Kukaan ryhmäliikuntatunnilla milloinkaan käynyt ei ole voinut välttyä siltä innostuneesta, tsemppaavan iloisesta tyylistä, jolla jumppia tyypillisesti vedetään.
"Jaksaa, jaksaa!", "hyvin menee!", "sheikkaa, sheikkaa!", "HALLUSSA!" ja sitten kaikki iloiset kiljahdukset sinne väleihin. Puhumattakaan yläfemmoista ja yhteishuudoista.
Se on varmasti ihan toimiva ja hyväksi havaittu keino saada liikkujat mukaan. Ei sitä muuten tehtäisi noin kaikilla tunneilla.
Mielenkiintoista vaihtelua totuttuun tyyliin voisi tuoda sellainen ryhmäliikuntatunti, missä tsemppauksen ja pirtsakan yhteishengen nostatuksen sijaan oltaisiinkin... ei niin innostuneita.
Tultaisiin vaan sinne tunnille, vedettäisiin ne liikkeet, jotka ohjaaja käskee, hörpättäisiin ne vedet välillä, jatkettaisiin ja sitten lähdettäisiin sieltä pois. Unohdettaisiin kaiken maailman yhteishenget ja Ameriikan mallit ja vaan suoritettaisiin.
Pikkuisen hampaat irvessä, paskan maku suussa. Sillä lailla kuin me suomalaiset tykätään.
Lähdin ehdottelemaan tällaista konseptia henkilökohtaisessa Facebookissani ja innostuneita epäinnostavaan jumppaan löytyi heti suuri joukko.
Syntyi ajatus pessimistijumpasta.
Pessimistijumpassa unohdettaisiin ns. posin kautta liikkuminen ja kohdattaisiin ihan rohkeasti ne oikeasti mielessä olevat aatokset. Ei tsemppihuutoja, ei "jaksaa, jaksaata", kun ei jumalauta jaksa:
"Joo, tiedän että tämä on ihan perseestä ja itekki vetäisin mieluummin pitsaa sohvalla ja katsoisin Salkkareita."
"Älkää nyt repikö liikoja, että tuutte toistekin tänä vuonna."
"Tää on ihan paskaa, mutta enää 44 minuuttia jäljellä!"
"Vituttaa kai, mutta yritetään edes."
Pessimistijumpassa puhuttaisiin normaaliäänellä, välteltäisiin katsekontakteja, eikä missään nimessä ikinä milloinkaan taputtettaisi itsellemme treenin jälkeen.
Kuka on messissä? Voin alkaa vetäjäksi!
Lue myös:
Katsaus juoksuharrastukseen
Tahditon lilluja – reportaasi vesijumpasta
Lenkkeily on perseestä
11 comments
Eka käsi nousee!
VastaaPoistaJes!
PoistaNoh, kerran yhen jumpan aluksi vetäjä ilmoitti että te istutte kaikki kuitenkin niin paljon, mikä on supervaarallista, joten tästä jumpastakaan ei oo teille mitään hyötyä. En muista vetäjän nimeä, mutta siinä tyypissä oli selkeästi ainesta :-)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä!
PoistaMuah hah haa! Saisko niiden treenien jälkeen mennä porukalla kaljalle? Tai ehkä yksin olis kuiteski parempi?
VastaaPoistaYksin kotiin juomaan vaan.
PoistaMä oon niin messissä!
VastaaPoistaOlin just Linnanteatterin paskan palvelun illassa, tää vois olla hyvä sisartapahtuma!
Lupaathan, että siellä ei olisi myöskään mitään kontaktia muihin jumppaajiin? Ei mitään "valitse pari" juttuja, ei mitään kyykkybattleja vastapäisten tyyppien kanssa, ei edes steppilaudan vaihtoa vierustoverin kanssa kesken liikkeen? Ihan vain sellaista yksinäistä epäsosiaalista puurtamista.
VastaaPoistaMinäpä löysinkin tälläisen pessimistijumpan, jossa ohjaajakin ilokseni toteaa, että asenpo on ihan hirveä, mutta koita kestää, ennen kesää se jo helpottaa... Paras jumppa ikinä, muutkin ovat sen todenneet. Samassa ryhmässä olen mukana jo kolmatta vuotta ja alun 15 henkisestä poppoosta on kasvanut 40 hengen lauma, jossa käy myös miehiä. Siis ihan perus selkä-hartia jumpassa.
VastaaPoistaEnsinnäkin, tiedän pk-seudulla yhen hurmaavan ohjaajan (mies, joka vetää, tai siis veti kun joskus aikanaan jumppasin, tanssillisempia tunteja) ja vittuili ironisesti, kun joku sekosi askelissa tai näytti pyörtyvän kyykkyihin. Toimi!
VastaaPoistaToiseksi, etsin koko viimeviikon nettivalmennusta, jossa ei luvattais laihtumista tai elämän muutosta, kun en mä nyt kuvittelekkaan että sillä sellainen vaikutus ois. Ei löytynyt.
Minä en ryhmäliikuntatunneilla ole ollut, mutta kovasti kiinnostaisi. Uskon, että jos jumppaan itsekseni, en tee niin paljoa. Tulee se tietynlainen yhteisöllinen henki varmasti samalla, kun yhdessä tekee. Saa nähdä, ehkäpä tänä vuonna uskaltaudun tunnille. https://www.fysio-eskola.fi/ryhmat
VastaaPoista