Tietoa mainostajalle ›

Okei. Löysin pari viikkoa sitten Dubsmashin. Joo, se on semmonen i-puhelimen appi, jolla voi tehdä... noh, dubbauksia. Tosi hyödyllinen ja t...

Okei. Löysin pari viikkoa sitten Dubsmashin. Joo, se on semmonen i-puhelimen appi, jolla voi tehdä... noh, dubbauksia. Tosi hyödyllinen ja tärkeä siis. 

Nyt tuli vaan mieleen, että:


a) älä anna väsyneelle äiti-ihmiselle Dubsmashia ja

b) älä ainakaan anna sen ladata sitä nettiin.



Noh, meni jo.

12 kommenttia

-Yksinoloa. Vähäksi aikaa. Tai pidemmäksikin, mutta ei liian pitkäksi. Aikaa omien ajatusten kanssa. Olen viimeksi ollut yksin paria tuntia ...

-Yksinoloa. Vähäksi aikaa. Tai pidemmäksikin, mutta ei liian pitkäksi. Aikaa omien ajatusten kanssa. Olen viimeksi ollut yksin paria tuntia kauemmin syksyllä 2013. Löl!

-Sitä, että tavarat pysyisivät hetken paikoillaan. Että kukaan ei siirtelisi niitä heti, kun olen saanut ne paikoilleen. 

-Nukkumista. Ai että. Saisi nukkua ilman herätyksiä. Ooh.

-Syömistä. Siis rauhassa. Maistellen ja tutkiskellen. Ilman keskeytyksiä.

-Illanviettoa. Vähän skumppaa, ruokaa ja seuraa. Sanoinko jo skumppaa? 

-Oi, seurasta (ja skumpasta) puheenollen! Kaipaan keskusteluja, KESKUSTELUJA. Ilman keskeytyksiä. Paneutuen, kuunnellen, myötäeläen, kertoen...

-Solakkuutta. Mutta ei lähdetä nyt sille linjalle. Paitsi että ois mukavaa, että ei tarvis jokaisen vaatteen kohdalla kelata, että peittyykö joku läsö kohta.


-Aikatauluttomuutta. Sellaista haahuilua, että ei oo pakko mitään tai sit jos yhtäkkiä haluu, niin voi!

-Metsää. Tai mökkiä. Metsää ja mökkiä! Järveä. Hiljaisuutta. Ja metsää. Mökkiä. Siellä ne läsöt kohdatkin saisivat vaan olla. Ketään ei kiinnostais.

-Lentomatkustamista! Ai että! Pelkkä se lentokentällä hengailu on ihanan kivaa ja kutkuttavaa. 

-Leffoja. Päiväleffoja, iltaleffoja, kotisohvalla katsottuja leffoja... Oih, leffoja.


Mutta en valita. Kaipaan. Eli niinku kaipailen. Kyl ain kaivata saa, hei!


Mitä sää sit kaipailet? Tai siis: et sä mittä kaipaile? niinku turkulainen sanois. Eli mä.

10 kommenttia

Kummityttö (se teini-ikäinen) kävi eilen leikkimässä taaperon kanssa. Kummityttö on saanut skootterin, tai kuten nuorisolaiset sanovat,  sko...

Kummityttö (se teini-ikäinen) kävi eilen leikkimässä taaperon kanssa. Kummityttö on saanut skootterin, tai kuten nuorisolaiset sanovat, skoppen.

No minähän vanhana mopotyttönä (no en edes), että saanko mennä pikkuiselle ajelulle. Vaikka ostamaan huulirasvaa, kun se on loppu ja minä olen huulirasva-addikti.

Kummityttö kysyi ensin epäilevään sävyyn "ai oikeesti?" mutta antoi sitten luvan.

No minä onnesta soikeana sopivaa tuulenpitävää keski-ikäistakkia etsimään. Mies kysyi omaan sarkastiseen sävyynsä, että haluanko hänen hakevan minulle vanhan ajotakkinsa. Vastasin, että pidä takkis ja puin bensalenkkarini jalkaan.

Kummityttö varmisteli vielä ovenraosta, että osaanhan avata rattilukon (eikö mopoissa oo tanko?) ja osaanhan varmasti laittaa sen skoppen jaloilleen, vai mikä seisontatuki se nyt onkaan. Vastasin koppavasti, että no joo joo, minä hiton uusavuttomana sinä minua pidät ja sillon ku minä olin nuori.

Lähdin siitä itsevarmana skootteroimaan ja ai että. Tuuli hulmusi hiuksissa ja vauhti tuntui perän alla. Siinä huimapäisenä, melkein kolmeekymppiä ylämäkeä porskutellessani, sain niin samaistuttua siihen teini-ikäisen vapaudentunteeseen. Tästä voisi nyt ratsastaa auringonlaskuun, eikä mikään pysäyttäisi minua.


No pääsin sinne kaupalle ja ilokseni siinä olikin päivystämässä kasa nuorisolaisia röökeineen. Ajelin skootterillani parkkipaikalle ja yritin huokua sellaista vanhemman naisen arvokkuutta. Että kyllä me keski-ikäisetkin saamme näillä mopedeilla ajella. Sammutin skootterin ja ryhdyin etsimään sitä jalkaa. 

No missä se nyt on? Miksen löydä? Miten se pitää laittaa? Miksei se mene? Pitääkö mun tulla tästä selästä pois vai runksautanko tässä päällä pönöttäessä sen väkisin paikoilleen? 

Nuorisolaiset alkoivat kiinnittää minuun huomiota, joten otin vaivihkaa puhelimen taskusta ja näpyttelin muka sitä. Klassinen mulle tuli puhelu -taktiikka. Aikani puhelinta räplättyäni, käynnistin moottorin ja pakenin paikalta. Joo, en minä sinne kauppaan ollut edes menossa, hahaha, in your face, senkin teinit!

Kotimatkalla päässäni soi kummitytön "ai oikeesti?" ja "osaathan sit varmasti laittaa sen skoppen jaloilleen?".

No en saatana osannut, entäs sitten?

11 kommenttia

Mistä suomalaisuus alkaa? Kuka on suomalainen? Minun sukuni on tullut tänne Ruotsista. Tai no puolet. Isoisoisoisäni on tullut sieltä. E...

Mistä suomalaisuus alkaa? Kuka on suomalainen?

Minun sukuni on tullut tänne Ruotsista. Tai no puolet. Isoisoisoisäni on tullut sieltä.

Erään kaverini suku on Englannista. Tai no puolet. Kaverin isä on tullut sieltä. 

Toisen kaverini suku on Algeriasta. Tai no puolet. Kaverin isä on tullut sieltä. Hän on muuttanut aikoinaan Suomeen, tavannut suomalaisen naisen, mennyt naimisiin ja saanut tämän kanssa lapsia. Aivan kuten isoisoisoisänikin ja kaverin englantilainen isä. 

Kaikkien kolmen lapset ovat ikänsä asuneet Suomessa ja saaneet myös omia lapsia täällä.


Jälkimmäisenä mainittu kaverini meni työmatkalta palattuaan torikaffelle. Tällaisena sateisena ja koleana kesäpäivänä tuli pyytäneeksi viltin lämmikkeeksi kahvikipsan henkilökunnalta. 

Viereisessä pöydässä ollut porukka huomasi kaverini ja totesivat, ettei tuokaan mistä lie tullut täällä pärjäisi, kun kerta viltinkin heti tarvitsee. Päättelivät kai, että kun sillä oli matkalaukku ja heidän naamaansa ruskeampi naama, sen on oltava juuri maahan saapunut ulkomaalainen.

Se toinen minun kaverini – se, jonka isä on Englannista – ei ole koskaan törmännyt omakohtaisesti vastaavaan. Ja minä nyt en ainakaan ole. Eikä tuo torikohtaaminen edes ollut vielä paha – paljon tökerömpiäkin lausahduksia on kuultu.

No se kaveri oli juuri tullut työmatkalta Ruotsista ja matkalla omaan kotiinsa, erääseenkin Varsinais-Suomen maakuntaan, jota landeksikin voisi kutsua. Siellä sillä on omakotitalo, sauna, piha ja perhe. Terassi ja grilli, pihapuussa riippukeinu. Pihapuussa kasvaa omenoita ja pihapuskissa tyrnejä ja karviaisia. Niistä se tekee tosi hyviä hilloja.


Wikipedia sanoo ulkomaalaisen olevan vieraan valtion kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva henkilö. 

Se minun kaverini on Suomessa syntynyt ja Suomessa ikänsä asunut Suomen kansalainen. Sen vanhemmat, sisarukset ja ystävät ovat Suomessa ja sen passissa lukee Suomi. Aivan kuten minullakin ja sillä ekalla kaverilla.

***

Sillä minun kaverilla on muuten kaksi lasta. Täyssisaruksia.

Toisella lapsista on vaalea pellavapää, siniset silmät ja vaalea iho. Toisella on ruskea tukka, pitkät, kauniit mustat ripset ja sisarustaan tummempi iho. 

Kumman veikkaatte suuremmalla todennäköisyydellä saavan kuulla kanssasuomalaisten typeriä kommentteja kansallisuudesta? – Siitä huolimatta, että kumpikin lapsista on tasan tarkkaan yhtä suomalainen?

Niin, että mitä siis pitää olla, että saa kunnian olla toriparlamentin silmissä suomalainen?

Ei ainakaan keskivertosuomalaista tummempi, jos toriparlamentin monikulttuurisuuden vieroksujilta kysytään.

Ja monikulttuurisuuden vieroksujilla tarkoitan rasisteja. 

9 kommenttia

Mulla vähän venähti tämä kuusikuiskatsauksen kirjoittaminen, mutta nyt! Eli. Kuusikuinen vauva on jo aivan eri vauva kuin pari kuukautta s...

Mulla vähän venähti tämä kuusikuiskatsauksen kirjoittaminen, mutta nyt!

Eli. Kuusikuinen vauva on jo aivan eri vauva kuin pari kuukautta sitten! Nyt alkaa olla kaikki ne pikkuvauvapiirteet mennyttä ja tilalla on huumorintajuinen höpsöttelijä, joka ei tahdo enää olla sekuntiakaan paikallaan.

Vauva oppi muutamaa päivää ennen puolivuosikastaan kääntymään päinmakuulta selälleen hallitusti, kun ennen moiset olivat olleet enemmän vahinkopyörähdyksiä. Nyt vauvaa ei enää pidättele mikään, kun taaksepäin ryomimisen lisäksi liikkuminen käy myös kierimällä.

Kiinteiden ruokien alotuksen myötä vauva keksi hauskan leikin. Aina kun ruokaa menee suuhun, sitä voi pörisyttää suulla ulos niin, että sekä oma että äidin naama on aivan soseessa. Parissa viikossa vauva on pörisyttelyn lisäksi oppinut syömään pieniä maisteluannoksia suurempia määriä, eikä enää jokainen maku vaadi ihmettelyä. Nyt ensimmäisen lusikallisen jälkeen odotellaan seuraavaa jo suu suuresti ammollaan. 

Myös nokkamuki on tullut tutuksi. Siitä on hauskaa ottaa vesihörppyjä, jotka tosin otetaan vain, että ne saataisiin pulauttaa rinnuksille.

Ensimmäiset kiinteät maisteltiin puolimakuulta syöttötuolin newborn-istuimesta, mutta muutama päivä sitten otimme käyttöön varsinaisen istuimen. Vauva jaksaa jo hienosti istua ruokailun ajan tuolissa, mikä onkin helpottanut syöttämistä ja myös lisännyt vauvan innostusta kiinteisiin ruokiin. Kohta päästään sukeltamaan sormiruokailuhommiinkin paremmin, kun istuminen alkaa olla hallussa!

Vauva hakee konttausasentoa, ja varsinkin pehmeällä alustalla saa jo jalat koukkuun kehon alle ja pääsee hytkyttämään itseään käsien ja jalkojen varassa. 

Vauvalelut eivät ole vauvan mielestä kovinkaan kiinnostavia enää, kun isoveikalla on paljon mielenkiintoisemmat ja monimutlkaisemmat autolelut. Niitä on ihana tutkia ja liikutella, mikä on isoveljellekin suurimman osan ajasta ihan ok.

Vaikka vauva tykkää seurustella kaikkien hänelle lepertävien ja hymyilevien ihmisten kanssa, on vierastus alkanut nostaa päätään. Vain oma perhe saa varauksettoman vastaanoton heti ja muut pääsevät nauttimaan iloisesta vauvaseurasta vasta pienen totuttelun jälkeen.

Ja se nauru, jota viimeksi kaipailin! Ooh! Sen saa siten, että äiti-ihminen lähestyy vauvaa nuuskuttamalla ja laittaa lopuksi nenän kiinni vauvan nenään. Se on vauvasta tarpeeksi hauskaa nauruhommiin, joten sillä me metsästämme nyt niitä!

Kuusikuinen isoveli on oppinut käyttämään vauvan nimeä. Itse asiassa nykyään kaikki vauvat ovat isoveikan mielestä pikkusiskoja. Olipa kyse sitten isoveljen omista vauvakuvista, tahi imetyssuojapaketin mainoskasvoista, kaikki vauvat nimetään pikkusiskoksi (ja kaikki mainosäidit äidiksi).

Isoveikasta on hauskaa auttaa äitiä syöttämään vauvalle kiinteitä, mutta tarkkana saa vanhemmat olla, sillä isoveikan mielestä kaikki omatkin ruoat voisi antaa pikkusiskolle. Viimeksi tänään poimin vauvalta pois puoliksi syödyn näkkileivän, jonka velipoika oli käynyt vauvalle antamassa. Ehkä veli ajattelee, että tämä voisi olla kaksisuuntainen tie, koska veli ei juuri nyt muuta niin paljon haluaisi syödä, kuin vauvan ihanan mauttomia maissinaksuja.  

Puolivuotiaat saivat omat juhlansa taannoin, koska aina on hyvä syy syödä kakkua! 

Katso kaikki kuukausikatsaukset täältä!

5 kommenttia

Siitä saa aina lukea lehdistä. Ei ole sutinaa suomalaisissa parisuhteissa. Avioliittojen puuhastelut kuihtuvat, kumpaakaan ei huvita, ja koh...

Siitä saa aina lukea lehdistä. Ei ole sutinaa suomalaisissa parisuhteissa. Avioliittojen puuhastelut kuihtuvat, kumpaakaan ei huvita, ja kohta jo nukutaan eri makuuhuoneissa. Parisuhdeasiantuntijat antavat aikakausilehtien sivuilla virkistysvinkkejä sänkykammariin. Hiero vähän, pue pitsiä, yllätä toinen imuroimalla.

Ja me tankerot suomalaiset sitten ollaan, että tuuppa nyt Reino niin minä sinulle tätä laventelin tuoksuista öljyä rassaan selkään liian pienessä pitsipyjamassa. Ja Reino on ihan, että ootappa vaan emäntä, kun saan imuroitua ensin tämän eteisen, niin vähänkö oot sulaa vahaa. 

Mutta eihän se toimi. 

Ei Raisaa oikeasti lämmitä Reinon imuroinnit. Kö ei se ees ota kunnolla noista listojen päältä ja hanuriki sillä vaan vilkkuu noissa pierukalsareissa. Eikä Reinoa Raisan pitsipyjamat kiinnosta – eikö ne kamalan kylmät ja epäkäytännöllisetkin.

Mutta tiiättekö. Vähänkö me suomalaiset ollaan taas oltu hakoteillä. Ruotsalaiset rientävät taas apuun meitä rohkeammalla innovatiivisuudellaan:


RUOSTUMATONTA SENSUELLISUUTTA, TERÄKSISTÄ KOVUUTTA! – NYT IKEASTA, VAIN 29,95!

"Ergonomisen muotoilun ja alapuolen silikonipinnoitteen ansiosta kahvasta saa hyvän ja tukevan otteen." 

Melko sensuellia, sanoisimme. Boom chicka wow wow.

Kiitos Ikea, kiitos Ruotsi – pelastitte suomalaiset avioliittomme. 

10 kommenttia

1.  Keksi tarve jollekin tavaralle . 2. Päätä lähteä Ikeaan.*  3. Lupaa ostaa vain se yksi tarvitsemasi tavara. 4. Saavu Ikeaan. ...


1. Keksi tarve jollekin tavaralle.

2. Päätä lähteä Ikeaan.* 

3. Lupaa ostaa vain se yksi tarvitsemasi tavara.

4. Saavu Ikeaan.

5. Kierrä yläkerta, vaikket mitään sieltä tarvitsekaan.**

6. Syö lihapullat. 

7. Kierrä alakerta. Ota ostoskärryt, vaikka et niitä tarvitsekaan.***

8. Poistu kassalta vähintään 150 euroa köyhempänä.

9. Huomaa, että unohdit ostaa sen alkuperäisen tavaran.

10. Syö hodari, osta Daim-karkkeja.

11. Mene kotiin ja asettele uudet tavarat äkkiä paikoilleen, ettei puolisosi huomaa niitä.

12. Jos puoliso kuitenkin huomaa, lahjo se hiljaiseksi Daim-karkeilla.

* Kohdat 1 ja 2 voidaan asetella myös päittäin.
** Onneksi kiersit, koska löyty vaikka mitä!
*** Onneksi otit myös kärryt, koska ois ollut tosi hankala kantaa käsissä ne kaikki tavarat!

18 kommenttia

Käytiin taannoin leikkipuistossa. Taapero halusi työntää koko matkan vaunuja, eikä olisi antanut meidän vanhempien edes auttaa. Päästiin pui...

Käytiin taannoin leikkipuistossa. Taapero halusi työntää koko matkan vaunuja, eikä olisi antanut meidän vanhempien edes auttaa. Päästiin puistoon, eikä taapero vieläkään luovuttanut meille vauvanhoitoa, vaikka ajattelimme, että isoveikka haluaisi päästä leikkimään. 

Se työnsi vaunut penkin eteen, kiipesi sitten istumaan, alkoi hytkytellä vaunuja edestakaisin ja:


Jahas. Mistähän se tuollaisen on... öö... keksinyt...

Kröhöm.

Lapset, nuo tarkkasilmäiset penteleet. 

20 kommenttia

Muistatteko vielä ne  hyvinvointianalyysipostaukset , joissa kehuin olevani voimissani, vaikka tässä tätä vauva-arkea yöheräilyineen elellää...

Muistatteko vielä ne hyvinvointianalyysipostaukset, joissa kehuin olevani voimissani, vaikka tässä tätä vauva-arkea yöheräilyineen elelläänkin? Että ei tunnu missään ja niin olen pirteä.

HAHAHAHAHAHAAAAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHHHHAAA! 

NO ENPÄ OLE ENÄÄ!


Joo. Vähän on väsyttänyt viime aikoina. Aika lailla siitä postauksesta asti. 

Joka aamu ihmettelen, että joko se yö loppui ja joka iltapäivä mietin, että joko saa mennä yöunille. Päikkäreitä ei saa nukuttua tai jos joskus saa, nukahtamiseen menee niin kauan aikaa, että juuri kun uni alkaa hiipiä silmäkulmaan, toinen lapsista herää.

Päässä lyö tyhjää ja silmäluomet tuntuvat tonnin painoisilta. Silmäpusseista en edes aloita.

Että sillai tosi pirteenä täällänäin. Kostautu prkl.

4 kommenttia

Aikuisten kesken ravintolassa: Tavataan ystävät, tervehditään, halataan, istutaan alas ikkunapöytään. Vaihdetaan kuulumisia, saadaan menut...

Aikuisten kesken ravintolassa:

Tavataan ystävät, tervehditään, halataan, istutaan alas ikkunapöytään. Vaihdetaan kuulumisia, saadaan menut, tilataan viiniä. Jutellaan, naureskellaan, skoolataan. Mietitään rauhassa annoksia, tilataan alku- ja pääruoat. Syödään alkuruoka nautiskellen, kehutaan viiniä, jutellaan, naureskellaan. 

Saadaan pääruoka, vertaillaan annoksia, maistellaan toisiltamme. Keskustellaan kulttuurista, politiikasta ja työstä, naureskellaan, tilataan lisää viiniä. Syödään jälkiruokaa, tilataan toiset jälkiruokakahvit, naureskellaan, skoolataan. 

Aikaa kuluu helposti pari tuntia. Mietitään tyytyväisinä vatsat täynnä, mihin lähdettäisiin vielä viinille. Lopuksi hyvästellään ystävät, sovitaan, että otetaan pian uusiksi ja napataan taksi kotiin. Mikä hieno ilta.


Lapsiperheporukka ravintolassa:

Tungetaan vaunuilla salin läpi ravintolan perälle varattuun nurkkapöytään, kolhitaan matkalla tuoleja ja pahoitellaan siitä koituvaa häiriötä. Haetaan syöttötuolit, pyydetään lämmittämään Piltit mikrossa ja kaivetaan hätävaranaksut esille. Siirrellään tuoleja, asetellaan syöttötuolit ja etsitään kaikille paikat. Vaihdetaan pari kertaa paikkoja. Tervehditään.

Saadaan ruokalistat, neuvotellaan ehditäänkö syödä alku- ja pääruoka vai pää- ja jälkiruoka. Päätetään mennä pää- ja jälkiruoka -yhdistelmällä, koska hätätapauksessa jälkiruokaosuuden voi skipata. Tilataan Pepsi Maxia juomaksi ja lapsille maidot pillillä.

Saadaan alkupalaleipä, syötetään se nälkäisille lapsille. Kielletään heittämästä leipää tarjoilijan päälle ja käydään vaihtamassa jonkun vaippa. Saadaan lasten ruoat, pilkotaan annokset sopiviksi. Haetaan uudet haarukat tippuneiden tilalle. 

Saadaan aikuisten annokset ja käydään hyeenan lailla niiden kimppuun. Nyt tai ei koskaan – kohta jollain on kuitenkin pissahätä tai kakkat housuissa. 

Lapset ovat valmiita ja ovat karkaamassa pöydästä. Lahjotaan ne jätskillä istumaan aloillaan ja haetaan yksi lapsista takaisin naapuripöydästä omaan pöytään. Tilataan äkkiä kahvit, skipataan jälkiruoat ja pyydetään loppupitsa mukaan. Tilataan lasku. 

Puolet porukasta lähtee lasten kanssa ulos ja loput jäävät maksamaan. Mietitään, mikä tippimäärä riittää korvaamaan tarjoilijan päälle kaatuneet maidot. Aikaa kulunut yksi tunti, kolme minuuttia.

Siivotaan lattialle pudonneet ruoat pöydän alta servetin sisään, näytetään yhdelle ulkoa palanneelle lapselle vessa ja tungetaan salin läpi vaunuilla ulos. Pahoitellaan, että kaikki joutuvat nousemaan taas ylös tuoleistaan. Palataan pöytään hakemaan unohtunut Nuu-Nuu ja napataan kahvin kanssa tuotu konvehti taskuun. 

Kokoonnutaan ulkona, köytetään lapset rattaisiin ja vaihdetaan ne kuulumiset. Tarjoilija juoksee tuomaan unohtuneen pitsan jämän ulos ja muistuttaa vessassa olevasta lapsesta. 

Hyvästellään ystävät ja sovitaan, että seuraavalla kerralla ihan vaan aikuisten kesken. 

12 kommenttia

24 minuuttia. Sen se ottaa, ennen kuin meidän vauva hoksaa minun olevan pois hänen välittömästä läheisyydestään. Sitten alkaa sellainen itku...

24 minuuttia. Sen se ottaa, ennen kuin meidän vauva hoksaa minun olevan pois hänen välittömästä läheisyydestään. Sitten alkaa sellainen itku, johon ei auta muu kuin minä. Kuukauden sisään on testattu, nimittäin:

Kesäteatterissa. 
Siinä on just ensimmäiset dialogit käyty ja toka biisi alkamassa, kun mummi laittaa katsomon ulkopuolelta viestiä, että nyt itkee, eikä muuten rauhoitu, apua.

Lenkillä.  
Ei kerkeä kuin vetää trikoot jalkaan, valita musat ja ottaa parit ekat juoksuaskeleet, kun vauva jo hermostuu ja kotona on helvetti irti. Tosin tämä selvisi minulle vasta lenkin jälkeen, kun itkua oli jo ollut 20 minuuttia. 

Illallistreffeillä blogimuijien kanssa.
Just kun olet nauttimassa alkuruokaa, tulee isiltä puhelu, että ei, ei tämä tahdo olla ilman sinua, apua.


Että näyttää siltä, että minut saa vastaisuudessakin vain pienen avecin kera mihinkään. 

Paitsi joskus tuurilla, kun vauva on nukahtanut päikkäreille vaunuihin ja joku jaksaa lykkiä vaunuja tauotta. Silloin saattaa olla, että vauvaihminen ei huomaa puoleentoista tuntiin mitään. Mutta sitä ei tosin osaa ennustaa, mikä tekee poissaolon, tai lähinnä sen suunnittelun vähän haastavaksi.

Mutta semmosta se nyt vaan on. Vielä jonkin aikaa. Kenties se eräänä päivänä helpottaa.

Ja onhan se toki kunnia: olla nyt jollekin koko maailma.


Mutta mitä kaikkea tuolla kaikella 24 minuutilla sitten tekisi? 

Söiskö pari jätskiä putkeen yksin pimeässä, vain läppärin valo naamassa ja olis ihan et huhhuh? Kirjoittaisi siitä äkkiä tänne ja harkitsisi vielä kolmannen jätskin syömistä? 

Tein. <3 

14 kommenttia

Muutama juttu, mihin toivoisin pikkuisen nyt tarkkuutta, hei insinöörit : Imurin johto On keksitty langaton kaiutin ja langaton hiiri...

Muutama juttu, mihin toivoisin pikkuisen nyt tarkkuutta, hei insinöörit:

Imurin johto

On keksitty langaton kaiutin ja langaton hiiri. Ilmeisesti myös langaton valvontakamera, reititin, ovikello ja HDMI – jopa langaton lataus –, mutta langatonta imuria ei. Enkä nyt kaipaa mitään köpöistä akkuimuria, jolla saa just ja just yhden höyhenenkevyen kikkaran imuroitua, vaan kunnon kovaäänistä jytkyimuria, joka olisi kuten tavallinen imuri, mutta ilman sitä johtorumbaa. 

Sillä mikään, siis mikään, ei ole turhauttavampaa kuin kesken sen kaiken kyykkimisen sammuttaa tuo helvetinkone ja käydä irrottamassa töpseli ja siirtää se seuraavaan reikään. 

Aivan kuin se imuroiminen ei olisi jo itsessään tarpeeksi vittumaista hommaa.


Puhelimen kuulokkeet/handsfree

Saataisko ihan standardina puhelimiin sellaiset kuulokejohdot, jotka eivät menisi neljääntoista merimiessolmuun sekunnissa siitä, kun olen laskenut ne käsistäni? Mun ei tarvii kuin harkita kuulokkeitten laittamista laukkuun, niin ne ovat jo solmussa. Semmosessa saatanan suhmurassa, josta itse Houdinikaan ei selviytyisi. Koita semmosia sitten kesken ajon ennen ajamaan lähtöä saada korviin!

No tästäkin on tietty olemassa ne langattomat, mutta hankalia nekin vaikka.


Astianpesukoneen aterintaso

Totaaa... missä kohtaa joku tuumasi, että se rasia, mihin tiputetaan haarukat ja veitset on tosi passé ja keksi laittaa tilalle uuden ylätason ja kutsua sitä 3D-aterintasoksi? Siis erillinen taso aterimille, mihin pitää YKSITELLEN asetella lepoasentoon ja omiin koloihinsa ne perkeleen kilukalut. 

Siinä sitten jonakin kahdeksan lapsen äitinä asettelet jokaisen helvetin lusikan ja haarukan yksi kerrallaan sille varattuun pykälään ja ihmettelet, miksei jaksa täyttää konetta. Ketä tämä taso palvelee, miten se helpottaa mitään, mihin sitä tarvitaan ja kuka ottaa vastuun ihmisten hermoromahduksista? Oisko vaan helpompi nakata ne siihen vanhan liiton rasiaan, oisko? 

En sano merkkiä, mutta aivan Mieletön keksintö. – Ja on muuten patentoitu keksintö, lol! Ei oo varmana ollut ruuhkaa siinä patenttijonossa.

Jo hetki siskon pesukoneen aterintelin... anteeksi 3D-aterintason kanssa riitti totaalihajoamiseen.


Vitun kallis radio

Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos maksaa radiosta – siis  r a d i o s t a – parisataa euroa, että sillä kuuluisi joku kanavakin. Että sillä rullalla, jota rullaamalla pitäisi löytää kanavia, tavallaan myös löytäisi niitä, eikä vain päällekkäisiä surinoita. 

Kun en minä pelkästä muotoilusta haluaisi maksaa, koska ei se nyt niin hieno ole. Eikä me missään maakuopassa kai asuta, että sen puolen pitäisi kuulua. 

Mutta toimiihan tuo tietty pelkkänä kaiuttimenakin. Voin sitten kätevästi puhelimen liittää siihen ja kuunnella radiota...


Että jos pikkasen tarkkuutta sitten ensi kerralla, jooko?

17 kommenttia

Jaahas. Aletaan olla samassa tilanteessa, kuin vuosi sitten , eli vähän reissuun pitäisi taas päästä. Ihan noin angstista reissuhimoa ei täl...

Jaahas. Aletaan olla samassa tilanteessa, kuin vuosi sitten, eli vähän reissuun pitäisi taas päästä. Ihan noin angstista reissuhimoa ei tällä kertaa ole, mutta reissuttaa, reissuttaa. 

Viimeksi ajatuskaari kohteesta meni Tallinnasta tai Tampereesta Berliinin, Prahan ja Rooman kautta takaisin Tallinnaan, joista lopulta päädyimme Roomaan

Nytkin ajatuksissa ovat vilahtaneet Köpikset ja Berliinit – tai jos taaperolta kysyy, Turkmenistan –, mutta ihan oikeasti tällä kertaa paikan pitää olla sellainen, jossa on helppo olla yhden imeväisen ja yhden sekoboltsitouhottajan kanssa. Viimekesäinen Rooma onnistui vielä, koska taapero tykkäili istua kököttää liikkuvissa vaunuissa ja seurailla maailman menoa sieltä käsin, mutta nyt tuo melkein kolmevuotias rössypena tahtoo jo itse päästä menemään ja tekemään. 

"Ei sitten oikeesti mihinkään, missä joutuu kauheesti kävellä ja nähdä nähtävyyksiä, vaan johonkin, missä saa vaan möllöttää", ilmoitin ensin miehelleni ja jo seuraavassa hetkessä etsin lentoja Prahaan...


Toissa vuonna kävimme Tukholmassa ja rakastimme sitä, kuten aina. Silloin esikoinen vaan oli niin pieni, ettei Junibackenit ja muut tulleet vielä tarpeeseen, mutta nyt ne saattaisivat olla jo melkoisen kiinnostavaa koettavaa. Siis muillekin kuin minulle, hullu satumuija kun olen.

Tamperetta suunnittelimme myös, koska taapero, tuo bussi- ja junarakas pieni poikani ei ole koskaan päässyt junan kyytiin, ja Tamperehan olisi just hyvä junamatkustusmesta, eikö? 

Mutta jos lisäksi vähän Suomen rajojen ulkopuolellekin pääsisi, sillä oishan se kiva päästä vääntää oikein ulkomaan kiältäkin. Tosin Tampere melkein sopisi siihenkin.

Viimeksi tuli loistavia ehdotuksia mun reissukaipuupostaukseeni ja nyt kaipailisin taas! Jotain sellaisia matalan kynnyksen lapsiperhekohde-ehdotuksia. Edullisiakin saa olla. Sellaisia, joissa on helppo olla, ja varsinkin aika pitkälti lasten ehdoilla? Lentämällä, laivalla tai junalla! 

Tai autolla, mut ei kävellen sentään.

14 kommenttia

Okei, muutama huomio lenkkeilystä: - Ei kannata juosta täysillä. Sittenkään . On yllättävän paljon mukavampaa ottaa iisisti ja nauttia ...


Okei, muutama huomio lenkkeilystä:

- Ei kannata juosta täysillä. Sittenkään. On yllättävän paljon mukavampaa ottaa iisisti ja nauttia siitä hommasta. Veren maku suussa ei ole pakollinen maku.

- Älä ajattele, mitä muut ajattelevat. Menee vallan hengitysrytmit sekaisin, jos alati kelaa, että nauraakohan noi mun läskiperseelle tai löllömahalle.

- Kannattaa mennä nätille seudulle. Vaikka sitten autolla, kuten meitsi eilen teki. Junaradan vierusta tai betoniviidakko ei ole yhtään niin miellyttävää miljöötä kuin vaikkapa kansanpuisto ja rantsu.

- Voi olla harmillista huomata, että olet umpikujassa, ja välttyäksesi juoksemasta samaa reittiä takaisin, sinun pitää mennä vähän metsän läpi, vähän autotiellä ja vähän pellolla löytääksesi uudelleen kävelytien. Suunnittele siis edes vähän sitä reittiä.

- Ei kannata ajatella, miltä ne tulokset ja matkat näyttävät datana. Ihan saa vaikka pysähdellä ottamaan kuvia ja nauttimaan huudeista, jos siltä tuntuu. Se ei kamalasti pahenna sitä tulosta – jota kukaan muu kuin sinä edes näkee.


- Ja hei, myrskyn (uhan) jälkeen on poutasää! (Huomasittehan sateenkaaren?)

Peeäs. Pidin lupaukseni

On aika ottaa katsaus uudelleen lämmitettyyn juoksuharrastukseen . Tarkoitus oli, että pitkän tauon jälkeen otetaan taas harrastuksesta kii...

On aika ottaa katsaus uudelleen lämmitettyyn juoksuharrastukseen. Tarkoitus oli, että pitkän tauon jälkeen otetaan taas harrastuksesta kiinni ja aletaan kunnolla hommiin. Kävin oikein juoksutrikoo-ostoksillakin, koska niitä ilmanhan ei voi juosta.

Nopeet trikoot. Likainen peili.

No miten ovat juoksuhommat sitten startanneet? 

Ihan tosi hyvin, hei! Vauhti pysyy kivasti yllä ja meno on reipasta. Jalka nousee ja ihan se flowkin näyttäis löytyneen!


Ei tosin mulla. Mutta noilla muilla.


Okei, tänään meen lenkille. Lupaan!


6 kommenttia

Diör Vikings TV serie  cästing group, I know that recently  you wör looking for male actors and you wanted them to be only 17-23 years old...

Diör Vikings TV serie cästing group,

I know that recently you wör looking for male actors and you wanted them to be only 17-23 years old and i'm not quite like that. But i'm gonna approach you enivei, cause i'm pretty sure that you want to teik me to your production, once you hear who i am. 

In Finland we have this thing Turku. It is also called Åbo in svidis. Turku is an veri veri old town and we have all the castles and everything here. It is known, that maybe here has been a little bit vikings also. 

So i am turkish woman and thats why veri much kind of skandinavian. I'm almost blonde, and in a keeping up appearance of skandinavian likeness, i colour my hair. But its veri much natural, so you cannot tell the difference. 

My great-great-grandparets are from sweden ja eiku and my cousings lives there too. They actually don't really are svidis but my fathers sisters, my ants, moved there when we had this war around here. I learned that vikings wör mostly svidis people, so i believe that i am too. Not svidis, but a viking. 

And you know whats the greatest thing here? I'm not regular viking – i am a viking queen!

Oh yes. And how do i know it? 

Well before i knotist this viking thing, i was a Queen of Turku. Yes, everybody... my readers... my friends... my family... i think so. When i saw this Lagertha from Vikings serie i notist that we are like two berries – you know, strawberry and blueberry, haha, a little joke here. I'm also comedian. 

But you don't have to be a genius to understand that if i'm a Queen of Turku i must be now a turkish viking queen also. Now you have a once in a lifetime chance to have an aktual viking, shield maid and queen to you prouction. 

So, where do i sign? 

Yours sinshere.. sincreche... sincerely,
Laura, the Viking Queen of Turku 

Ps. I can't come to shootings there because i have this baby and taapero. But you most certainly can remove your production to Turku. This is veri veri nice place and you gonna love Föri. It's a small ferry.

Pps. Here is nice photo of me being a viking


Ppps. I teik my reward in gold

4 kommenttia

Meillähän on tuollainen lautalattia. Ihan ehkä joku sata vuotta vanha. Kunnon raoilla ja natisee oikein mukavasti jalan alla.  Me tykätään...

Meillähän on tuollainen lautalattia. Ihan ehkä joku sata vuotta vanha. Kunnon raoilla ja natisee oikein mukavasti jalan alla. 

Me tykätään siitä kamalasti. Se oli yksi iso syy, miksi tämän kodin aikanaan ostimme. Se on myös yksi iso syy, miksemme tästä haluaisi ikänä pois muuttaa.

No siinähän on tietysti puolensa ja se herättää aina jonkin verran kysymyksiä. Keräsinkin tähän alle lautalattian plussat ja miinukset:

+ Se on kaunis

- Jos vauva kakkaa sille, sitä on aika vaikea saada noista raoista pois.


Juu en laittanut kuvaa siitä. Sentäs.

4 kommenttia

- Hei mä ajattelin, et voitaisko pyytää pari kaverii meidän pihalle ja sit voisin tehä vaikka kakun ja voitaisi juhlia vauvan puolivuotisia...

- Hei mä ajattelin, et voitaisko pyytää pari kaverii meidän pihalle ja sit voisin tehä vaikka kakun ja voitaisi juhlia vauvan puolivuotisia ja sitä, kun taapero on jo metrin? Niinku lasten metri- ja puolivuotisbil...

- Ihan kiva ajatus, mut kunhan ei lähe sit lapasesta. Sulla lähtee aina lapasesta nää hommat.


- Ei, ei, ku ihan vaan pari tyyppiä lapsineen pihalle leikkii... ja pelkkä kakku... ja vois muuten laittaa sen lasten uima-altaan ja...


- Joo, mut oikeesti, ei lapasesta.


- Ei, ei. No jos jotain sipsejä vois laittaa ja...


- Laura...


- Joo, joo, ei ku siis ihan vaan sipsejä ja tietty kahvia – kahvia sä varmaan jaksat keittää? – ja no jotain keksejä ehkä ja....


- Hei, nyt sit!


- Joo, joo ja siis ihan vaan kertisvehkeillä, niin ei tarvii tiskata ja siis ihan vaan tavallinen joku kakku tai vaiks vaan torttu ja marjoja ja... Ostan valmispohjat, hei! Nii ei tarvii sit kato sykkiä. No mä käyn nyt äkkii kaupassa ja kutsun jotkut tänne! Heippa!


- ...


*Käy kaupassa ja tulee kotiin.

- Hei muistaksä sen "ei lapasesta" -lupauksen? 


- Niin?


- No tota... tänne tulee joku kakskyt... 


- Häh?


- ...mut sun ei tarvii tehä mitään! Oo vaa siinä ihan rauhassa pihalla lasten kaa, niin mä hoidan kaikki! Jos sen altaan täytät ja autaks nää viirit noihin puihin kiinni ja muistathan muuten hakee sit siskon perheen? Hyvä, kiitti!



No lähti vähän lapasesta. 

Mutku, mutku... kesä ja kakku ja lämmin ja ja ja...

12 kommenttia

Tasan viisi vuotta sitten olin juuri tullut maaliin puolimaratonilta. Oli yhtä hemmetin kuuma kuin tänäänkin (+28) ja jengiä lakosi ...

Tasan viisi vuotta sitten olin juuri tullut maaliin puolimaratonilta. Oli yhtä hemmetin kuuma kuin tänäänkin (+28) ja jengiä lakosi matkan varrella aika paljon. Ensiapupisteet täyttyivät juoksijoista ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä tuulikaan tullut avuksi alkuunkaan.

Itselleni iski matkalla jokin jännä ödeema ja meinasin kuolla. Siis gualla, eli en oikeesti, mutta ikävältä tuntui. Vauhti (ja kunto) hiipui ja voi havuja perkele. Kipeää teki, mutta tulin silti maaliin. Ihan paskalla ajalla, mutta kuitenkin. Puolimaratoni se on huonokin puolimaratoni, kai sitten? Ekat sanat maaliviivalla olivat luonnollisesti että voi vi..u.

Eri vuosi.
Toissapäivänä kävin taas lenkillä. Taas, eli puoleentoista vuoteen. Oli aivan mukavan vilpoisaa ja sillai. Heinäsirkat sirittivät, vaikken niitä kuullutkaan, koska kuuntelin musaa täpöllä. Juoksin reilut kaksi kilsaa (lol!) ja olin gualla... Jep.

Tarkoitus ei toki ollutkaan olla kestävä, vaan katsoa, kuka on kuka, eli koittaa kuinka se jalka nousee. Että nouseeko ollenkaan nopiaan vai ei. 

Nousi se sitten vähän. Tulin kotiin ja meinasin vähän oksuloida. Kävin pötkölle ja olin ihan että eisssaatana, tuokaa niitä sipsejä! Hetken päästä kuitenkin tuntui jo hyvältä ja olin valmis uuteen koitokseen.

Noh. So far uusi koitos on jäänyt tekemättä, mutta kyyyyllä minä vielä noita juoksutrikoitani ulkoilutan. Ainakin sitten pyykkinarulla, kun olen ne pershiestäni pessyt.


Oikein mukavan leppoisia juoksuloita itse kullekin! 

4 kommenttia

Sydämentykytyksiä saa, kun:  a) Lapsi heittäytyy potkupyöräillessään isossa alamäessä rohkeaksi ja nostaa reippaana poikana jalat ilmaan. ...

Sydämentykytyksiä saa, kun: 

a) Lapsi heittäytyy potkupyöräillessään isossa alamäessä rohkeaksi ja nostaa reippaana poikana jalat ilmaan. Antaa mennä, vaikkei osaa jarruttaa kunnolla noin kovissa vauhdeissa. Edessä aita ja pysäköityjä autoja, takana äiti, jonka kiljuminen ja jarruta-käskyt eivät maagisesti pysäytä lasta.

b) Postissa tulee kirje verottajalta, jossa vaaditaan jotain selvitystä, lisäselvitystä, jotain ja jotain tai tapahtuu näin tai noin, ja ne kaikki siihen tarvittavat paperit ovat jossain

c) Postissa tulee kirje poliisilta, koska eräs mieshenkilö ajoi kameraan (ei päin) notta välähti vaan.

Loisto päivä.


MUTTA! Kakkaisillakin pilvillä on hopeareunuksensa!

a) Lapselle ei tullut kuin asfaltti-ihottumaa kyynärpäähän ja kylkeen, vaikka oikeasti tuossa huimapäisessä laskussa olisi ollut ainekset pahempaakin onnettomuuteen. Pyörä jatkoi aitaa päin ja lapsi hyppäsi pois kyydistä. Hallittu kaatuminen, sanoisin. Pieni hurjapääni, melkoinen asfalttisoturi. 

b) Soitin verottajalle ja ne on yleensä oikeesti ihan kivoja ja auttavaisia. Asia on jo melkein kunnossa. No pari juttua pitää löytää arkistoista (lue: rönsyilevistä, sotkuisista ja epäloogisista pinoista), mutta ei paha.

c) SE OLI VAIN KIRJALLINEN HUOMAUTUS! Jeeee! Huh. Se mieshenkilö ajoi vain inasen, lähes huomaamattoman vähän ylinopeutta ja poliisi on ystävä. 

Että ihan hyvä päivä, kai sittenkin. Mitä nyt vähän sydäreitä siellä täällä.

4 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki