"Laura, you are talented in cooking, aren't you", lausui Englannista tullut vieraamme juuri, kun olin päässyt loistamaan herkullisella suppilovahveropastallani. En alkanut kieltämään. Se suppilovahveropasta oli tosi hyvää.
Myöhemmin vieraamme lähti mieheni kanssa kuvaushommiin ja minä jäin lasten kanssa kotiin.
Onni, että lähtivät. Niin vain olisi illuusio särkynyt pian.
Tässä näämme niin kutsutun fish and chips -annoksen le fish -osuuden. Kuten nokkelimmat saattoivatkin jo huomata, ne ovat hieman palaneet. Pakasteiden paistaminen toden totta vaatii erityisiä kykyjä keittiön saralla.
Mutta ei siinä vielä kaikki.
Katsotaanpa hieman lähempää.
Suoraan pakkauksesta, erinomaisen rapeaksi kalaan kiinni paistuneena.
Että ei muuta kuin KYLLÄ ON TALENTTIUS NYT VAHVASTI LÄSNÄ TÄSSÄ.
Ai että.
1 comments
Lähetänkin poikani joku päivä teille syömään! "Äiti miksei meillä koooooskaaaaan ole pahvia ruokana?" se keksi marista taannoin.
VastaaPoistaNo, Miehen mielestä kaikki mun kokkaukset maistuu pahvilta.
Vaan mitäköhän sanovat päiväkodissa, jos lapsi kertoo että lempiruoka on spagetti - kylmänä, ilman kastiketta, suoraan pöydältä syötynä. Sormin. Tätäkin meillä on kuulemma liian harvoin! Ja joo, myönnän: joskus vuosi sitten annoin hänen syödä noin jääkaappijämiä pyynnöstä välipalaksi, kun pikkuveli oli valvottanut yli vuoden putkeen enkä vain jaksanut alkaa tapakasvattaa.
Oli sentään täysjyvää.