Tiedättekö sen, kun ajattelee, että voisi siivota yhden (1) vaatekaapin, kerrankin oman, ihan vain nähdäkseen, kuinka paljon siellä on ns. käyttiksiä ja kuinka paljosta voisi päästä eroon. Sitten kahdeksan tuntia myöhemmin sitä huomaa räjäyttäneensä koko kämpän uuteen uskoon.

Joo, ni eilen kävi niin.

Minähän en tunnetusti olen kauhean niin justiisa noiden kaappien kanssa ja minulle riittää, että paikat jotka näkyvät minulle ovat kunnossa. Kaappien tehtävä ikään kuin on vain piilottaa se roina, mitä en halua koko ajan aktiivisesti katsella.

Viimeksi olin siivonnut kaapin... no en koskaan. Joten sillä lailla mystinen tilanne se oli, kun ensimmäistä kertaa sieltä otettiin uloskin jotain, eikä vain runnottu uutta päälle.

Kun olin raivorepinyt kaikki mustanpuhuvat vaatteni ulos kaapista, edes erottamatta mistä alkoi legginssi ja mistä paita, vein kaiken pihalle ja kävin jokaisen vaatekappaleen läpi. Lopulta niitä ns. käyttiksiä jäi viidesosa ja loput lähtivät vaihtoon.

Ai että se tunne, kun sai asetella vain ne muutamat vaatekappaleet takaisin pinoihin. Kuin uusi alku.

Koska homma meni niin rivakasti, taivuttelin (pakotin), taivuttelin (pakotin) myös puolisoni hommiin ja sain kuin sainkin hänet yliupuhuttua innostumaan ("innostumaan") hänen omienkin vaatteidensa läpikäynnistä.

Hänen silminnähden nauttien kuuman lomapäivämme vietosta pölyisten vaatteiden keskellä, aloitimmepa vielä lastenhuoneen suuren lipaston tavaroiden läpikäymisen – se kun on jo pari vuotta ollut "vain väliaikaisesti" huoneessa –, sekä lastenvaatteiden "ihan vaan nopean" muuttamisen kaapista toiseen.

Ehkä arvaattekin, että homma hieman eskaloitui siitä ja kohta myös sohvasängyn alakaapit, sekä makkarin kaikki kaapit, sekä sängyn alla lymyilevät säilytyslaatikot oli tyhjennetty.

Noh, en viitsi pitkästyttää teitä yksityiskohdilla – tämä sentään mikään Konmari ole – mutta lopulta myimme yhden sängyn, ostimme yhden kerrossängyn, panimme myyntiin yhden pinnasängyn (Stokke Sleepi, ostatko?) ja huomenna rahtaamme kaatopaikalle yhden heikkokuntoisen lipaston, kokoamme uuden kerrossängyn ja oikeastaan uusimme koko lastenhuoneen sisustuksen.

Että mikäli puolisosi koskaan ehdottaa "pientä kaappisiivousta", niin älä usko sanaakaan.

Sen on ansa. Pakene.



Tässä podcastjaksossa Jukka ja minä puhumme mm. juurikin tuosta kaappien ja komeroiden siisteydestä. Jukka kuuluu siihen jengiin, jonka mielestä juuri niiden kuuluu olla ensisijaisesti kunnossa, kun taas minun mielestäni ne siivotaan viimeisenä, koska eihän sinne kukaan nää.

Lue myös: 
Joskus tämä ns. vi**ttaa
Missä vaiheessa on ihan ok luovuttaa?
Silmä tottuu -haaste