Museokakrut
18.09Meidän posse suuntasi aamupäivästä Wäinö Aaltosen museon lasten viikonloppuun, missä sukellettiin äänten maailmaan.
Taapero ja isi-ihminen ehtivät tsekkaaman koko opastetun kierroksen, mutta vauvalle tuli nälkä kesken reissun. Äitiinsä tullut. Minä ja vauva tutustuttiinkin sitten tarkemmin museon kahvilaan kuin itse teoksiin. Oli hyvää kahvia.
Yllättävää kyllä, kaikki teokset melko yksinkertaisine äänimaailmoineen saivat hyvin lasten huomion, ja mielenkiinto pysyi jopa kaksivuotiaalla yllä koko kierroksen. Suuri pimeä huone, johon oltiin heijastettu seinille jännittäviä mustavalkoisia liikkuvia kuvioita oli ehkä paikan mielenkiintoisin – niin vanhempien kuin lastenkin mielestä – ja taustalla soineet äänet loivat mystisen tunnelman huoneeseen.
Kierroksen jälkeen käytiin vielä lauantailounaalla Cafe Wäinössä. Hyvää sekin.
Tosi khylttyrelliä muuten, että vauvan ensimmäinen kunnon kotoa-ulos-reissu sijoittui juuri museoon. Kyllä, olemme erittäin kultivoitunut perhe.