KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure, PING Helsinki ja Suomen Blogimedia.

Jostain syystä minulle ei tule mieleen melkein 90-luku (tarkemmin vuosi 1988), vaan 70-luku. Seitkyt luku! Ajatelkaa, että kahden vuoden päästä "30 vuotta sitten" on kuitenkin jo 90-luku. Pakko kysyä, että mitä hittoa, missä välissä tämä tapahtui ja eikö se ysäri ollut tyylin eilen?!

Muistan kun vasta vuosi vaihtui 2000-lukuun ja juhlittiin millenniumia. Muistan, kun käytiin ostamassa oikein iltapuvut millennium-juhlia varten ja juotiin halpaa siideriä, kunnes samm... tarkoitan käytiin ajoissa nukkumaan kädet peiton päällä Jeesus mielessä. Mutta ei siitä sen enempää.

Tämän kaiken ymmärsin, kun törmäsin internetsin meemiin, jossa kauhisteltiin samaa asiaa. Tajusin olevani juuri se tyyppi, joka elää vielä jotain 2000-luvun alkupuolta.

Internetsistä puheen ollen: Oletteko nähneet sellaisen hauskan videon, jossa nuorisolta, elikkäs ns. jonneilta kysytään C-kasettien käytöstä ja nämä nuorisolaiset yrittävät mm. kuunnella kasettia suoraan korvalla? Toinen ehdottaa, että ehkä johonkin siihen kuuluu laittaa kuulokkeet ja se on kamalan hauska, koska jonnet ei todellakaan tiedä, saati muista.

Tästä viraalivideosta intoutuneena halusin testata omilla kupeitteni hedelmillä, millaisia asioita heillä herää erilaisista entisajan vehkeistä. Ei muuten ollut mikään helpoin edes löytää muutaman kymmenen vuoden takaisia asioita, VAIKKA JUSTHAN SE OLI!

Ilmeisesti me ja kaikki muut olemme konmarittaneet 2010-lukulaisesti elämämme niin, ettei vanhoja kunnon VHS:iä ja C-kasetteja enää laatikoissa pyörinytkään, vaikka luulin niiden löytämisen olevan helppo nakki. Melkein muuten nauroivat, kun kysyin eräästäkin tekniikkaliikkeestä niitä. "Eti jostain netistä", sanoivat.

Sitten taas jopa meiltä itseltämme löytyi niitä "30 vuoden takaisia" – eli oikeasti 50 vuoden takaisia – asioita, kuten vinyylejä, polaroideja, sekä isäni vanha Ericssonin Cobra vintagepuhelin.

Selvästi meidän lapsuutemme ja nuoruutemme asiat ei ihan vielä ole tarpeeksi cool ja hip, että niitä oltaisiin jo nostalgiapäissämme hamstrattu koteihimme. Tosin nythän jo jotkut ovat alkaneet julkaisemaan uudelleen C-kaseteilla albumejaan, että älkää hyvänen aika heittäkö niitä mankkojanne mihinkään vielä.

Mukana arvailuissa oli myös 10-vuotias kummityttöni, joka nähtyään arvauskohteeni tuomitsi leikin välittömästi semisti laimeaksi, koska tiesi jo kuulemma kaiken. Tai niin hän luuli, mutta ähäkutti, eipä tiennytkään kaikkia kummitätinsä takataskussa olleita ylläreitä.

C-kasetti oli lapsille ehkä helpoin tai ainakin sen arvaukset menivät eniten lähelle. Joskin sitä kutsuttiin levyksi ja siitä tiedettiin tulevan biisejä, mutta siitä uskottiin voivan katsoa myös leffoja. "Tää niinku laitetaan johonkin ja sit täst tulee niin leffa tai semmonen", oli yksi arvaus.

LP-levy, elikkäs vinyyli aiheutti kummastusta, mutta ei sekään täysin vieras kiekko ollut. Esikoinen jopa osasi kertoa, kuvien avulla, mihin eri vehkeistä vinyyli kuuluu laittaa. Vinyylilevyn bimi tosin muuntui radiolevyksi. 

Hieman ihmetystä myös aiheutti satulevyt suoraan 70-luvulta, kun kerroin, että sillon ku minä olin nuori sadut kuunneltiin tämmösiltä. On muuten aivan ihastuttavia nuo levy, jossa satuja lukevat Saara Pakkasvirta ja Pekka Laiho Ei voi olla parempia ääniä.

Klassisen VHS-kasetin lapset ajattelivat olevan jotain sukua C-kasetille, mutta lapsille ei ollut täysin selvää, kuunnellaanko sillä musiikkia vai katsotaanko elokuvia. Kysyessäni esikoiselta, miten hän uskoo VHS:llä katsottavan elokuvia, hän yritti kurkkia videokasetin "ikkunasta" sisään.

Aiemmin mainitun Ericsson Cobra -lankapuhelimen isoin lapsi tunnisti heti puhelimeksi tylsistyneen "tiedetään"-ilmoituksen saattelemana, mutta pienemmät lapset ehdottivat sen olevan joko kaiutin tai radio. 

Kerrottuani sen olevan puhelin ja kysyessäni miten he ajattelisivat sen toimivan, esikoinen ehdotti, että johto olisi se mihin puhuttaisiin. "Tää laitetaan ehkä suuhun", arveli ja demonstroi asiaa... noh, laittamalla pistokkeen suuhun. 

Puhelimen pohjasta löytyvä pyöritettävä numerokiekko aiheutti suurta hämmennystä. Ajalleen uskollisesti lapset yrittivät tietysti painaa pohjan numeroita.  

Kummityttö, joka puhelimenkin heti tietysti nohevana tunnisti, otti yhtäkkiä puheenvuoron ja opetti pienempiään, kuinka vanhan ajan puhelimella on soitettu: "Eli nää toimi sillon ennen vanhaan niin, että ensin se meni niinku keskukseen ja sitten sanottiin kuka on, kehen haluaa yhteyden ja sitten oma osoite. Sitten ne yhdisti sille tyypille."

Olen aika varma, ettei enää Ericsson Cobralla soiteltu enää keskukseen, mutta hyvä yritys, kummityttö! 

"Mutta historiankirjassa sanottiin niin!" vannoi. 

Se on varmasti totta, vaikka vähän eri aikakautta olikin. Tämä kuuluu ehkä samaan kategoriaan, kun hän kysyi äidiltäni, eli mummiltaan, oliko silloin jo maailmassa värit, kun mummi oli nuori.

Puhelimesta päästiin sujuvasti vanhan kunnon puhelinkopin kuvaan, jonka kuopus ilmoitti aika varmasti olevan vankila. 

Gameboy oli nuorempien mielestä yksiselitteisesti puhelin, onhan siinä ne näytöt ja kaikki.

Vanha kunnon disketti, elikkäs tuttavallisemmin korppu, oli kuulemma jättipuhelimen SIM-kortti tai akku.

Tässä kiteytyy aika hyvin se, mitä tekniikkaa pääasiallisesti käytämme: Lapset ja nuoriso yhdistää kaiken tekniikan pitkälti puhelimeen, sillä se on se missä kaikki nykyään on. 

Vähän eri meno, kuin silloin 30 vuotta sitten.

30 vuotta sitten perustettiin F-Secure, vaikkei kyllä tunnu, että 70-luvulla oltaisi vielä tarvittu kyberturvallisuutta. Haha, vitsi vitsi, tarkoitan siis silloin vuonna 1988, josta on muka jo 30-vuotta. Mutta että ei kyllä kasettien, vinyylien, lankapuhelimien ja korppujen kanssa paljon tarvinnut muina internetittöminä miettiä näitä asioita.

Vaikka toki interwebsi on olemassa ollut jo ties milloin – jopa silloin 70-luvulla –, se ei ole tavallisen ihmisen elämää koskettanut ennen 90-lukua. Vuonna 1988 kytkettiin Suomen yliopistojen tietoverkot internetiin, mutta koteihin internet-yhteyksiä alettiin myydä vasta 1993. 

Ei liene sattumaa, että internetin ja sen yleistymisen myötä myös sen tietoturvallisuudesta tuli tärkeä muistettava. Siinä missä ennen vanhaan uhkia oli jotkut ihmeelliset madot ja virukset, nykyään uhkia on identiteettivarkauksista salasanojen urkintaan ja vakoiluohjelmista kiristysohjelmiin.

Eikä se ole selvin asia kaikille, vanhemmalle väestölle tai lapsille, saati edes kaikille meille rintarinnan internetin kanssa aikuistuneille. Katso vaikka niitä nimitestejä, joista Valeäiti-Hannekin varoitteli. Siellä niitä edelleen Fb-kaverit innolla tekevät, kaikista varoittelevista uutisista huolimatta.

Hanne kirjoitti myös salasanahelvetistä, joka niin ikään on oma shownsa. Nimimerkillä vaihdan salasanani aina kun kirjaudun uudelleen eri ohjelmiin, koska minulla ei ole hajuakaan, minkä salasanan viimeksi asetin.

Tuossapa muuten olisi hyvä salasana JA KERRANKIN TARPEEKSI PITKÄ, kun jumankauta aina sama valitus, kun säätää uusia salasanoja. Se ja ne saatanan erikoismerkit ja numerot. Nimimerkillä "HaistaPaska666". 

Halusitpa sitten suojata laitteesi, hallita lastesi internetkäyttöä tai saada tolkkua salasanarumbaan, 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), lupaa auttavansa sinua siinä. Palvelu sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n ja sillä on 30 päivän ilmainen testiaika.

You know, 30-vuotissynttärit, 30 päivää testiaikaa.

Lue myös:
Asioita, joista tiedät tulleesi vanhaksi