Pitkän parisuhteen salaisuus

30.8.2015

No oli vähän hankala lähtö. Alla äärimmäisen huonosti nukuttu yö. Kamalalla kiireellä puettu ja suittu naamat, keräilty tavarat ja astuttu ovesta ulos. Aikaa enää parikymmentä minuuttia esityksen alkuun – pitäisi olla jo perillä, eikä tässä vielä säätämässä.

Juoksen taaperon kanssa autolle ja huomaan, että turvaistuin puuttuu. Mies on ottanut sen pois tuntemattomasta syystä (koska en kysynyt) ja voi hemmetti.

Äkkiä takaisin sisälle mörisemään puuttuvasta turvaistuimesta ja niskoja nakellen hakemaan istuinta varastosta. Miksei se mies muka tiennyt etukäteen, että aion yhtäkkiä ja varoittamatta lähteä kiireellä taaperon kanssa sirkukseen? Olishan sen pitänyt.

Turvaistuin kainaloon ilman minkäänmoista hajua miten se hiton isöfix kiinnitetään. Mies tietää, etten tiedä. Katsoo ikkunasta ja soittaa: "Ota se tuoli pois siitä paikalta, avaa sen takaa sell..." – "NO ENKÄ AVAA!" ja tuut tuut tuut... Kyllä, kyllä, tosi kypsää, tiedän.

Saan hätäisesti asetetteua turvaistuimen taaperon kera kiinni autoon, ja vaikken nää miestä ikkunassa, tunnen hänen katseensa päälläni. Hemmetti, siellä se katsoo ja luultavasti myhäilee mulle just nyt. Kiukkunen eukko siellä rimpuilee, eikä ota jeesiä vastaan, möh, möh. Heitän kiukkuiset tuplafäkit ikkunaan – tiedän, edelleen tosi kypsää – ja poistun paikalta. (Ja naapureille tiedoksi, jos satuitte ikkunaan, että en näyttänyt teille niitä sormia.)

Matkalla jo alkaa harmittaa moinen kiukkuiluni. Hitto, pitikö nyt noin urpoilla suotta toiselle.

Sitten saan tekstarin mieheltä...