPoistaTsemppiä uuteen viikkoon!
Jotenkin tosi hellyyttävää, että sisko ois haluttu samaan ryhmään 😊 Meilläkin kiljuttiin ekan päiväkotipäivän päättyessä, mutta vähän eri syistä. Pitkä kaksiosainen avautuminen päiväkodin aloituksesta Saksassa: http://kolmikieli.blogspot.co.at/2017/01/paivakodin-penkkeja-kuluttamassa.html?m=1
VastaaPoistaEmpaattinen esikoinen <3 Pikaista paranemista sinne! Meillä on kaksi viikkoa edellisestä päiväkotipäivästä, ensin viikko lomaa ja sitten viikko kuumetta. Jospa huomenna päästään arkeen kiinni, parasta!
VastaaPoistaNiin klassinen tuo heti kipeäksi tuleminen... :(
VastaaPoistahttp://westendmum.fi
Tiedätkö mitä, meillä kävi ihan samalla tavalla että alku tuntui olevan rankempi esikoiselle. He ovat kyllä perhepäivähoitajalla eli samassa porukassa koko päivän, mutta siinä missä pienempi oli ekojen päivien jälkeen hyväntuulinen (vaikkakin väsynyt), isompi kiukutteli. En sitten tarkaan tiedä miksi hän koki sen niin rankasti, ei ollut mitään tuollaista sisaruksesta erottamistilannetta, mutta ehkä hän jännitti, miten pikkuveljellä menee. Luulen muutenkin, että se on vähän luonnekysymys. Meidän esikoinen on aina ollut vähän drama queen, kun taas pienempi ottaa lungimmin.
VastaaPoista