Tietoa mainostajalle ›

Apua, arki!

2.8.2014

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuuluu todella ärsyttävä sanonta, mutta se sopii tähän. Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan ja se on ärsyttävää. ...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuuluu todella ärsyttävä sanonta, mutta se sopii tähän. Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan ja se on ärsyttävää. 

Miehen kesäloma loppuu ja samalla saattaa loppua myös elämä. No vähän liioittelin, mutta siltä se juuri nyt tuntuu. Kuukausi meni älyttömän nopeasti, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen tuntuikin, että tätä hommaahan jatkuu vaikka kuinka. Olimme ensimmäisellä viikolla niin tehokkaita lomailijoita, että tekemisen määrän puolesta yksi viikko tuntui kolmelta. Siis hyvällä tavalla.

Viime viikko meni Roomassa, ja tällä viikolla on ollut, sekä miehellä että minulla, niin paljon ohjelmaa, ettei oikeastaan tätä ole enää voinut edes laskea lomaksi. Perheen yhteinen aika on lähennellyt ihan normaalia työviikkoa, mutta sillä erotuksella, että aamut ovat olleet rauhallisia ja koko perhe on saanut syödä aamiaista yhdessä.


Tänään mies oli Porvoossa ja minä olin teatterin kuuskytvuotisjuhlissa. Paikalla oli myös muuten Sale, eli pressa, eli Sauli ja rouva Jenni Haukio. Oltiin sen verran Jennin kanssa soiteltu, että pistettiin kumpikin mustavalkoista Marimekkoa päälle. Muina tekstiilikaksosina. Siskoina. Bestiksinä... öö, meni yli, mutta se mitä piti sanomani, että tänäänkään ei olla oltu perheen kesken, vaan lasta on ollut hoitamassa kummisetä, äidin ja isin heiluessa muualla. Huominen on perheen viimeinen yhteinen kokonainen päivä ennen kuin arki jysähtää päin pläsiä.

Pientä helpotusta arkeen tuo se, että menemme maanantaina tutustumaan lapsen kanssa Turun kaupungin järjestämään leikkipuistotoimintaan, johon jatkossa lapsen saa viedä vaikka päivittäin pariksi tunniksi leikkimään hurjan 27 euron kuukausimaksua vastaan. Sillä aikaa äiti-ihminen ehtii kirjoittamaan esimerkiksi rästissä olevia juttuja (apua!) ja lapsi saa viettää aikaa valvotusti ikäistensä seurassa. Tässä kohtaa ei voi kuin sanoa, että ihana, ihana Turku. Ja sydän päälle.

Sellaisissa tunnelmissa siis kohti arkea. Mutta lohdutin jo miestäni (ja itseäni), että eihän tässä ole enää kuin reilu viisi kuukautta, niin mies saa pitää isyysvapaata. Silloinhan täällä maailmassa pitäisi olla jo se toinen lapsukainen, kuopus.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Samoja tuntemuksia täällä, miehellä ensi viikko viimeinen lomaviikko, aika on mennyt siivillä ja vaikka me lapsen kanssa (10kk) ihan hyvin pärjätään kaksin, niin mikään ei oo ollut niin ihanaa kun sanoa toiselle että voitko sä kulta nousta tuon lapsen kanssa, mä lepään vielä hetken <3 niitä hetkiä tulen kaipaaman arjen koittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis just! Just tota jään kaipaamaan – hoidatko tän asian. Se, että joku jakaa sen arjen hässäkät, eikä itse tarvii olla valmiudessa koko ajan. Mut kyl me pärjätään, eiks vaan! :)

      Poista
  2. Sama meininki täällä! Leikkipuistotoiminnasta luin ensin, että 27€/kerta ja meinasin tulla leijumaan, että Helsingissä saa samanmoista palvelua muutaman euron kertamaksulla. Kunnes näin äkkiä laskeskellen sanoisin, että halpaa on seka siellä että täällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no se oliski ollu tosi halpaa lystiä! 27 euroa kuussa on kyllä niin vähän tuommosesta palvelusta, että melkein hävettää maksaa niin vähän! ;)

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki