Olen joskus lukenut, että vaatteiden kohdalla kannattaa satsata laatuun. Vaatteesta voi maksaa suuremmankin hinnan, jos sen käyttää aivan loppuun. Ja että niin pitäisi tehdä. Ostaa laatua ja nauttii vaatteestaan niin kauan kuin se pysyy hyvänä. Kun vaate alkaa menettämään muotoaan tai siinä on tahroja, joita ei enää pesussa saa pois, sitä voi käyttää vaikka treeneissä tai pihahommissa. Ja kun sitä ei kehtaa käyttää enää julkisilla paikoilla, se voi olla kotivaatteena. Vaatteen ollessa niin riekaileina ja läpipuhkirikki, ettei sitä voi käyttää enää mihinkään edellä mainittuihin tarkoituksiin, siitä voi tehdä luutuja, rättejä ja moppeja.

Nooh, mulla on yks semmonen vaate. 

Se ei suinkaan ole ollut kallis vaate, eikä edes kovin laadukas, mutta sitäkin käytetympi. Olen ostanut sen seitsemän vuotta sitten, sellaiseksi rennoksi farkkujen kanssa pidettäväksi paidaksi. Maksoin siitä femman, ja se taitaa olla ihan Gina Tricotin paita. Kyllästyessäni siihen, aloin käyttää sitä jumppa- ja lenkkipaitana. Ensimmäisen kainaloreiän ilmestyttyä siitä tuli mun yöpaita. Se on ollut täydellisen pehmeä ja mukava kotipaitana ja nukkuessa. 

Nyt se on kuitenkin ehkä tullut jo siihen luutuvaiheeseen, vai mitä ootte mieltä?

Sen verran usein olen kotona saanut kuulla läppää paidan kunnosta, että mieheni mielipiteen jo tiedän. Hänen ei tarvitse vastata tähän. 

Mut hei, ekologista käyttöä ainakin, eh? Ei mitään kertakäyttökulttuuria! 

Nyt kuitenkin, rakas riekaleeni, sinusta tulee haketta. Olet palvellut hyvin. Rest in pieces.