Kuten tuolla rimpuilevan Mamman Facebook-ryhmässä vastikään kerroin, taapero sai eilen eläinkirjan – aidoilla äänillä varustettuna, tottakai! Ilalla havahduin kuuntelemaan notta nyt kyllä kantautuu erikoista luontoääntä pihalta, kunnes tajusin, että taaperohan se vaan huoneessaan eläinkirjaa lukee.

No mehän ollaan kuulkaa nyt sitten luettu kirjaa (eli kuunneltu sen ääniä) oikein olan takaa. Voi pojat, että ollaankin. Sanoisin, että seitsemäntoistatuhatta kertaa suunnilleen. 

Taapero onkin jo aika hyvin sisäistänyt kaikki kirjan eläinten äänet. Jotenkin näin:

Kissa: Äääääääääääää! 
Koira: Oh! Oh! Oh! Oh!
Kalkkuna: Koli koli, koli koli
Ankka: Ääk! Ääk!
Aasi, lintu, orava ja sammakko: Ii-ii, ii-ii!
Moottorivene: Grrrr, grrr!

No se ei ollut eläin, mutta lehmä on ja se menee näin: Byyy, byyy!

Sillai. Tähän sitten joku hauska loppukaneetti, jota en nyt just keksi. 

Eiku, eiku! Ööh... mmm... eläimell... ääh... Eiku emmä keksikään. Heippa.