Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja

27.6.2018

No niin. Ei hyvä luoja, epätoivo on saavutettu. Nimittäin nukkumaanmenohetkissä. Sanokaatte, mitä sanotte, mutta kaikkea ei voi hallita ka...

No niin. Ei hyvä luoja, epätoivo on saavutettu. Nimittäin nukkumaanmenohetkissä.

Sanokaatte, mitä sanotte, mutta kaikkea ei voi hallita kasvatuksella. Sillä voi vaikuttaa kyllä asioihin, mutta sanotaanko näin, että vaikka kuinka kasvattaisi samalla johdonmukaisuudella ja päättäväisyydellä, ja ihan millä vain tekniikalla lapsiaan, lapsen synnynnäinen persoonallisuus, ns. temperamentti, vaikuttaa kyllä aivan helvetisti myös.

Kuopuksemme, tuo sekopäinen luonnonlapsi, joka kulkee omia polkujaan ja iloisesti nauraen viittaa kintaalla kaiken maailman normeille, ei toimi kuten jotkut toiset lapset. Kuten esikoisemme. Siinä missä esikoiselle riittää kolme pyyntöä, kuopukselle riittää neljäsataa. Eikä kyllä sekään.

Hän on taitava neuvottelija ja aika usein sillä päästäänkin hyvin yhteisymmärrykseen. Siten siis ihan opettavainen minullekin ja jokaiselle kasvattajalleen, kun ei toimi millään käskyillä.

Jos tämä lapseni olisi koira, hänestä sanottaisiin häneltä puuttuvan sellainen miellyttämisenhalu. Ei siis mikään noutajatyyppi, jos tiedätte mistä puhun.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, juuri sitä piirrettä hänessä arvostan. Kunnon punk-henkeä.

Mutta olipa tässä kuinka anarkistihenkinen vain, tämä tällainen toden totta välillä koettelee, noin niin kuin vanhemman näkökulmasta. Onneksi hän sentään on myös sellainenkin humoristi, että samalla kun itseä itkettää tilanteen toivottomuus, se myöskin naurattaa.


Tänään(kin) kuopus karkaili sängystään ja kikattaen juoksi karkuun. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja... no arvanette kuvion. Noin puolelle meistä kahdesta se oli hauskaa ja toiselle puolikkaalle melko uuvuttavaa.

Epätoivon hetkenä liu'uin tilannetta loppuun asti harkitsematta kiristämis... tarkoitan motivoinnin puolelle, eikä se nyt taas mennyt niin kuin lyhyellä tähtäimellä hölmönä oletin:

– Nyt pysyt sängyssä ja aletaan nukkumaan, tai äidin on otettava sinun lelu pois.

– Ai mikä lelu?

– Tämä tässä.

– Ai mikä lelu, en nää?

– No tämä tässä näin... *etsii ympäriltään jotain lelua*

– Mikä lelu, äiti?

– No, no... tämä lelu täss..

– En nää, äiti, näytä nyt mikä?

– No TÄMÄ lelu *näyttää jotain satunnaista lelua*

– Aa, no en halua sitä. Ota vain, äiti.


Tiedättekö sen, kun kolmevuotias on sinua nohevampi? Vie ihan 6-0. Joo, en minäkään...

No ei siinä. Panokset koveni.

Nimittäin: On kesäkuun 27. päivä ja ensimmäinen "tontut kurkkii ikkunoissa" -kortti on nyt käytetty.

Boom.

Ei nähnyt sen tulevan.

Nimim. Lapsi nukkuu, tontut vissiin ei.


Kuuntele myös:
Vinkkejä vanhemmuuteen

Lue myös:
Tahtoikä, nevöfoget
Kesä: Odotukset vs. todellisuus
Joskus tämä ns. vi**ttaa

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Aamen. Meillä kuopus samaa sorttia mutta kasvanut jo 15 vuotiaaksi. Odotan vaan et murrosikä menis vihdoin ohi...jaksamista teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Just sanoin miehelle, että millaistahan tämä on murrosiässä! Jaiks! :D

      Poista
  2. Aaaaaaamen! Tosin ihan noin punk henkinen ei taida meidän tyttö olla,vielä en ole joutunut tonttukorttia käyttämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tonttukortti on kyl aika surullinen! :D

      Poista
  3. Itkettäis jos ei naurattais! Vai toisinpäin? Osui ja upposi. T. kahden punk-lapsen äiti

    VastaaPoista
  4. Ymmärtääkö lapsi lahjonnan päälle? Tarrataulukko vois toimia eli x-määrä iltoja kun pysyy omassa sängyssä nukahtamiseen asti (aamulla saa valita tarran) niin saa sopivan palkinnon.

    VastaaPoista
  5. Minäkin yrittäisin motivointia: x määrä hyviä nukkumaanmenoja ja saa jotain kivaa. Meillä toinen lapsi nukahtaa tyyliin viidessä minuutissa, toinen saattaa kukkua puolitoista tuntia. Nyt kuusivuotiaana pysyy pääsääntöisesti sängyssä (saa lukea ja joskus hakee lelujakin sänkyyn). Pääasia että pysyy huoneessaan. Jossain kohtaa kun sanotaan että "nyt kirjat pois" niin alkaa yleensä nukkua. Useimmiten nukahtaa kyllä itse ja osaa laittaa ne lelut ja kirjat pois itsenäisestikin kun alkaa väsyttää riittävästi. Pienempänä tämä lapsi pyysi lupaa nukkua kynnyksellä (!). Koska ei ollut lupa tulla omasta huoneesta pois niin kaveri otti tyynynsä ja peittonsa ja nukahti kovalle lattialle. Ihan sama toki meille, jos uni tulee paremmin lattialla niin en ala kieltämään. Siitä sitten nostettiin nukkuvana omaan sänkyyn. Mutta kyllä, omia persooniaan nämä ovat. Koska minunkaan ei ole aina ollut (aikana ennen lapsia) helppo nukahtaa niin ymmärrän kyllä tarpeen saada lukea kirjoja sängyssä. Voisko teillä auttaa tuo että siellä sängyssä olisi joku sallittu tekeminen kun uni ei tule? Esim just kirjojen selailu.

    VastaaPoista
  6. Tuhannesti jaksamista ja pitkää pinnaa sinne! Meillä esikoinen (nyt 6v) on vastaava punkkari. Onneksi lapsia on useampi niin en syytä vain itseäni kasvattajana vaan oon ymmärtänyt, että kyse on luonteenpiirteestä. Esikoista ei käsketä. Käsky aiheuttaa välittömän vastustuksen. Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista oli tyypin ollessa 3v. Olin kehottanut siivoamaan lelut lattialla. Mitään ei tapahtunut niin sanoin jo vähän terävämmin. Esikoinen nosti katseensa leikeistä, tuijotti suoraan silmiin ja sanoi hitaasti ja laskelmoiden: "äiti sinun pitäisi tietää, että ärsyyntyminen ei tuo iloa kenellekään" niin... ��

    VastaaPoista
  7. Hahaha loistavaa! :D Kunnon rock 'n' roll skidi

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki