Kun järjestötyö on niin laajaa, on välillä vaikea hahmottaa, mitä kaikkea oikeasti, käytännössä, siellä tehdään. Vaikka olen lukenut Planin työstä ja perehtynyt siihen näin kummina ja tyttöjen oikeuksien tukijana, silti tuntuu etten saa yksinkertaista kuvaa kohdemaiden työstä. Ehkä, koska ei ole mitään yksinkertaista työtä, mitä tehdään.

Kaikenlaisen käytännön avun, kuten rokotusten, kaivojen rakentamisen, ruoka-avun, koulujen rakentamisen ja terveyspalvelujen lisäksi kohdemaissa tehdään paljon myös ajatusmuutostyötä. Ja se, jos mikä on hidasta – eikä ollenkaan yksinkertaista.

Aivan kuten täälläkin, myös maailmalla asenteiden ja kulttuurin muutos on pitkä prosessi. Tietynlaiset asiat, kuten avioliitot ja "ympärileikkaaminen", eli silpominen, ovat myös statusasioita, eikä perinteiden ja ajatusmaailman purku käy aivan käden käänteessä.

Ei ole mikään itsestäänselyys, että ulkopuolelta kerrottu asia uppoaisi kohteeseensa heti, vaan se tarvitsee aikaa ja sen on lähdettävä yhteisöstä itsestään.

Usein yhteisössä kuunnellaan kylän vanhimpia ja arvostetuimpia, joten viesti ja asennemuutos olisi paras alkaa sieltä. Kun arvostetut ihmiset saadaan muuttamaan ajatusmaailmaansa, myös muiden on helpompi seurata sitä.



Ongelma esimerkiksi silpomisen lopettamisessa on, että yhteisöjen kulttuurissa silpominen nähdään moraalisena, kunniallisena ratkaisuna ja silpomattomat tytöt voidaan nähdä epäpuhtaina ja heidän avioliittomahdollisuutensa jäävät heikoiksi.

Aivan yksinkertaiseksi asioita ei tee sekään, että usein myös ne meille selvästi eettisesti ongelmalliset asiat ovat kohdemaissa myös jonkun elinkeino. Niin kamalalta kuin se omaan korvaan kuulostaakin, sen lisäksi, että tyttöjen silpominen on siellä jollekin nimenomaan moraalinen ja kunniallinen teko, se myös on jonkun naisen työ.

Tytön myyminen varhaiseen avioliittoon taas on joillekin vanhemmille merkittävä tulonlähde.

Kun kyse on muustakin kuin ajattelutavan muutoksesta, on muutoksen aikaansaaminen vielä työläämpää. Näin ollen Plan auttaa myös ihmisiä löytämään muita elinkeinoja ja tulonlähteitä vanhojen tilalle.

Vaikka itselleen kuulostaisikin karulta ajatella jonkun tulonlähdettä syynä toisen ihmisen ihmisoikeuksien hirveälle polkemiselle, on silti helpompaa saada muutos aikaan, kun ei vain oteta pois jotain, vaan tarjotaan myös vaihtoehtoja tilalle.

Kyse on kaikenkaikkiaan täysin erilaisesta ajattelutavasta, jota kyllä pystytään muuttamaan keskustelun ja koulutuksen avulla, mutta se vaatii paljon aikaa ja paljon töitä. Todella monet yhteisöt ovat kieltäneet täysin silpomisen ymmärrettyään sen terveyshaitat, joista ei ole aiemmin välttämättä ollut ymmärrystä.



Lapsilta itseltään kysyttäessä, mitä mieltä he ovat kokemistaan asioista, usein ensivastaus saattaa olla perinteen ja vanhempien mielipiteen mukainen. Tytöt seuraavat vanhempiensa tahtoa – ja jollei heillä muuta mallia ole, eivät he muusta voisi tietääkään. Siksikin tietoisuuden lisääminen on tärkeässä roolissa.

Kun sitten tyttöjä jututetaan vähän syvemmin ja heiltä kysytään heidän toiveistaan ja unelmistaan, vastaukseksi saadaan esimerkiksi koulunkäynti ja sen jatkaminen, mitä juuri ei yleensä varhaisen avioliiton, saati äidiksi tulon jälkeen enää jatketa.

Ei siis mene aivan samoin kuin minulla täällä, kuten vasta kirjoitin, ettei äitiys ole loppu yhtään millekään. Tytölle siellä se on loppu kaikelle: Koulunkäynnille, lapsuudelle – jopa elämälle. Joka vuosi arviolta 70 000 tyttöä kuolee 10–19 vuoden iässä raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.



Planin tekemä työ siis auttaa hyvin moninaisesti. Koulutuksen ja valistamisen avulla pyritään estämään lasten avioliittoja ja raskauksia, mutta myös autetaan jatkamaan kouluttautumista niiden jälkeenkin.

Koulutettu äiti myös kouluttaa omat lapsensa, olipa tyttö tai poika, ja käyttää tulonsa perheensä hyväksi. Jokainen vuosi toisen asteen koulutusta lisää tutkitusti tytön tulevan perheen tuloja jopa viidenneksen. Kun koulutustaso nousee ja perheet vaurastuvat, koko yhteiskunnan kehitys vauhdittuu.

Nykyarvion mukaan joka vuosi 15 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin alaikäisenä. Naimaton tyttö nähdään perheelle helposti taloudellisena taakkana, jolta ei tulevaisuudessakaan ole odotettavissa toimeentuloa. Koulutus voi muuttaa yhtälöä ratkaisevasti, sanoo Plan Suomen entinen ihmisoikeusneuvonantaja Ruth Santisteban Avioliitto riistää vuosittain yli 10 miljoonan tytön lapsuuden -artikkelissa.

Kun siis tytöille suodaan koulutus, se parhaillaan nostaa tytön asemaa yhteisössä, estää varhaisia avioliittoja ja raskauksia, poistaa köyhyyttä, sekä parantaa työllistymismahdollisuuksia.

Koulutus onkin yksi tärkeimmistä kohteista, johon kannattaa todella satsata. Se auttaa ennen pitkää kaikkeen.



Mutta koulutuksen salliminenkaan ja mahdollistaminenkaan tytöille ei vielä aivan riitä. Vaikka vanhemmat päästäisivät tyttönsä kouluun, on vielä kasa muita esteitä koulunkäynnille.

Koulumatkat ovat pitkiä ja usein turvattomia. Tytöt kohtaavat kaikenlaista väkivaltaa matkoilla, eikä aina koulussakaan selviä väkivallatta. Näin ollen vanhemmat saattavat ottaa lapsensa pois koulusta jo ihan turvallisuussyistäkin, vaikka muuten olisivatkin koulumyönteisiä.

Plan työskentelee täten myös väkivallattoman koulun hyväksi, sekä opettajien ammattitaidon parantamiseksi. Koko ajan tehdään myös töitä koulutuksen laadun parantamiseksi, sillä ei ole itsestäänselvyys, että vaikka koulu alueella olisi ja jostain sinne opettajatkin saatu, että koulutuksen taso vastaisi kriteereitä. Opetuksen laatu heittelehtii ja sekin vaatii vielä työtä.

Myös vanhemmilla, sekä oppilailla itsellään on vaikutusta koulutukseen ja kouluhallintoon, kun he osaavat vaatia parempaa koululaisille. Oppilaita myös motivoi, jos he kokevat että heillä on itsellään mahdollisuus vaikuttaa asioihin.


Vuosina 2016 Plan koulutti 2,8 miljoonaa ihmistä. Työ tavoitti 17,1 miljoonaa tyttöä ja 15,5 miljoonaa poikaa. Esimerkiksi Guatemalassa kolme vuotta jatkunut Planin vaikuttamistyö sai aikaan avioliiton solmimisen laillisen ikärajan nousun 14 vuodesta 18 vuoteen.

Asiat siis etenevät ja niihin todella voi vaikuttaa. Työtä tehdään koko ajan ja mikä tärkeintä, se tuottaa myös tulosta.

Lisää esimerkkejä löydät runsaasti vuoden 2016 toimintakertomuksesta.


Planilla on tänä vuonna joulukalenteri, jonka luukuista aukeaa aina uusi lahja, joilla edistetään kehitysmaiden lasten, erityisesti tyttöjen, koulutusta. Sieltä pystyy näppärästi samalla tekemään kertalahjoituksen työn hyväksi!

Ei siis hassumpi ajatus antaa tänä vuonna aineetonta lahjaa ja näin mahdollistaa osaltasi tyttöjen oikeuksien eteen tehtyä työtä!

Tai miksei ihan kuukausilahjoittajaksi?