fiilistelyt
iltapala
muistelot
oopperaleipä
Oopperavoileipä
reseptit
ruoka
välipala
Oopperavoileipä -muisto lapsuudesta
28.4.2013 20.18
Uuuh! Kolme viikkoa blogia, 3000 kävijän raja rikki! Wau!
Sen kunniaksi nopea ruokabloggaus.
Teimme eilen oopperavoileivät lapsen mentyä nukkumaan. Oopperavoileipien maku tuo elävästi mieleeni lapsuuteni lauantai-illat. Äiti hoiti yleensä arkiruoat ja viikonloppuisin isini tykkäsi kokkailla herkkuruokia. Savipataruuat olivat kai yleisimpiä viikonloppujen päivällisiä. Iltasella taas isi teki äidille ja lapsille herkkuiltapalat.
Siinä Napakymppiä ja Velipuolikuuta seuratessa, lapsien nököttäessä äidin vieressä olohuoneen sohvalla, isi kokkaili kaikille olohuoneessa syötävät leivät. Kun leivät alkoivat olla valmiita, oli aika vetää Aallon ritiläpenkki sohvan eteen pöydäksi, kunhan siltä oli ensin siirretty sivuun Sarpanevan metallitarjoitin, joka oli täynnä palavia tuikkuja. Siinä me möllötettiin rivissä perinteisessä 80-90-luvun kodissamme ja odottelimme perinteisiä oopperavoileipiä saapuvaksi. Ja kun keittiöstä kuului "rikottu vai ehjä keltuainen?", tiesi, että kohta on iltapala lautasella.
(Mulle tuli pienenä aina rikottu keltuainen, kunnes isompana ymmärsin ehjän keltuaisen hienouden päälle.)
Perinteiseen, tai ainakin minulle perinteiseen, oopperavoileipään tulee pohjalle paahtoleipä, päälle ketsuppia, salaatinlehti, jauhelihapihvi (tai joskus ohueksi hakattu naudan- tai possunpihvi), suola- tai tuorekurkkua ja koko komeuden kruunaa, ah, se paistettu muna! Ehjällä keltuaisella.
Eilen muistui yhtäkkiä elävänä mieleen tuo lapsuuden herkku. Sitten sitä alkoi tekemään mieli. Kurkkasin kaapit läpi, ja melkein kaikkia ainesosia löytyi. Loput oli sovellettava. Tässä minun 2013 versio oopperavoileivästä:
Kahdelle leivät:
2 kpl ruisleivän siivua
2 kpl possun ohutta filepihviä
Ketsuppia
Ketsuppia
Auran paprikamajoneesia
Salaatinlehti
Tuorekurkkua
Paistettua tuorepurjoa
2 kpl paistettua munaa
Oh, niistä tuli melkein yhtä hyviä kuin edesmenneen isäni tekemistä!
 |
Sanoinko jo että ehjä keltuainen! |
Jännää miten ruoka voi herättää henkiin muistoja. Ei vain sitä tuttua makua, jonka maistoi niin monesti lapsena, vaan koko sen hetken. Isän äänen, kodin tuoksun ja viikonlopun tunnelman. Sohvaköllöttelyn ja kiireettömyyden.
Vaikka isi ei ole enää täällä, hänen muistonsa elää pienissä asioissa, kuten oopperavoileivissä. Isille! ♥
Millaisia ruoka- ja viikonloppumuistoja muilla on lapsuudesta?
5 comments
Kivan ja virkistävän uuden blogin löysin :)
VastaaPoistaKiitos tästäkin kommentista! :) Mahtavaa kun löysit!
PoistaHei!
VastaaPoistaBlogissasi näyttää olevan monta hyvää reseptiä - mitä jos liittäisit sen meidän Etsiresepti.fi sivustoon, jotta voisimme linkittää siihen?
Etsiresepti on hakukone, joka kokoaa Suomen parhaat ruokasivut ja blogit internetistä. Monet sadat ovat jo ilmoittautuneet tänne ja hyötyvät siitä, että annamme heille yhä enemmän liikennettä.
Liittyäksesi ilmaiseksi Etsireseptiin, klikkaa vain tästä: http://www.etsiresepti.fi/mene-mukaan-ruokablogien-kärkeen
Ystävällisin terveisin,
Etsiresepti.fi
Kiva kirjoitus! Mulla tulee aina makkarakeitosta mun mummu mieleen! Mummu teki aina sitä kun oltiin kylässä. Käytiin melkein joka vkonloppu ja mummu teki aina jälkkäriks lettuja! Aj et, tulee iha lapsuus mielee <3
VastaaPoistaKiitos! :) Mummujen ruuat on just parhaita. Mahtavaa, että teillä on ollt isovanhemmat lähellä, meidän mummi ja ukki asuivat yli 800km päässä, joten ei hirveän usein nähty. Kun nähtiin, meidän mummin bravuuri oli poronkäristys, lisäksi jouluna saimme aina postissa laatikollisen hänen tekemiään pikkuleipiä! Oooh, niitä kun pääsisikin taas maistelemaan!
Poista