Kaikkihan tuntevat tämän meidän Turun! Niin, tämän sympaattisen rannikkokaupunkimme täällä lounaisessa Suomessa. Tunnettu misseistään, lahjakkaista muusikoistaan ja menestyksekkäästä jääkiekkojoukkueestaan. 90-luvulla.

Ei vain läpikulkukaupunki sisäsuomalaisille Tukholman matkailijoille, vaan mitä parhain matkailu- ja kesäkaupunki kaikkine merkittävine kulttuurinähtävyyksineen keskiajalta. Sittemmin on ollut vähän hiljaista.

Turkulaisista puhutaan paljon kaikenlaista, mutta totuushan on, että turkulaiset ovat mitä ystävällisimpiä, lempeimpiä ja tunnollisimpia ihmisiä. Todellisia ystäviä, ei mitään pelkkiä hyvän päivän tuttuja.

Vaikka aloitammekin kysymykset negaatiolla ja tervehdimme vastaantulevia tuttuja vain jos on pakko, eli jollemme ehdi enää huomaamattomasti kääntämään katsettamme pois tai leikkiä kuollutta, olemme oikein uskollisia ystäviä. Vanha sanonta kuuluukin: kerran turkulaisen ystävä, aina turkulaisen ystävä.

Eiku ihan oikeesti, sairaan raskasta. Ei meistä pääse eroon koskaan. Vähän kuin joku koditon koira, jolle olet kerran mennyt antamaan vähän namipaloja ja rapsutuksia. Seuraa siitä eteenpäin joka paikkaan ja lopulta uikuttaa ovesi takana huomiotasi: "Et sä mittä ove aukasisis?".

Siitä huolimatta, että turkulaiset kärsivät kroonisesta alemmuudentunteesta ja ovat vieläkin syvästi järkyttyneitä pääkaupunkiutemme menettämisestä tyhmälle Hesalle, me turkulaiset olemme väsymättömän innostuneita omista hupaisista keksinnöistämme, joista suurin osa näyttäisi lilluvan Aurajoessa.

Miettikää nyt vaikka Föriä, tuota pikkuista lossia, jota ei koskaan, milloinkaan tule kutsua lossiksi!

Föri – koska risteily tält pualt jokke tois pual jokke vaan on ihan sairaan hauskaa! Tai ravintolalaivat – koska miksi laivan pitäisi seilata, kun siellä voi tehdä sitä, mitä laivoilla nyt tehdään: juoda! Tai Jakke Jokilautta – koska onko mitään siistimpää kuin yhdistää kaksi edellä mainittua yhdeksi, joessa seilaavaksi baariksi?

NO EI OLE.


Vaikka ne tampereleiset teekkarit aina yrittävätkin polkea Turkua irti mantereesta, jotta tämä ajautuisi Itämeren toiselle puolelle ja liitettäisiin Ruotsiin, on Turku ja sen asukkaat innovatiivisempia kuin osaatte kuvitellakaan.

Tälläkin hetkellä suunnitteilla on rakentaa (sen maanalaisen toriparkin lisäksi – kyllä, se meni nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen läpi) Kakolanmäelle vievä rinnehissi, funikulaari, tai siis mäkiföri, kuten me turkulaiset sen jo hauskasti nimesimme. Sen lisäksi rinteen päälle, sinne 1800-luvulla rakennetun entisen vankilan kylkeen on suunnitteilla 25-kerroksinen fallossymbolinen torni, jonka yläosaan tulisi näköalatasanne ja ravintoloita. "Fallosymbolinen" on tosin vain allekirjoittaneen sivistynyttä arvailua.

Kaksi Kakolaan suunniteltua rakennushanketta kuvastaa hienosti nykyaikaa ja näyttää, että Turku todella on tiukasti ajassa kiinni. Aikana, jolloin nuoriso liikkuu vain jalkojensa alle asetetuilla sähkölaudoilla – koska ilmeisesti käveleminen on liian raskasta – ja jolloin ainoa tavoiteltava asia on olla jotain suurta. Myydä Hartwall-areena täyteen kaksi kertaa, perustaa start-up-yritys. Tehdä asiat niinku pikkasen isommin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sitä, miksi torni tulisi rakentaa juuri korkealle Kakolanmäelle emme tiedä. Vahva veikkaus on, että vain siten Tampereen Näsinneula jäisi korkeudessa kakkoseksi. In your face vaan, tamperelaiset!

Turku on kaikin puolin hyvin elinvoimainen, vetovoimainen ja suorastaan ylivoimainen kaupunki. Kaikki, jotka ovat eri mieltä, ovat kateellisia, väärässä ja muutenkin vähän kakkapyllyjä.

Kesä on täällä, niin on Turkukin, ole sinäkin. Täällä on kaikkea.


Yllätykseksenne tämä ei ollut maksettu Turku-mainos, vaikka syytä olisi ollut. #kissmyturku