Tyyppi oli ihan yksin puistossa! Eli lastehoitajien ja muiden lasten kanssa, mutta siis ilman vanhempiaan. Äiti meni sillä aikaa kotiin, kävi vessassa (jännäpissalla) ja tyhjensi astianpesukoneen. Sitten äiti meni takaisin hakemaan lapsen. Taapero vaikutti siltä, ettei äidin poissaoloa olisi huomannutkaan.
Osallistuimme ensimmäistä kertaa leikkipuistotoimintaan. Siinä lapsen voi jättää toviksi puistoon leikkimään lastenhoitajien valvovien silmien alle. Puistotoiminta mahdollistaa kotona lasta tai lapsia hoitavalle vanhemmalle hetken aikaa omiin hommiinsa (kuten astiapesukoneen tyhjennykseen), ja toiminnan maksukin on varsin kohtuullinen. Kotona hoidettavalle lapselle puistotoiminta taas on kiva keino päästä tutustumaan ikäisiinsä lapsiin ja lempeä tapa totutella mahdolliseen päivähoitoon.
Olen ollut lapsen mukana tutustumassa henkilökuntaan ja puiston toimintaan maanantaina ja tiistaina. Koska lapsi leikki jo tiistaina luottavaisin mielin hoitajien seurassa, uskaltauduimme tänään kokeilemaan lyhyttä puistoilua ilman minua.
Varoitin hoitajia etukäteen, että lapsi alkaa yleensä hoitoon jäädessään itkemään perääni, mutta itku laantuu kyllä heti. Noh, varoitteluni olivat turhia, sillä leikkipuistossa rimpuilessa äiti-ihmisen lähtö ei paljon lasta hetkauttanut. Kerroin lapselle – jo kotona etukäteen, mutta myös puistossa –, että äiti menee käymään pois ja tulee kohta takaisin. Sitten sanoin heipat ja lähdin. Lapsi kurkkasi pariin otteeseen olkansa yli loittonevaa selkääni, mutta jatkoi huolettomasti omia touhujaan.
Tädit kertoivat, että puistotoiminnassa lapset jäävät usein päiväkotia helpommin ilman vanhempiaan hoitoon. Sisätiloissa lapsella voi olla vähän suljettu olo vieraampien tyyppien kanssa, kun taas ulkona on tilaa olla etäämmälläkin. Hoksasin myös, että ehkä ne kerrat, kun lapsi ei ole alkanut itkemään poistuessani, ovat nimenomaan olleet kun lapsi on jäänyt mummin tai tädin kanssa pihalle leikkimään. Ja pihallahan on muutenkin niin kivaa, ettei ehkä yhden äidin poistuminen huoleta niin paljoa?
Lapsi keskeytti hetkeksi toimensa ja kurkkasi tutun äänen suuntaan, kun palasin puistoon ja moikkailin tyyppejä. Kuin en olisi pois ollutkaan. Koska mitään dramatiikkaa ei poistumisestani tullut, menemme hyvillä mielin huomenna uudestaan.
Ehkä huomenna tyhjennän astianpesukoneen ja juon kupin kahvia. Perjantain vapaa-ajasta ei vielä tiedä – voi mennä ihan hullutteluksi.
4 comments
Moi! Löysin hiljattain blogisi, kirjoitat mahtavalla otteella! Meillä oli myös eilen jännät päivät, kun 2v. poika jäi ekaa kertaa yksin päiväkotiin! Oltiin oltu pari päivää totuttelemassa ja nyt tuli aika sanoa heipat hetkeksi. Mitä teki poika? Ei korvaansa lotkauttanut äidin lähtiessä eikä tullessa, oli syönyt hyvin, nukkunut kolmen tunnin päikkärit ja leikkinyt tyytyväisenä muiden lasten kanssa. Entä mitä teki äiti? Panikoi kotona koko ajan ja oli ihan uupunut jännityksestä lasta hakiessaan. Taitaa nää totuttelut olla enemmän äitejä kuin lapsia varten :D
VastaaPoistaMoikka! Kiva kun olet löytänyt! Ja kiva kuulla että noin hienosti meni päiväkodissa! Niin nää tuntuu joskus oleva - äitejä jännittää lasta enemmän! :)
PoistaHaha! Kyllä huomenna kandee tyhjätä pyykkikone. Ellette kokkaa tosi paljon.
VastaaPoistaItse asiassa, tarkemmin ajateltuani, juot tietenkin kahvisi rauhassa ja teet jotain muuta. Sitten haet lapsen kotiin ja opetat häntä auttamaan pyykkikoneen tyhjennyksessä. Näin kaikki voittavat: sinä saat lepohetken, kuuden vuoden päästä sinulla on kotiorja, ja lapsi saa virikkeellistä tekemistä. (Oma ipanamme piti noin neljän kuukauden ajan mitä hauskimpana leikkinä sitä, että sai ravistaa kuivumaan menevää pyykkiä. Sitten hän sai teini-iän etuajassa 2-vuotiaana ja kieltäytyi auttamasta. Mutta luotan siihen, että teillä menee sujuvammin.)
Huomenna ehkä jo tunti! Uuh, mitä kaikkee mä ehdinkään tekee! Täytyy alkaa opettaa tota! Tiskikoneen tyhjennyksessä onkin jo nyt usein "apuna".
Poista