Ihan sellainen yks hypoteettinen tilanne
28.8.2015 18.25
Ihan sellaisella kysymyksellä lähdin tässä näin nyt vaan liikenteeseen, että mitenkä tuo ns. kolmen vuoden uhma? Tai tahtoikä – miksi sitä nyt haluaakaan kutsua.
Että onko se yleensä niin, että se alkaa vasta noin kolmevuotiaana vai alkaa jo helpottaa noin kolmevuotiaana? Että jos tässä nyt olisi melko voimakasta tahtoa ilmassa, niin onko odotettavissa, että pahenee... anteeksi, voimistuu tuo tahto, vai että olisko se jo nyt sitten kohta huipussaan?
Ja sitten sellaistakin ajattelin kysäistä, että koska lapsille saattaisi alkaa kehittyä se sellainen kyky ymmärtää syy ja seuraus?
Että niinku jos vaikka ollaan lähdössä Mehukattimaahan (täysin siis hypotettinen esimerkki tämä) ja jos äiti (tai vaikka isi, koska edelleen: hyvin-hyvin hypoteettinen tilanne) sanoo, että odota hetki, kohta mennään – täytyy vain vielä pakata ja hakea reppu mukaan, että silloin ei kannata esimerkiksi kiljua täysillä, koska a) vauva herää siihen b) äiti (tai isi) ei pääse hakemaan niitä tavaroita, koska vauva alkaa itkeä, joten c) kestää kauemmin lähteä sinne Mehukattimaahan (tai muuhun hypoteettiseen paikkaan).
Ja sitten, kun se vauva on saatu takaisin tyytyväiseksi, niin ei kannata a) käydä tökkäämässä sitä hereille b) kiljua uudelleen, koska sitten tapahtuu taas edellisen kohdan b ja c.
Ainiin, ja sitten taas kun kestää se lähtö, niin siitä jos ottaa taas uudet kierrokset ja kiljuu, niin... noh, voi kerrata taas nuo edelliset kohdat...
Että tuota milloin se saattais alkaa helpottaa? Siis sillai ihan hypoteettisesti.
19 comments
Uhmaikä koko ikä... Alkoi meillä, kun esikoinen oli 1,5v. Se täytti nyt viikolla 13v ja vielä ollaan tässä uhmassa...
VastaaPoistaOmg! Haha! Niin se taitaa olla! Mutta jos edes jotain suvantovaiheita...? (pliis?)
PoistaÄä, miten osuva postaus taas :D Varsin toi kuva :) Tsemppistä! Täällä 1v11kk ottaa superkierroksia juuri tällä hetkellä siitä kammottavasta asiasta, että pitäisi käydä nukkumaan (isi nukuttamassa) ja muutenkin huomataan, että tämä riemukas tahtoikä on vahvasti saapunut meitä ilahduttamaan!
VastaaPoistaSiis oma tahto – tuo ihana, kamala asia. Niin tarpeellinen, niin kuluttava! Haha!
PoistaTule apuun Sinkkonen :D Hällä yleensä on kyllä vastaus kaikkeen!
VastaaPoistaSiis mä haluisin adoptoida Sinkkosen meille. Tai et se adoptois meidät sille. Ihan sama, mut haluan. :D
PoistaMä kävin keväällä tuota samaa tiedustelemassa ihan neuvolassa asti ja lohdutuksen sanoiksi sain "Kyllä se siinä viiden ikävuoden kohdalla helpottaa.". Siis viiden, vielä 1,5 vuotta siihen?! Äääää..
VastaaPoistaViiden? Kuuden kintaalla sitten usein alkaakin se nk. eskariuhma
PoistaApuaaaa! Naapuri sano, että neljän kintailla (saattaa) helpottaa. Mutta vain, jotta voikin sit alkaa just toi seuraava! Haha!
PoistaSe mitään helpota. Tai ainakaan meidän ipanat ei missään iässä oo vielä ainakaan alkanu tajuta, että äidin hermoja kiristävä käytös ei ainakaan aja heidän asiaansa eteenpäin. Esikoinen on nyt 14-vee.. Ahistaa.
VastaaPoistaÄääää! Tsemppiä! Apua, siis mä en edes uskalla tai halua vielä ajatella murrosikää... apua... :D
PoistaKuulemma loppuu silloin kun kullannuppu muuttaa pois kotoa...
VastaaPoistaHah! Niin se vissiin on. Mutta emmä haluu että noi mun vauvat muuttaa iiiiikinä pois kotoa! Äidin pikku mussukat. Tuolla vielä kolmekymppisinä huutaa äitiä tuomaan ruokaa ja... eiku ei sittenkään. ;)
PoistaLoppuu eli ei, ihan sama. Jos elää saa, tulee ikään jolloin ei taatusti muista sellaisia vaiheita ollenkaan - ei ehkä muista paljon muutakaan (Siis lasten nimet kannattaa ajoissa kirjoittaa muistilapulle jääkaapin oveen tai vaikkapa kirjoa sohvatyynyyn, niin eivät ihan heti huomaa, että mutsi/mummo kulkee tyhjäkäynnillä)
VastaaPoistaHaha! Lasten nimet kirjontaan, check! :D
PoistaI fiil joor pein... Meidän neiti 2v 2kk on melkonen uhmis. Kaikessa. Lähes koko ajan. Nukkumaanmeno pahimpana. Manipuloivakin se pentele jo on. Nukkumaanlaittaessa yhtäkkiä onkin nälkä tai pissahätä - erityksesti jälkimmäinen on hitti koska pottailua opetellaan kovasti. Ja siinäpä toinen uhmailun aihe! Tänäään tapahtunutta: neiti seisoo kelteisillään keskellä olkkarin mattoa ja selittää miten hön pissas potalle aamulla. mutta annas olla ku isi ja äiti ei just sillon huomioi hänen korkeuttaan! No mitä keksii uhmis? Mielenosoituksellisesti tuijottaen kyykistyy keskelle sitä s*tanan mattoa ja lorottelee menemään. Että näin.
VastaaPoistaOi eii... <3 Kyllä ne keksii nuo kikkakolmoset!
PoistaMeillä muuten nälkä on yks temppu ja pissahätä just toinen. Kumpaakaan ei voi vanhempana ihan tuostanuinvaan sivuuttaa, joten se toimii!
Toisin kuin näköjään kaikilla muilla, meillä se kyllä loppui siinä vaiheessa kun lapsi oli kasvanut sen verran isoksi, että en olisi mitenkään jaksanut pidellä räyhäävää kersaa aloillaan ja raahata sitä jostain johonkin. Pelkäsin tottavie potkivan ja kirkuvan palleron kanssa, että miten mä selviän tän kanssa sitt, kun en enää jaksa pidellä sitä aloillaan, mutta kappas kummaa, järki kasvoi samaa tahtia kuin kroppakin, joten mihinkään varsinaisiin äiti-tytär vapaapainiotteluihin ei jouduttu :-)
VastaaPoistaOoooh! Ihana kuulla! Nuo kaikki lapset ovat niin yksilöitä, tottakai. Jossain luki, että se itsenäistymisvaihe (itsepäistymisvaihe, hehe) on tultava joka tapauksessa. Se tulee tahtoiässä ja jollei silloin, niin viimeistään murrosiässä. Eli ei näiltä voi, tarvi tai kuulukaan välttyä, mutta ihan kiva kuulla, että kova tahto pienenä ei ole yhtä kuin kova tahto läpi elämän, hehe!
Poista