Tietoa mainostajalle ›

Ystävän tekemä gaalamekko

5.12.2017

Muutama viikko sitten kaveri kysyi, haluaisinko jonkin vaatteen, jonka hän voisi tehdä koulussa minulle. Hän opiskelee ompelijaksi ja tarvit...

Muutama viikko sitten kaveri kysyi, haluaisinko jonkin vaatteen, jonka hän voisi tehdä koulussa minulle. Hän opiskelee ompelijaksi ja tarvitsisi jonkun, jolle tehdä mittatilauksena vaatteen.

Koska olen mekkomuijia, ehdotin heti mekkoa. Ensimmäisenä mietin monikäyttöistä polvipituista, mutta haaveilin myös pitkähihaisesta täyspitkästä mekosta. Niitä kun niin kovin harvoin löytyy hihallisena.

Ja hihallinen se olisi oltava, koska en missään tilanteessa tunne oloani mukavaksi käsivarret paljaana. Tuntuikin hurmaavalta ajatukselta, että saisin iltapuvuksi kelpaavan mekon hihallisena, ja vielä mittojeni mukaan tehtynä!


Samassa eteen tuli tilanne, että reilun viikon päästä on gaala, jossa pitäisi olla pitkä mekko, enkä todellakaan ollut ehtinyt miettiä vielä pukeutumistani. Varovasti huikkasin ystävälleni, että JOS vaan mahdollista, olisi upeaa, jos mekko valmistuisi jo gaalaan, "mutta älä ota mitään stressiä".

No, arvanette, että ehkä saatoin aiheuttaa hieman stressiä.

Sen lisäksi, että ystäväni on tarmokas ja nopea, hänen koulunsa sijaitsee aivan meidän työpaikan vieressä, mikä helpotti mekon valmistumista päästessäni lyhyelläkin varoitusajalla sovittamaan pukua. Joinakin päivinä muutamaan otteeseenkin.

Ja niin siinä sitten kävi, että pari päivää myöhemmin sain viestin, että puku on käsinompeluja vaille valmis.


Kangasvalinta ja mekon mallin miettiminen oli minun vastuullani. Kankaaksi valikoitui 100-prosenttinen villa, jossa on pieniä, aika huomaamattomia raitoja. Värinä tietenkin musta (onko muita värejä?), vaikka ihan hetken meinasin harkita vallan jopa tummansinistä.

Malli muuttui matkan varrella lennosta. Tai tarkemmin, muutamat yksityiskohdat muuttuivat lennosta. Tiesin heti, että kaula-aukko tulee tuollaiseksi kuin se on, mutta selkäidea syntyi sovitushetkellä.

Myös takaosan halkio keksittiin, kun sovitusvaiheessa nupineulat pitivät vain selästä kiinni mekkoa ja huomasin, kun jalkani vilahti takaa. Päätettiin siinä, että tuohan on hauska yksityiskohta muuten aika hillityssä mekossa.


Nyt kun gaala on juhlittu ja minun hätäinen tarpeeni hoideltu, korjaamme paria pientä juttua vielä mekossa. Rintamusosa (onhan se sana?) oli mennyt ihan pikkuisen liian tiukaksi – tai mun tissit oli kasvanut sitten sovituksen – ja sitä hieman fiksaillaan sopivammaksi.

Siitä huolimatta minusta aika kova suoritus ja vielä tuossa ajassa! Varsinkin, kun tämä oli tyypin ensimmäinen iltapuku!

Pukuni tekijän, Monan, löydätte Instagramista @monakotona ja @monaompelee!

You Might Also Like

2 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki