Heh, postasin juuri samasta aiheesta. Mun piparkakkukaupungissani oli maanjäristys, teillä on sentään ihan talon näköinen talo :) Mutta toi sulan sokerin käyttö on kyllä joka vuosi yhtä mystistä.

Hienohan se on! Jos ei uskois omiin kykyihinsä, niin mistään ei tulis ikinä mitään.
Minä kun muutama vuosi sitten ryhdyin elämäni ensimmäinen piparkakkutalon tekoon, tein Empire State Buildingin.. Oh dear ja LOL.

Älä oo niin ankara ittelles. Me miehen kanssa aateltiin että tehään piparkakkumuumitalo. Oli kato oikeein muotit ja kaikki, että kyllähän niillä nyt onnistuu! No ei onnistunu. Seinät oli vinot jo uuniin mennessä - voit kuvitella että tilanne ei siitä ainakaan parantunu. Koitapa koota vinoista seinistä korkeeta tornitaloa ja saada vielä ne pirun kattopalaset sinne päälle. Seinä murtu yrittäessä ja muut ei pysyny pystyssä. Sun tekelees on kuule kaunotar! Meiän on niin susiruma että en kehtais ees laittaa kuvaa. Never. Mutta siis, täältä ainaki peukku tuosta talosta!

Mun piti ryhtyä samaan puuhaan. No, en ehtinyt. Ekakertalaisena mä aattelin, että tuolla Ilonan blogissa http://keskenon.blogspot.fi/2015/11/joulutraditioista-se-ainoa.html vinkattu sokerijuttu vois toimia, sen kuuman sijaan. Vinkki tuolla siis kommenttiboksissa. Huomenna yksin 14 tuntia lasten kanssa. Ehkä mä en edes yritä.

Mäkin väsäsin tänään piparkakkutalon. Seinät on vähän vinot ja vähän kolhoilta näyttää isot tyhjät ikkunat, mutta mitäs pienistä. Riittävästi karkkia päälle, niin kyllä se siitä. Ja pihaan pari 3 v:n koristelemaa pipariukkoa, niin siinäpä sit kaikki arvuuttelevat kuka on minkäkin talon osan koristellut. Aina voi sanoa, että lapsi teki tai lapsen kanssa yhdessä tehtiin. Niin sit se on tosi hieno. Oikeesti mä oon pari päivää pyöritellyt päässäni vastauksia siihen sun väsymys-kysymykseen. Mutta en jaksa kirjoittaa vastausta sinne, koska sit pitäis ajatella. Tai siis jotenkin seuloa näitä ajatuksia. Ja en vaan jaksa. Meen nukkumaan. Jos osaan. Vielä ehtii just nukahtaa ennen ekaa herätystä.

Täällä yksi piparkakkurakennelmiin hurahtanut! Pari vuotta sitten aloitin ihan nollasta, mutta paras vinkki josta olen alunpitäen pitänyt kiinni oli se, että en lähde tolla tulikuumalla sokerilla pelleilemään, koska a) pahaa ja b) armotonta. Tuolla ylempänäkin jo viitattiin pikeeriin (itse teen ohjeella: 1 valkuainen, n. 5dl tomusokeria ja pari tippaa sitruunanmehua), se on hyvänmakuista eikä se jähmety ihan sekunnissa vaan siinä ehtii vielä ensimmäistäkin seinäpalaa siirtää viimeisen jälkeen, jos/kun huomaa ettei ne enää osukaan kohdilleen. En tosin ota vastuuta siitä, miten homma toimii, kun lapset roikkuu niissä sukkahousuissa - ei ole kokemusta.. :D Niin ja namit pysyy katolla vähän paremmin, kun ensin koristelee ja antaa kuivua ja sit vasta rakentaa. Painovoima, fysiikan lait - you know? ;) Älä siis luovuta, kohtahan sä saat jo "apua" esikoiseltanne..
-Koo

mä nyt kirjoitan tänne vaikka kirjoitus on lähes kk vanha. Ei missään nimessä mitään hölmöilyä kuuman sokerin kanssa. Pikeriä vaan ja homma pelittää.
Tässä maailmassa ei lasketa bonuspisteitä sen mukaan monta kertaa olet polttanut sormesi - vinkkinä vaan.

Hei sulla oli kuitenkin onni matkassa; viime vuonna aloin innoissani tekemään tuota samaa, mutta kun jo kolmas peräkkäinen talorasia paljasti sisältönsä tuhannen p****n päreinä, niin luovutin ja jäi mökki kyhäämättä. Ja mää oisin ollu ihan hyvä siinä koristelussa, mutta en saanu mahdollisuutta, höh!

Mä annan kyllä kaikki pisteet, että oot ihan kuumalla sokerilla alkanut sotkemaan :D Ahahaha, parasta. Niin ysäriä! Että en kestä, paras talo ikinä. Mun omat näyttää aina samalta, lopetin kun lapset synty, en halunnut aiheuttaa traumoja heille. Kaikkiosaavan äidin leima säilykööt vielä hetken.