Miehelleni on hiipimässä flunssa. Pahimmassa tapauksessa jopa miesflunssa, jos huonosti käy.

Se on tuossa yskinyt ja niiskinyt pari päivää. Tänään alkoi valittelemaan vielä närästystäkin. Sanoi, että lähtee kyllä pian ostamaan apteekista jotain Rennietä tuohon ilmeisesti yskästä johtuvaan närästykseensä.

Minä siihen tietysti besserwisseröimään, että ei semmonen Rennie mitään mihinkään oikeasti auta – ota kunnon närästyslääkettä! Minullahan on vahva tausta närästyshommien kanssa, joten kipaisin lääkekaapille ja lupasin etsiä kunnon kamaa.

"Ai ei täällä nyt taidakaan olla sitä, mitä ajattelin. Mutta oota mä paan sulle tämmöstä toista!"

Hyvän vaimon tapaan kiikutin miehelleni lasillisen vettä, johon olin sekoittanut kaapista löytyneiden jauhepussien sisällön:

"Noni, juo tämä."

"Mitä tämä on?"

"Älä kysele, ku juo nyt vaan! Se helpottaa", lupasin.

Mies alkoi juomaan ja minä lähdin viemään pusseja roskiin.

"Ai mutta, hetkinen... mikäs tämä olik.... ÄLÄ JUOKAAN SITÄ!!!"

Olin nimittäin laittanut ummetuslääkettä sille.

"No niin. Semmoset dropit sitte", sanoi mies lakonisesti.


Klassinen "närästys ei lähtenyt, mutta paska kyllä lensi" -tilanne.