Ja niin tapahtui joulupäivänä, että täysin yllättäen ja pyytämättä hän vastaanotti Snapissa elämänsä ensimmäisen peniskuvan, elikkäs ns. dick picin.

Täysin puskista kesken hartaan jouluillallisvalmisteluni kilahti puhelimeni ilmoittaen yksityisviestin saapuneen. Pahaa-aavistamattomasti avasin minulle tuntemattomalta ihmiseltä tulleen viestin, joka sisälsi kuin sisälsikin kuvan ihka oikeasta kikkelistä – saatesanoin "onko mulla hieno?".

Hieman hämmentyneen mietin vastaisinko varsinaiseen kysymykseen, vai ottaisinko kuvakaappauksen ja kysyisin pippelin oletetulta omistajalta, että laitetaanko kuva jakeluun. Tiedättekö ihan kaikkien iloksi, joulutunnelmaa nostattamaan.

Koska sekunnit kuluvat hyvin nopeasti Snapin yksityisviestikuvissa, ennen kuin ne häviävät kuin tuhka tuuleen, päätös oli tehtävä pian. Vaikka eihän siinä mitään ajateltavaa ollut: Kuvakaappaus ja vastakysymys tietysti.

Pippelimies ei kuitenkaan innostunut kuvan levitysehdotuksestani ja kysyikin pian, sopisiko minulle kuitenkin etten laittaisi kuvaa mihinkään. Vastasin, etten suosittele lähettämään kuvia kikkelistään kellekään, ilman esimerkiksi että toinen on vaikka erityisesti pyytänyt sellaista. Se kun ei ole kovin hyvätapaista, jatkoin.

Mies vastasi ok:t, mutta oli vielä hieman huolissaan siitä jakeluosuudesta.

Koska enhän minä mikään barbaari ole, lupasin olla levittämättä kuvaa, mutta vain jos hän lupaa ettei enää ikinä milloinkaan lähetä yhtään kenellekään kuvaa peniksestään, ilman toisen osapuolen suostumusta.

Saahan sitä ihminen sukupuolielimistään laitella kuvia, mutta olisi kamalan hyvä, jos se into sellaiseen olisi myös sillä kuvia vastaanottavalla puolella. Ei tulisi tavallaan väkisin altistetuksi millekään, mille ei välttämättä halua.

Äidillisen keskustelun myötä penismies lupasi ja vannoi katuvana kautta kiven ja kannon, ettei koskaan enää tekisi moista, minkä päätteeksi toivotimme oikein mukavaa joulua ja parempaa seuraavaa vuotta.


Haluan uskoa hyvään. Penismiehessäkin.