Onko teillä koskaan sellaista oloa, että aina jos on joku tilanne päällä, teillä huudetaan äitiä? Olen tuntenut pientä kroonista huonoa om...

Onko teillä koskaan sellaista oloa, että aina jos on joku tilanne päällä, teillä huudetaan äitiä?

Olen tuntenut pientä kroonista huonoa omaatuntoa siitä, kuinka minä olen ollut "se ensimmäinen vanhempi". Se, joka ensimmäisenä vaaditaan paikalle ja jolta kysytään kaikki. Se, joka tietää missä hävinnyt hanska on ja osaa suomentaa taaperokielellä puhutut asiat, kun kukaan muu ei enää ymmärrä.

Kaikki huolet harmituksesta itkuväsymyksiin on osoitettu minulle. Kun illalla ei millään osaisi alkaa nukkua, äiti on ollut se, joka pyydetään viereen laulamaan ja silittelemään. Kun vaatteet ei meinaa mennä päälle ja kaikki muukin on tyhmää ja hankalaa, äidin apu kelpaa.

En tiedä, onko mieheni tuntenut oloaan mitenkään vähemmän tärkeäksi vanhemmaksi – meillä kuitenkin hoidetaan lapset erittäin tasapuolisesti –, mutta välillä omaan mieleeni on hiipinyt ajatus, tuntuuko hänestä, että hän on jäänyt jostain paitsi. Että minä olen haukannut suuremman roolin vanhemmuudesta tai lastemme sydämistä.

Vaikka tiedän, että lapsillemme me molemmat olemme tärkeitä, minä olen tuntenut olevani jotenkin etuoikeutettu. Ollut lastemme silmissä jotenkin pykälän verran enemmän vanhempi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.


Nyt kun arkemme muuttui yrittäjyyteni myötä ja minä olen ollut enemmän pois – useina päivinä käynyt vain nukkumassa kotona ja aamulla taas lähtenyt kukonlaulunaikaan töihin vain palatakseni taas kun on jo nukkumaanmenoaika –, olen huomannut pieniä nyansseja ns. ykköspaikkani haalentumisesta.

Kun eilen olin viemässä kuopustamme nukkumaan, eikä tämä meinannut saada unen päästä kiinni, vaadittiin minun sijaani isi paikalle. Isin piti laulaa hämä-hämähäkkiä ja silitellä. Tämä lienee jokin heidän välinen juttunsa, sillä ennen meillä ei ole tietääkseni laulettu hämä-hämähäkkiä unilauluksi.

Tai kun isi on ollut kolme päivää keskenään lasten kanssa, isi tietää paremmin mistä puhutaan, kun sanotaan "minä attoo ookuyylän!" kun minä vielä arvailen. Tiedoksi: se tarkoittaa "minä tahdon polkypyörän".

Näitä tilanteita on nyt ollut muutama, enkä sano, etteikö lapsemme nyt olisi ennenkin tietyissä tilanteissa halunneet isin ja toisissa äidin, tai etteikö toinen tiennyt jotain välillä paremmin kuin toinen, mutta ihan selvästi minä en olekaan enää se, jolla on apu ja vastaus kaikkeen.


Yritin tutkiskella sieluni syvyyksistä jotain sydänsuruja tämän tiimoilta ja tavallaan tunnistinkin jotain sellaisia. Että olenko minä jotenkin vähemmän pidetty vanhempi tai jotain muuta hassua, mutta oikeasti päällimmäiseksi tunteeksi nousi ilo.

Ei siksi, että haluaisin erityisesti olla vähemmän tärkeä, vaan siksi, että haluan, että mieheni voi olla enemmän tärkeä. Koska hitto vie, johan tässä on oltu niin hemmetin tärkeitä jo monta vuotta!

Minun on painotettava, että minun haluni tai vaatimukseni ei ole ollut olla mikään kodinhengettären ja perinteisen äitihahmouden jumalkuva, eikä minulla ole ollut tarvetta ottaa mitään ykkösroolia vanhempana. Aivan kuten miehelläni ei ole ollut mitään halua tai vaatimusta olla ottamatta. Valinnat vaikkapa töiden ja kotiin jäämisten suhteen, joita tässä matkan varrella on perheessämme tehty, on katsottu meidän sen hetken tilanteen mukaan.

Ja tilanteet vaihtelevat. On erilaisia ajanjaksoja, lyhyempiä ja pidempiä. Joskus toinen on vähän enemmän töissä ja toinen kotona. Tulee työmatkoja, tiukkoja dediksiä ja uskomattomia tilaisuuksia, joihin on tartuttava. Silloin kaksi tasa-arvoista vanhempaa neuvottelee, sumplii, paikkaa ja joustaa.

Välillä toinen voi olla vähän enemmän perillä taaperokielestä ja oikeasta unilaulusta.

Eikä sen tarvitse olla juuri minä.

9 kommenttia

Aina silloin tällöin esikoisemme huvittaa meitä jutuillaan. Yllättää oivalluksillaan tai muina miehinä tohottaa menemään aivan päättömiä jut...

Aina silloin tällöin esikoisemme huvittaa meitä jutuillaan. Yllättää oivalluksillaan tai muina miehinä tohottaa menemään aivan päättömiä juttuja. Lempinimekseen on muotoutunut noihin hetkiin Johtaja. Se vaan jotenkin kuvaa sitä olemusta välillä niin hyvin. Semmonen hassu, määrätietoinen pätykkä.

Muutamana aamuna olen ollut kovin posiitivisesti yllättynyt, kun esikoisemme on heräillyt itsekseen, ensin nukuttuaan koko yön omassa sängyssään. Sen jälkeen vielä auttanut itse itseään aamutoimissa, eikä ole tullut herättämään meitä. Vaikka toki olen herännytkin aamuisiin ääniin, mutta ollaan muut saatu pötköttää rauhassa.

Toissayönä havahduin, kun valot olivat päällä keittiössä. Mieheni oli hetki sitten hakenut itkemään heränneen tyttäremme viereemme, joten ajattelin, että mies on jättänyt vahingossa valot päälle. Mielessä toki kävi, että ei se kyllä yleensä valoja sytyttele, mutta sen enempää miettimättä jatkoin uniani.


Kohta kuulin kipittäviä askeleita ja pientä rapinaa. Epäillen pohdin, voisiko nyt jo olla aamu ja esikoinen noussut taas itsekseen ylös, joten kurkkasin puhelimen ruudulta varmuuden vuoksi kelloa: 02:20.

Vieressä möllötti mies ja kuopus, joten kipittäjän äänet tosiaan kuului esikoiselle.

Nousin sängystä ja olohuoneessa odotti yllättävä näky: Sohvalla lojui yksi neljävuotias katselemassa pädiä. Vierellään syöty Suffeli-pussi, jonka isi oli jättänyt illalla vahingossa pöydälle. Kaikki valot päällä, ihan muina Johtajina.

"EMMINÄ MEE NUKKUU!" ilmoitti jo ennen kuin ehdin edes avata suutani.

Laitettiin siinä kuitenkin pädi, valot ja Suffelit pois, ja saattelin pojan takaisin sänkyyn.

Aamulla unet maistuivat yölliselle herkuttelijalle vähän tavallista kauemmin – kai ny, kun on keskellä yötä vähä tsekkaillut My Little Ponyjä ja vedellyt suklaata.


Sellainen vaan tuli mieleeni, että entä jos en olisi herännyt, niin kauankohan se olisi pysynyt keskellä yötä hereillä ponien parissa?

Uskomaton kaveri.

3 kommenttia

Metsäretkiä, nuotiomakkaroita. Trangialettuja, hiekkaisia polvia, märkiä sukkia. Valoisia iltoja, kuivia asfaltteja. Pikkuisen jo lämm...


Metsäretkiä, nuotiomakkaroita. Trangialettuja, hiekkaisia polvia, märkiä sukkia. Valoisia iltoja, kuivia asfaltteja. Pikkuisen jo lämmittävä aurinko.

Käsikädessä kotiovelle juoksevat sisarukset. Metsässä mustuneet pienet kämmenet. Iltakylpyjä ja lämpimiä voileipiä. Kylpytakeissaan sohvannurkkaan käpertyvät pikkuiset. Viltin alle varpaansa sujauttavat palleroiset.

Raukean onnellinen olo. Kevät on tullut. Metsäretkelle voi lähteä vielä päikkäreiden jälkeen. Iltapalalla puoli kahdeksalta on vielä ihan valoisaa.

Rakastan.

Puhutaanko hetki rohkeudesta? Sellaisesta muiden mielipiteitä pelkäämättömästä rohkeudesta. Olen astunut alalle, jossa pelätään ihan helve...

Puhutaanko hetki rohkeudesta? Sellaisesta muiden mielipiteitä pelkäämättömästä rohkeudesta.

Olen astunut alalle, jossa pelätään ihan helvetisti. Pelätään, mitä meistä puhutaan. Pelätään, että mokataanko. Pelätään, miten tähän juttuun suhtaudutaan, mikä me tavallaan voitaisiinkin ehkä haluta sanoa, mutta ei uskalleta, ettei joku nyt vaan ole eri mieltä.

Tai että meneekö tässä nyt siltä meidän haluamaltamme Asialta jotain pois, jossei sanota sitä asiaa just niillä sanoilla, kuin me se ollaan ymmärretty. Että tässä on kenkä ja tässä on ruoka, se on meistä tosi hyvä, osta se.

Yritetään miellyttää kaikkia, mutta samaan aikaan ei miellytetä yhtään ketään. Miellytetään korkeintaan yrityksen omaa johtoa, joka on jo vaikuttunut asiastaan.

"Ihan virkistävä ajatus", sanottiin yhteen ehdottamaani mainoskäsikirjoitukseen. "Mutta me kyllä haluamme nyt vaan kertoa tästä asiasta vain tämän asian".

Tiedättekö mitä? Tämän sanon kaikille mainostajille: Ketään ei kiinnosta kuulla teidän Asiastanne vain sitä asiaa.

Yrityksen sisällä ollaan niin syvällä siinä omassa brändissään, tuotteessaan tai ideassaan, että ne uskovat jokaisen pulliaisen olevan yhtä in to it, kuin he itse. Mutta ei ne ole, ja se on ihan okei, koska ne voisivat olla. Saadaksesi ne olemaan, sinun on saatava ne olemaan. On herätettävä niiden huomio, sitten mielenkiinto.

Mietitäänpä, minkälainen sisältö vaikuttaa juuri sinuun? Niin, sinuun siellä ruudun takana. Milloin viimeksi naurahdit jollekin näkemällesi? Mitä siinä tapahtui? Milloin silmiisi nousi kyynel? Mitä silloin tapahtui? Milloin jokin jäi mieleen? Mitä siinä tapahtui?

Ellet ole yrityksen omistaja, joka tietysti ra-kas-taa omaa tuotettaan, ei ketään kiinnosta tietää vain asiaa. Omistajalle saattaa olla tärkeää jokin nippelitieto vain nippelitietona, mutta se sama tieto ei ole kenellekään muulle tärkeä, jos sitä ei paketoida johonkin muuhun muotoon, kuin nippelitietoon. Vasta sen paketoimisen jälkeen tuotteeseen syntyy kiinnostus – jos syntyy – ja sitten se nippelitietokin voi alkaa kiinnostaa.

Se Asia myydään tai sille saadaan näkyvyyttä hyvällä tarinalla. Lentoon se tarina lähtee tunteiden herättämisellä. Silloin, kun se tekee johonkin niin ison vaikutuksen, että se haluaa kertoa siitä kavereilleenkin.

Vai miksi kuvittelette niiden kaikkien jännittävien, hullujen, hauskojen, söpöjen, pelottavien ja koskettavien videoiden jakamisinnon vaikkapa siellä Facebook-seinällä? Ne herättivät jakajassa jotain.

Tätä videota ei hyväksytty koskaan Adidakselle. Sen tehnyt opiskelija laittoi sen Youtubeen – ja siellä se sai miljoonia katseluita.

Yrityksen arvot ovat ehkä ensimmäinen lähtökohta tarinankerronnalle. Kun yrityksen arvot ovat selvillä, kaikki muukin on. Pelkkä kiva tuote ei riitä, koska maailma on täynnä kivoja tuotteita. Niin paljon, että nyt niitä jo konmaritetaan helvettiin kodeistamme.

Miksi me teemme mainoksia? Miksi haluamme yritysvideoita? Mikä niiden tarkoitus on? Olla vain olemassa, vai herättää jotain? Erottautua muista kivoista Asioista, nousta esiin massasta?

Yrityksen arvot ovat perusta sille, ettei sinun tarvitse enää pelätä. Koska jos sinulla on arvot, et pelkää kertoa niitä. Et pelkää seistä sanojesi takana, etkä pelkää, miten niihin suhtaudutaan, koska pystyt seisomaan arvojesi takana.

Koska silloin kun jokin tekee suuren vaikutuksen hyvässä, se aika usein tekee myös pahassa – aina johonkin. On aina joku, joka ei pidä arvoistasi. Negatiiviselta palautteelta ei voi aina, loputtomiin välttyä.

Tai jos keskityt aina välttymään, et tule koskaan sanoneeksi yhtään mitään. Vaikutus jää tekemättä.

Älä siis pelkää, ole rohkea.

Se minun videokäsikirjoitukseni oli muuten ihan saatanan hyvä. Se olisi nostanut kyyneleet silmiin, saanut hymyilemään ja tuottanut hyvää oloa. Se olisi kertonut sen yrityksen arvoista jotain paljon enemmän, kuin sen pelkän tuotteen, Asian. Parhaimmillaan se olisi herättänyt intoa jakaa sitä videota, koska se olisi herättänyt katsojassa jotain.

Jotain.


5 kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia . Hetkinen! Nyt se neljä viikkoa jo vierähti! Floran Kasvien voimalla -testitiimi ...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia.

Hetkinen! Nyt se neljä viikkoa jo vierähti! Floran Kasvien voimalla -testitiimi aloitti kuukausi sitten neljä viikkoa kestävän haasteen. Ajatuksena oli kiinnittää huomiota kasvispainotteiseen ruokavalioon ja haastaa itsensä käyttämään totuttua enemmän kasvipohjaisia raaka-aineita ruokavaliossa.

Matkan varrella saimme erilaisia reseptitehtäviä. Minun naurettavan terveellisen, mutta sitäkin herkullisemman kasvispitsani, kasviksilla koristellun Flora-leipäni ja naistenpäivänä leipomani hedelmiin hukutetun kakkuni löydät nimien kohdalta linkeistä.

Kun tehtäväksi annetaan kasvisten ja kasvisruokien lisääminen ruokavalioon, kukin ottaa sen vähän omista lähtökohdistaan. Jos kasvisruoka yleensä on jo peruskauraa, voi haastaa itsensä vegaanisempaan ruokaan, kuten minä tein. Jos taas yleensäkin kasvisten käyttö arkiruoassa ja kasvisruoka on ulkona mukavuusaslueelta, on kasvisten lisääminen ja kasvisruokaan tutustuminen se haaste.

Tammikuussa oli vegaanihaaste, johon lähdin täysin rinnoin. En suostutunut nauttimaan pisaraakaan tavallista maitoa kahvini kanssa tai murustakaan tavallista juustoa leipäni päällä. Päätin kokeilla ottaa ihan oikeasti selvää ja tuntea, mitä vegaanius on.

Silloin sain huomata, että kotona syöminen on suht helppoa vegaaninakin. Minulle kasvisruoat olivat jo tavallista arkea, jolloin vegaanius oli muutamaa hienosäätöä vaille valmista. Vain pari juttua, kuten juustoasiat tuntuivat paikoin vaikeilta.

Ulkona ja reissaavana vegaanius taas oli paikoin todella hankalaa. Jos ei halunnut syödä ravintolassa pelkkiä ranskalaisia ketsupilla tai junassa aamupalaksi vain banaania, piti osata ennakoida vegaaniruoan saaminen. Omat eväät junaan tai ruokalistan tarkastaminen etukäteen, ennen ravintolan penkkiin istumista.


Helsingissä vegaaniruoan löytäminen oli helppoa, Turussa vaivalloisempaa. Yleensä sellainen helppo ja nopea mukaan otettava lounassalaatti oli laskuista pois, koska kaikki lounassalaatit sisältävät lähes poikkeuksetta vähintääkin juustoa. Kahviloista ei löydy pääasiallisesti mitään syötävää missään kaupungissa (ellei mene erikoiskahvilaan), mutta joistain – aika useastakin – saattaa saada sentään kasvimaidollisen laten.

Hyvä asiassa on se, että jäipähän muutamat turhat pullat syömättä, toisaalta huonoa se, että aika usein tuli Helsigistä kotiin rynnättyä napattua Heseltä se vegaaninen wrap, koska mitään muutakaan nopeasti saatavaa vegaanista ruokaa ei rautatieasemalta saa.

Pari viikkoa vegaanihaasteen jälkeen lähdin Kasvien voimalla -haasteeseen, jonka ajattelin olevan hyvä jatke vegaanihaasteelle. Tosin tällä kertaa annoin itseni joustaa tarvittaessa. Kotona ollessa ruoan laittaminen täysin kasvien voimalla onnistuu, mutta jatkuvasti matkustavana se on minulle juuri nyt, juuri tässä elämäntilanteessa liian kuluttavaa.

Eli miten sitten toimin?

Aikaisemmin listasin eri keinoja lisätä kasviksia ruokaan (täällä). Se on sellainen listaus, jota noudatan itsekin. Siinä on hyvät eväät yleisesti kasvisten lisäämiseen, olipa sitten sekasyöjä, kasvisyöjä tai vegaani.

Kotona pystyy omilla kauppaostoksillaan todella mutkattomasti ostamaan kasvikunnan tuotteita. Jos suoraan sekasyöjän pystymetsästä heittäytyy vegaaniksi, se vaatii tovin totuttelua. Ihan sellaista aivojen uudelleen ohjelmointia perusarkiruoka-ajattelun muuttamiseen.

Onneksi nykyään kaupat tursuilevat erilaisia nyhtiksiä ja härkiksiä, jolloin koko ruokakultuurin muutaminen ei ole tarpeen, kun lihan voi korvata niillä. Ei siis tarvitse keksiä koko repertuaaria uudelleen, kun totuttuja ruokia voi valmistaa lähes samaan tapaan kuin ennenkin.

Siinäpä muuten kaikille "korviketuotteiden" ihmettelijöille se syy, "miksi pitää syödä jotain lihavalmisteen näköistä, jossei kuitenkaan halua syödä sitä lihaa". Nii, no siksi.

Täällä muuten kokonainen armeijallinen sellaisia ruokia, jos kiinnostaa. Täällä taas arkisia kasvisruokia.

Ulkona syödessäkään ei tarvitse heittää kirvestä kaivoon ihan kokonaan, sillä ravintoloissakin voi pitkälti syödä kasvipohjaista ruokaa. Kuten sanottua, vegaanistakin löytyy, mutta kuinka hyvää se on missäkin paikassa, on eri juttu. Siksi otin linjauksen, että siellä missä en voi tietää sen olevan hyvää, voin aivan helposti joustaa, mutta jos tiedän, etten pety, valitsen mielelläni vegaanisen vaihtoehdon. Myös kyläillessä syön mitä tarjolla on.

Kasviksia noin yleensä taas on tosi helppo syödä ravintolassakin. Lisukkeet voi pyytää vaihtamaan lämpimiin kasviksiin tai salaattiin, mutta toinen juttu tietysti on haluaako. Kenties silloin tällöin ravintolassa syöjän ei tarvitse, mutta jos taas joka päivä vetää lounaan ulkona ja käy vielä illallisilla päälle, voi jo ihan hyvillä mielin korvata osan annoksesta kasviksilla.

ELI, tiivistettynä minun tyylini:

1. Kun voit valita, valitse kasvipohjainen ruoka.

2. Kun et voi, älä ressaa.

3. Rakastu kasviksiin. Se on mahdollista – on se.


Muista myös vielä käynnissä oleva #floraleipä-kilpailu, jossa voi voittaa kavereiden kanssa paikat Alex Nurmen kokkikouluun! Sieltä ainakin irtoo vinkkejä näihin hommiin – ihan kädestä pitäen!

Flora Kasvien voimalla -testitiimiläinen kiittää ja kuittaa. Ei kuitenkaan lopeta, vaikka neljä viikkoa on ohi, vaan jatkaa kasvien voimalla! Kiitos Floralle haastamisesta!

Lue myös:
12 vinkkiä kasvisten lisäämiseen ruokavaliossa
7 vegaanista arkuruokaa
Vastaukset vegaanisiin kysymyksiin


2 kommenttia

Sitä joskus ajattelee pääsevänsä vähemmällä, kun hakee ruoat kotiin, eikä tee itse. Nooh... 1. Päätä tilata ruokaa kotiin. 2. Keksi...



Sitä joskus ajattelee pääsevänsä vähemmällä, kun hakee ruoat kotiin, eikä tee itse. Nooh...


1. Päätä tilata ruokaa kotiin.

2. Keksi, että ehkä olisikin tosi hauskaa mennä lasten kanssa hakemaan safkat itse, kun on niin kaunis sää ja kaikkea.

3. Ajattele vahingossa ääneen ja tule lipsauttaneeksi, josko kuopuskin haluaisi ottaa oman potkupyörän.

4. Ota kuopus rattaista, hae kypärä ja nouda kellarista se potkupyörä – KUN KERTA MENIT MAINITSEMAAN.

5. Varmista kuopukselta, että tämä varmasti jaksaa ajaa pitseriaan ja takaisin.

6. Älä koskaan luota kaksivuotiaan lupaukseen.

7. Tilaa pitsat mukaan, mutta päätäkin jäädä syömään pitsat sinne, koska lapset vaativat.

8. Hanki jostain selkäranka.

9. Lähde kotiin mukanasi yksi laatikollinen pahaa pitsaa, jota kumpikaan lapsi ei suostunut syömään ilman jokaisen täytteen pois nyppimistä, koska ilmeisesti pitserian omistaja oli vaihtunut ja oliivit olivatkin nykyään siivuina, eikä kokonaisina ja sipulikin oli ihan tyhmää.

10. Yritä houkutella potkupyöränsä hylännyttä kaksivuotiasta kävelemään eteenpäin, ja kanna pitsalaatikon ja colapullon lisäksi myös pyörä.

11. Houkuttele vielä vähän lisää, sillä kaksivuotias päättää lopettaa kävelyn kokonaan. Kakka on kuulemma tullut vaippaan – ja sekös muuten kaksivuotiasta vituttaa.

12. Yksi pitsalaatikko, yksi colapullo, yksi potkupyörä ja yksi kävelemätön kakkahousuinen taapero. Tee nopea laskelma kahden käden riittämättömyydestä suhteessa kannettavien määrään ja nakkaa pitsalaatikko, pyörä ja colapullo maahan ja kanna kävelyhaluton taapero kotiin.

13. Vaihda kotona vaippa, asettele lapset ja pädi kohdikkain ja juokse hakemaan nurkan takaa kaikki taakse jättämäsi omaisuus.

14. Muistuta showta sivusta seurannutta naapuria ehkäisyn tarpeellisuudesta.

(Siis ihan vaan jollei ole vielä valmis tämänkaltaisiin huippuhetkiin.)

15. Kerro lapsille puoli kahdeksalta, että kello on jo tosi paljon ja mene niiden kanssa jo yöpuulle.

16. Syö yksin sängyssä lastenkin pitsa, niiden nukkuessa vieressä. Because you're totally worth it.

Lue myös:
Näitä 7 asiaa stressaamalla sinustakin voi tulla hyvä vanhempi

16 vastausta juhlajärjestäjän keskeisimpiin kysymyksiin
13 askelta onnistuneeseen suihkussa käymiseen
Yllätysvieraita? Muista nämä kuusi kovaa p:tä!

3 kommenttia

Kirjoitin eilen henkilökohtaiselle Facebook-seinälleni, kuinka minulla on lähtenyt uusi yrittäjyyteni niin reippaaseen alkuun, "että vä...

Kirjoitin eilen henkilökohtaiselle Facebook-seinälleni, kuinka minulla on lähtenyt uusi yrittäjyyteni niin reippaaseen alkuun, "että vähän oksettaa. Niinku kauhusta. Mutta tosi sillee hyvällä tavalla!"

Sillä tarkoitin, että vaikka innostaa ja samalla jännittää, niin että meinaa tulla oksennus, se on kaikki sellaista hyvää, positiivista ongelmaa. Eikä edes ongelmaa, vaan tiäksää niinku hyvää juttua. Koska on paljon mielenkiintoisia ja innostavia hommia. Ja EN OLE RASKAANA, vaikka oksetti, kun kuitenkin taas luulit.

Samassa reippaassa alussa on saanut huomata myös ihan uudenlaista väsymyksen laatua. Sen uskon johtuvan siitä, että olen antanut palan minusta vähän joka paikkaan. Pohjilla viime viikkojen antamiset, jolloin tämän viikon antamiset tuntuvat jotenkin enemmältä. Työmäärä ei varsinaisesti ole ollut ylisuuri, mutta jotenkin siihen käytetty aivonystyröinti (on se sana) on ollut.

Ja se kaikenlainen aivonystyröinti on juuri se tekijä. Tiedättekö, kun jännittää, ei ole varma selviytyykö tehtävistä, ei tiedä mitä tarkalleen odotetaan, tapaa paljon uusia ihmisiä, joihin on kuitenkin sitten tehtävä jonkinmoinen vaikutus ja jotenkin kaikki on niin epänormaalia tavalliseen arkeen verrattuna.

Kun yhtälöön lyö kaikkea muuta extraa, kuten päiväkodin aloitusta ja sieltä sairastumista, sairastumisesta johtuvia hoitokuviosäätöjä, junamatkailua ja seuraavat neljä päivää kestävää autotonta reissuleskeyttä, homma alkaa olla aika... no, säätöä.


Tällä hetkellä silmissä sirisee, aivot surisee, ajatukset kiertää kehää ja väsyttää, muttei pysty sulkemaan silmiään, koska kaikki ajatukset vain juoksevat niin kovaa. Ainoa, millä esimerkiksi eilen sain pysäytettyä koko rattaan hetkeksi, oli katsoa jakso sitcom-sarjaa Netflixistä.

Kunnon yöunien jälkeen tuntui taas ihan fressiltä, mikä palautti minut panikoimasta selviytymistäni.

Tosin tänään katsoin iltapäivällä sanoja "kysykää" ja "kommentoikaa" ja naurahdin, että miten mä olen voinut kirjoittaa noin väärin nuo sanat ja mitä ne edes tarkoittavat?

Sitten huomasin, että ei ne ole väärin kirjoitettu ja ne tarkoittavat just sitä mitä siinä lukee. Huppista saatana.

Olen viimeaikoina tuijottanut ruutua niin paljon ja kirjoittanut niin monta sanaa, että en itsekään enää osaa näemmä lukea niitä. Menee puuroksi aivoissa.

Ja ihan oikeasti käytin aika monta hetkeä ymmärtääkseni, ettei niissä mun sanoissa ollut mitään vikaa.

Ei hele.

Mutta tämmöstä tää nyt on! Ei muuta kuin kohti uusia haasteita! Vanhaa ystävääni, suurta ajattelijaa, James Potkukelkkaa lainatakseni: Happi loppuu, pierettää. Apuva.

Lue myös:
Kovalevy täynnä
Päivä, joka mullisti kaiken

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia . Se olisi taas kuulkaa Laura kasvien voimalla -testitiimistä pitkästä aikaa,...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia.

Se olisi taas kuulkaa Laura kasvien voimalla -testitiimistä pitkästä aikaa, terve! Testitiimin tehtävänä on ollut haastaa itsensä syömään enemmän kasviksia ja kasvipohjaisia tuotteita, sekä matkan varrella luoda myös herkullisia kasvipitoisia reseptejä. Täällä minun tähänastiset reseptini.

Kaikille lienee tuttua, miksi monipuolinen kasvipohjainen ruokavalio ja kasviöljyt kannattaa. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion on useissa väestötutkimuksissa todettu pienentävän riskiä sairastua sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Kasviksista on myös hyötyä painonhallinnassa. Terveysvaikutusten lisäksi kasvipohjainen ruoka on myös ekologisesti kannattavampaa.

Nyt onkin aika koota kasaan vinkkejä, kuinka ihan normaalissa arjessa voi lisätä kasviksia ruokaan. Siten, että se suositeltu puoli kiloa päivässä tulee täyteen lähes huomaamatta!

Lopussa myös viiden kasvispitoisen reseptin linkit!


1. Kaikkiin ruokiin sopii jokin kasvis 
Lasagnen ei tarvitse olla vain lihakastiketta, valkokastiketta ja tomaattikastiketta. Siinä voi olla myös kesäkurpitsaa ja porkkanaa! Kastikkeisiin on helppo lisätä kasviksia samaan tyyliin. Mikäli lapset arastelevat rehuja, porkkanan voi vaikka raastaa kastikkeeseen, jolloin sitä hädin tuskin huomaa.

2. Kasvikset erikseen
No, nyt kun mainittiin tuo lasten arastelu kasviksia kohtaan, niin jollei lapsille saa menemään kasviksia ruoan joukossa, yksi varsin toimiva kikka on suosiolla laittaa ne erikseen.

Kun ihanan värikkäät paprikat, kurkkusiivut, porkkanat ja tomaatit pilkkoo omiin kippoihinsa ne hujahtavat kitusiin hetkessä. Tämä on myös erinomainen iltapalanaposteltava, vaikka hyvän dipin kera!

3. Kasvikset ennen ruokaa
Tiedättekö muuten, milloin meidän lapset syövät eniten kasviksia? Kun niillä on nälkä, eikä ruoka ole vielä valmista. Silloin pilkon vihanneksia pöytään ja lapset saavat mussuttaa niitä ajankuluksi. Nälkäitku saadaan kivasti hämättyä pois ja lapset syövät kasviksia! Win-win!

Ja jälkkäriksi sopii hedelmät ja marjat.

4. Perunan, riisin ja pastan korvaaminen kasviksilla
Tämä on kenties monille liian hoocee juttu, mutta mikäli jo lähtökohtaisesti tykkää kasviksista, suosittelen testaamaan tätä!

Olen usein vaikka kevennellessäni syönyt itse kastikkeiden ja muiden kanssa vain vaikkapa pakastekasviksia. Eli kun muu jengi vetää tomaattikastikkeensa spagetin kanssa, minä paistan itselleni pussillisen pakastekasviksia (esim. Kruunuvihannes) tai pilkon ihan kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia ja broccolia ja paistan. Päälle sama kastike, tai mikä pääruokana onkaan, kuin muilla.

Joskus olen myös onnistunut saamaan lapset syömään näin, mutta ei se ehkä aivan heidän lemppariansa ole.

Tsekkaa myös ruusukaali-kesäkurpitsakasvispedin resepti.

5. Leivän päälle kasvikunnan tuotteita
Perinteisen leikkeleen, juuston ja voin voi korvata erilaisilla kasviksilla ja margariinilla. Avokado, paprika, tomaatti, aurinkokuivattu tomaatti, paputahnat, omena ja päärynä, ovat herkullisia päällisiä.

Vaikkei tahtoisi luopua kokonaan perinteisistä päällisistä, kasviksia kannattaa ainakin lisätä leivän päälle.

Täältä inspiraatiota leipätaiteeseen.


6. Lounas aina kasviksista
Väsyttääkö usein lounaan jälkeen? Kokeile syödä salaattia, tehdä itsellesi kasvispyttipannu eri vihanneksista (esim. porkkana, sipuli, kesäkurpitsa), tai tilata lounaspaikassa proteiinisi lisäksi lämpimät ja/tai kylmät kasvikset.

Ei tule syötyä ähkyä, kun kasviksia pureskellessa aivot ehtivät mukaan vatsan täyttymiseen. Eikä tule valtavaa väsymistä ja alavirettä, kun lounaan pitää kevyenä, eikä syö liikaa.

Katso ruokaisia salaattireseptejä

7. Mausta kasvikset!
Kukaan ei pidä niistä löllöistä, maustamattomista koulumuistoissa kummittelevista pakastevihanneksista.

Itse suosin sekä tuoreiden, että pakastevihannesten paistamista tai wokkaamista pienessä kasvirasvassa, jotta ne jäävät rapsakoiksi, mutta lämpenevät. Siihen sekaan rohkeasti erilaisia mausteita: Pippuria, suolaa, jeeraa, kurkumaa, chiliä, valkosipulia... vaikka grillimaustetta, jos se on mieleen!

8. Totuttele
Tiedän, että parsakaalin tai ratatouillen syöminen ei ole niin kivaa, kuin perunan, mutta kaikkeen tottuu. Voi vaikka päättää, että lounaani ovat aina kasvispitoisia, jolloin pikkuhiljaa siitä tulee tapa, eikä perunaa enää kaipaa niin paljoa.

Lasten kohdalla tietysti sama. Tottuvat syömään kasviksia, kun heille niitä kerta toisensa jälkeen sinnikkäästi tarjoillaan. Tarjoile, vaikkeivat aina söisikään. Lopettaa ei kannata, koska silloin poistuu myöskin mahdollisuus niihin ottumiseen.

Lue Taistelu nirsoilua vastaan -postaus.

9. Hyödynnä kauden kasviksia!
Nyt on kevät, syö parsaa! Kesällä kaikki ihanat marjat, talvella juurekset, syksyllä sienet ja niin edelleen. Itse olen vuosien saatossa alkanut hekumoimaan vuodenaikoja sen mukaan, mikä kasviskausi on meneillään.

Huomaan kevään tulleen, kun kaupoissa on hyllyt pullollaan ihania parsatankoja. Nekin ovat muuten aivan täydellisiä grillattuna tai oikein pikaisesti keitettynä tai paistettuna. Tai vaikka pitsan päällä!

Täällä kauden kasviksista helppo suuntaa antava listaus.

10. Kasvissosekeitot
Meidän lapset rakastavat kasvissosekeittoja. Minä rakastan kasvissosekeittoja! Varsinkin, jos saan lisästä siihen inasen chiliä. Ja tietysti mausteita.

Erilaiset juurekset sopivat takuuvarmasti kasvisosekeittoon. Myös esimerkiksi kyssäkaalista saa ihanaa keittoa! Mukaan vähän kermaa tai tuorejuustoa. Myös vegaaniset vaihtoehdot toimivat.

11. Hyödynnä alueesi tuottajia (REKO tms.)
Kun tilaa paikallisilta ringeiltä aina satsin kauden kasviksia, ne tulee käytettyä "vaikka väkisin". Tasaisin väliajoin haettavat laatikolliset kasviksia laittavat myöskin tekemään ruokaa niistä.

Kaupasta on helppo olla ostamatta kasviksia, mutta kun kasvikset tulevat automaationa, ne haluaa myös käyttää.

12. Viisi (5) hyvää kasvispitoista reseptiä arkeesi:

  1. Kasvispitsa
  2. Kevätsipulipasta papupastasta (ks. myös Pinaatti-avokadopasta)
  3. Samettinen kyssäkaalikeitto
  4. Maailman nopein margheritapasta
  5. Jälkiruoaksi: Hedelmiin hukutettu mutakakku.
Katso myös 7 vegaanisen arkiruoan helpot reseptit!

Lue myös:
Vastaukset vegaanisiin kysymyksiin

Ja niin muuttui koko arki kertaheitolla! Yrittäjyys alkoi ja niin alkoi kuopuksen päiväkotikin. Tavallaan. Maanantaina olimme ensimmäist...

Ja niin muuttui koko arki kertaheitolla! Yrittäjyys alkoi ja niin alkoi kuopuksen päiväkotikin. Tavallaan.

Maanantaina olimme ensimmäistä kertaa kuopuksen kanssa päiväkodissa. Esikoinen oli valtavan innoissaan pikkusiskon tulemisesta samaan päiväkotiin. Päiviä laskeskeltiin jo edeltävän viikon torstaista ja kun se päivä viimein koitti, oli se suoraan verrattavissa jouluun. Vähintään.

Itse olin varautunut, että yhteisiä tutustumispäiviä tarvitaan muutama, ennen kuin kuopuksen saattaa jättää yksin edes aamupäiväksi päiväkotiin. Osasin odottaa, että uuden edessä voi tulla hurjiakin eroahdistuksen tunteita, ja aluksi hauska päiväkoti ja uuden kaverit voivat muuttua ensihurman jälkeen ikävöinnin vuoksi epämieluisaksi, ennen kuin lapsi tottuu uuteen ja sopeutuu. 

Vaan tiedättekö, mitä en osannut odottaa? Että kuopuksen päiväkodin aloitus onkin esikoiselle rankka.  

Ilo ja innostus muuttui pian epätoivoksi ja mittaamattomaksi suruksi, kun isoveljelle valkeni, ettei pikkusisko olekaan koko aikaa hänen kanssaan. Olimme kyllä jutelleet, että isoveli on isompien puolella ja pikkusisko pienempien, mutta emme ehkä olleet tarpeeksi selvästi teroittaneet, että he eivät oikeasti ole sitten koko aikaa yhdessä.

Aamulla isoveli esitteli pihan ja oman lokeronsa, kävelytti pitkin leikkipaikkaa ja ylpeänä isoveljen elkein ohjeisti siskoaan pihaleikeissä. Vaan kun koitti hetki, että siskon piti lähteä pikkuisten kanssa sisälle ja isoveljen jäädä ulos oman jenginsä kanssa, alkoi lohduton, sydäntäsärkevä itku.

Jos aikoinaan ensimmäiset kerrat isoveikan jäädessä päivähoitoon aiheuttivat itkuisen roikkumisen kaulassani, niin aiheutti tämäkin. En osannut valmistautua, että pikkusiskon aloittaessa päivähoidon, se onkin isoveli, jonka lohduttomuus särkee sydämeni.

Kuopus sen sijaan ilmoitti jo ennen ensimmäisen tutustumispäivämme päättymistä, että ensi kerralla sitten "minä mee ykkin". Oli kuin kala vedessä, eikä paljon piitannut olinko minä siellä mukana. Välillä loi innostuneen katseen minuun aamupiiristä, lounaalta ja pissitysjonosta.

Siisteintä oli saada vessanpönttö "omaksi", kun muut porukasta käyttivät pottia. "Minu oma pööttö", kerrottiin vielä kotonakin.


Kun muut jatkoivat päiväunille, me lähdimme kotiin. Kuopuksen mielestä se oli ihan tyhmää. Olisi halunnut heti jäädä uusien kavereiden kanssa nukkumaankin.

Isovelikin pääsi lopulta ensijärkytyksestään yli ja päivä jatkui normaalisti.

Minulla sen sijaan kesti tovin toipua pikkuisten puolen ikkunasta näkemästäni esikoisesta, joka olkapäät lymyssä jäi ilman rakasta pikkusiskoaan pihalle. Istui yksin surkeana penkillä, kunnes hoitaja tuli ottamaan kädestä ja vei pikkuiselle kävelylle pihan ympäri. Onneksi tuli ja vei, ja minäkin pystyin relaamaan. Sisälle jonottaessa esikoinen jo kikkaili omalla veikeällä tyylillään.

Vaan kuinkas kävikään meidän kuopuksen startin? No, hänhän tuli ensimmäisen päivän jälkeen kipeäksi. Maanantai jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun viikon muut sovitut päivät peruuntuivat kuumeen vuoksi.

Eli maanantaina sitten taas. Uusi aloitus – ja tällä kertaa isovelikin paremmin perehdytettynä.

5 kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia . Ihanaa naistenpäivää kaikki! Minäpäs pyöräytin eilen illalla mutakakun ja tä...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia.

Ihanaa naistenpäivää kaikki! Minäpäs pyöräytin eilen illalla mutakakun ja tänään vein sen toimistolle ja koristelin. Pakotin kaikki viettämään kanssani naistenpäivää, koska kukas sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse!

Onneksi valokuvaaja Tara Jaakkola tuli myös käymään toimistolla, ettei mun tarvinnut ihan yksin juhlia muina naisina.

Tämä kakku on siitä kiva, että sen todellakin viitsii tehdä vielä 14 tunnin työpäivän jälkeenkin, kuten eilen tein. Se on nopea, eikä tule miljoonaa kippoa tiskattavaksi. Ainekset sekaisin vaan ja uuniin. Eikä tarvitse myöskään äänekkäitä vatkaimia, eli siinäkin mielessä onnistuu näin "yöaikaan", lasten mentyä nukkumaan!

Ainekset ovat aika tavalliset ja löytyy yleensä aina meiltä kotoa. Mikäli saksanpähkinöitä ja tummaa suklaata ei just nyt ole, niitä ei tarvita! Koristelu on ihan vapaaehtoista ja kaikki nuo kuvissa käyttämäni hörsökkeet voi vaihtaa ihan vaikka simppeliin vadelma- tai mansikkamelbaan, tai vaikka vanilijasoosiin.


Ja huomio: Älkää säikähtäkö gluteenittomuutta ja vegaaniutta, vaikka ette sellaista tavallisesti kaipaisikaan! Tämä toimii ihan kaikille. Juuri testasin mm. kuudelle lihansyöjämiehelle! Hah!


Gluteeniton ja vegaaninen mutakakku

4,5 dl gluteeniton jauhoa (tai tavallista vehnäjauhoa)
3/4 dl kaakaojauhetta
3 tl vanilijasokeria
2 tl leivinjauhetta
pieni, pieni hyppysellinen suolaa
2,5 dl sokeria
2.5 dl kahvia
3/4 dl sulatettua Floraa 

saksanpähkinöitä

1. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, vanilijasokeri ja leivinjauhe ensin sekaisin.
2. Sekoita eri astiassa sokeri, kahvi ja sulatettu Flora yhteen.
3. Yhdistä sitten neste-sokeri-margariiniseos jauhoihin ja sekoita hellästi lusikalla. 
4. Nakkaa taikinaan mukaan veitsellä rouhitut suklaapalat ja saksanpähkinät.

Tämä kakku on tehty silikonivuoassa, jonka halkaisija on 17 cm. 

Paista 180-asteisessa uunissa n. 20 min. Kakun kuuluu olla sisältä hieman löysä, tai no siis... mutainen.

Päälle heitin villisti noin kaikki kaupasta löytämäni hedelmät ja marjat. Tässä on ananaskirsikoita, kiiviä, viikunaa, vadelmia ja suklaata. Ja tietysti tomusokeria, tuota leivosten kruunamatonta kaunistajaa.

Jokainen nainen on ansainnut kakkunsa! Mielellään toki jonkun toisen leipomana, kuin itsensä, mutta kuten me naiset tiedämme: A GIRL'S GOTTA DO, WHAT A GIRL'S GOTTA DO.

Hyvä naiset, hyvä me!

Ja kiitos Tara kuvausavusta!

Kaupallinen yhteistyö. Kela ja Suomen Blogimedia . Tänään julkaistiin vuoden 2017 äitiyspakkaus. Äitiyspakkaus, tuo yksi Suomen m...

Kaupallinen yhteistyö. Kela ja Suomen Blogimedia.


Tänään julkaistiin vuoden 2017 äitiyspakkaus. Äitiyspakkaus, tuo yksi Suomen maailmallakin ihailtu hyvinvointi-innovaatio. Se asettaa omalla tavallaan kaikki äidit tasa-arvoiseen asemaan, antaen kaikille saman starttipaketin vanhemmuuteen. Tänä vuonna tuo mainio pakkaus täyttää jo 80 vuotta!

Äitiyspakkausta on koottu vuosien – jopa vuosikymmenten – saatossa melko samalla pohjalla. Vaikka uusiakin asioita sinne aina mukavasti tupsahtelee ja se on muovautunut ajan tarpeiden mukaan, on sen perusta pysynyt samana.

Mutta mitä äitiyspakkaus voisi olla kymmenen vuoden päästä? Tai kahdenkymmenen?

Voisiko äityspakkaus ollakin tavaran lisäksi myös palveluja? Aikana, jolloin tavaraa tuntuu olevan riittämiin ja vähän päällekin. Asioita, joita uusi vanhempi myös kipeästi kaipaisi?

Kela pyysi innovoimaan, mitä äitiyspakkaus voisi sisältää tulevaisuudessa, jos se voisi olla mitä tahansa.

Ja minähän kuulkaa innovoin!


Kuva: Kela.

1. Kärryttelypalvelu

Kuinka monen vauva on nukkunut ensimmäiset kuukautensa vain liikkuvassa kulkupelissä? Väitän, että noin jokaisen, ainakin jossain vaiheessa. Olipa se sitten auto, kantoliina tai vaunut, kunhan se liikkuu.

Voisiko tämän palvelun saada ulkoisettuna? Heikkona hetkenä saisi tilata kärryttelijän ja itse saisi ottaa elintärkeät tirsat.

Eli siivota, kun ei me kuitenkaan osattaisi nukkua.


2. Paniikkineuvonta

Paniikki! Vauva ei nuku, nukkuu liikaa, ei syö, itkee tauotta, ei kakkaa, pitää outoa ääntä! Neuvola auttaa puhelinaikana, mutta kuka auttaa kun se paniikki iskee päälle keskellä yötä?!

Paniikkipuhelumahdollisuus pari kertaa tekisi hyvää.


3. Vauvahotelli

Synnytysosaston jatkohoito. Minä voin ihan auliisti myöntää, että olen viihtynyt osastolla synnytyksen jälkeen. Kuopuksen kanssa jäin mieluusti toiseksi yöksi, vaikka olisin saanut poistua jo yhden yön jälkeen.

Siellä on kannettu terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin nenän eteen, on huolehdittu, että äiti ja vauva voivat hyvin ja autettu imetyksen starttaamisessa. Empaattiset ihmiset ja kaikki apu ympärillä.

Harva raaskii luopua pikkuvauvasta ensipäivinä, että menisi yksin johonkin hotelliin nukkumaan ja syömään muiden tekemää ruokaa, joten voisiko saada sellaisen parin päivän ylläpidon yhdessä vauvan kanssa jossain sievässä hotellissa? Alan ammattilaisten ympäröimänä, ylläpidettynä, ja itse saisi vain jatkaa rauhassa vauvan nuuskuttelua ja kaivautua syvemmälle länpöiseen pesään.

Jokin suoratoistopalvelu tähän vielä kyytipojaksi ja Downton Abbey -maratoni. Avot!


4. Ruoankuljetuspalvelu

Se maaginen tunne, kun saavutaan uuden vauvan kanssa kotiin. Koti näyttää tutulta, mutta tuntuu jotenkin eriltä. Mihin minä asetun tämän uunituoreen kääryleeni kanssa, mitä täällä nyt kuuluu tehdä? Silloin ei ensimmäisenä tule mieleen alkaa valmistelemaan ruokaa, vaan keskittyä uusina vanhempia vain tuijottelemaan vauvaa ja saada mieli mukaan uuteen elämänmuutokseen.

Kuinka ihanaa, jos silloin soisi ovikello ja ovella olisi kotiinkuljetettu lämmin ruoka? Täydellinen alku uuteen arkeen.


5. Ensisänky 2.0

Äitiyspakkauksen laatikko on toiminut iät ja ajat ensisänkynä pienille ihmisenaluille. Kuinka pitkälle ensisänkyä voisikaan kehittää, jotta se auttaisi vielä paremmin vanhempia... niin, ja tietysti sitä vauvaa? Moottoroitu kiikutus? Koliikkivaivoihin pieni tärinä? Tai hyssyttelyääntä pitävä kaiutin?


6. Älypatja

Uskallan väittää, että jokainen vanhempi on panikoinut vauvan nukkumista. Että miten se voi, onko se hengissä, onko kaikki varmasti hyvin?

Entä, jos jokainen saisi nykyisen vaahtomuovipatjan sijaan älypatjan? Se mittaisi vauvan sykettä, hengitystä ja yleisvointia. Kertoisi, jos huone on liian kuuma tai kylmä, tai jos vaipasta on päässyt falskaamaan jotain. Ja mikä tärkeintä: kertoisi, että kaikki on hyvin – älä vanhempi panikoi.

Koska vaikkei kaikkea voi ennaltaehkäistä, turhaa paniikkia voisi edes lievittää.


7. Varamummo ja -vaari


Kaikilla ei ole omia vanhempia lähellä tai käytettävissä, jolloin varamummo tai -vaari olisi kullan arvoinen palvelu. Ei vain lapsenlikkana, vaan henkisenä tukena, iän kartuttaman viisauden lähteenä – sekä lapselle, että vanhemmille.


8. Personal trainer

Ei, ei, ei. Ei siksi, että pitäisi alkaa heti treenaamaan synnäriltä poistuttua, vaan siksi, että se antaisi jotain eväitä hyvinvointiin synnytyksen jälkeen.

Niin kuin, että kuinka pian voi halutessaan aloittaa mitäkin liikuntaa, ettei mene överiksi, mikä on hyvää ravintoa, että jaksaa vauvavuoden läpi ja MILLÄ NE PAIKAT JUMPATAAN KUNTOON, ETTEI JOKA AIVASTUKSELLA TIRAHDA?


Sellaisia! Tuleeko sulle mieleen, mitä äityspakkaus voisi olla tulevaisuudessa? Mitä itse olisit kaivannut eniten – jos se saisi olla mitä tahansa?

Äitiyspakkauksen 2017 julkistustilaisuus lähetetään minun toimestani suorana Kela-Kertun Facebook-sivuille! Tule mukaan rimpuilemaan uusi äitiyspakkaus auki ensimmäisten joukossa!

6 kommenttia

Minä tykkään laulaa jokseenkin noin kaikkia kuulemiani lauluja mukana. Sillä lailla hirmu raskas ihminen olen vaikka aviopuolisolleni. K...



Minä tykkään laulaa jokseenkin noin kaikkia kuulemiani lauluja mukana. Sillä lailla hirmu raskas ihminen olen vaikka aviopuolisolleni. Kuopukseni esimerkiksi usein käskee olla hiljaa. "Ei enää!" huutaa ja käskee lopettamaan laulantani.

Opin aika nopeasti laulun sanat, jos kuulen sen muutaman kerran vaikkapa radiosta.

Ja oppimisella tarkoitan"oppimista".

Tässä minun muutamat väärin laulamani sanat:


1. Haloo Helsingin Kuussa tuulee:

Oikea: Sillä sinä ja minä, niin elävinä. Pystymme kuulemaan...

Minun versioni: Sillä sinä ja minä, viileämpinä, pystymme kulkemaan... 

Olin siis niin mieltänyt, että siinä lauletaan cooleudesta... tiäksä niinku viileeesti kävelystä tai jostain... Joo, ni ei lauleta.


2. Terry Jacksin mahtava klassikko 70-luvulta, Seasons in the sun:

Oikea: We had joy, we had fun. We had seasons in the sun.

Minun versioni: We have joy we have fun we have Jesus in the sun.

Okei, tästä en osaa sanoa mitään puolustusta, kun biisin nimikin jo kertoo oikeat sanat... tosin tämän olen jo lapsena kuullut väärin, eikä siitä sitten enää mihinkään pääse. Kenties olen ollut hyvin hengellinen lapsi sitten.


3. Toinen lapsuudessani väärin kuulemani biisi, Elviksen Return to sender:

Oikea: Return to sender. (Valtava yllätys taas, kun katsoo biisin nimeä.)

Minun versioni: Return november.

Melko erikoinen väännös. Paitsi että novemberina on mun synttärit. Iloisena lauloin aina Return november! vaikka aina tuli kiire ehtiä lausua se november kokonaan biisin tahdissa. Kai vain kaipasin niin synttäreitäni aina palaavaksi.


4. Ikiklassikko, joka oikeastaan on kummitätini iäkkään äidin jo 90-luvulla väärin kuulema Samuli Edelmannin Aurinko:

Oikea kertosäkeistö: Oi, ihana valo, niin on nimesi kaunis sana, oi ihana valo, onko portit jo auki?

Kummitätini vanhan äidin versio: Oi, ihana pano, niin on nimesi kaunis sana, oi ihana pano, onko portit jo auki?

...

En. Kestä. "Onko portit jo auki?" Tirsk. Kuolen.

Hän oli vain tuumannut tyttärelleen, että on ihan kaunis laulu, mutta ne sanat...

En ole sittemmin voinut laulaa sitä laulua muutoin kuin noin. Tietystikään.


5. Niin, ja sit tietty on se Nakkivene


Lue myös:
Sopii kuin tissi silmään
Väärin kerrotut vitsit – parasta

10 kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Mehiläinen ja Suomen Blogimedia . Meillä näyttäisi olevan aika selvä, vaikkakin suunnittelmaton kaava lääkär...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Mehiläinen ja Suomen Blogimedia.


Meillä näyttäisi olevan aika selvä, vaikkakin suunnittelmaton kaava lääkärikäyntien suhteen: Akuutit, kuten onnettomuudet suoraan päivystykseen, kun taas ei niin selkeät ja hätäiset, mutta kuitenkin kysymyksiä herättävät yksityiselle.

Yksityiselle on helppo mennä, kun vaiva ei ole niin akuutti, että lähtisi suin päin kunnalliseen päivystykseen, eli mihin pääsee kiireellisen asian vuoksi heti sisälle. Esimerkkinä esikoisemme taaperoajan pähkinäepisodi, jossa lapsi veti pähkinät henkeen ja jouduimme ihan vallan nappaamaan lapsen ylösalaisin ja napauttamaan selkään muutaman kerran, jotta henki alkoi taas kulkea.

Pähkinämurut saatiin ulos ja lapsi sai hengitettyä, mutta lapsi piti vielä tähystää ja tarkastaa, ettei keuhkoihin ole päässyt pähkinän jäämiä. Sitä varten saimme vain kävellä suoraan päivystykseen ja siitä osastolle, jossa tähystys hoidettiin.

Vähemmän akuuteista esimerkkinä lasten ja meidän aikuisten tavalliset kuumeet ja tulehdukset. Sellaiset asiat, mitkä haluaa hoitaa ja mihin haluaa helpotusta, muttei millään jaksa odottaa missään, tai ottaa edes sitä riskiä, että joutuisi.

Varsinkin vauva-aikana minulle on ollut tärkeää päästä selvittämään vauvan vointi nopeasti ja ns. matalalla kynnyksellä. Tarkoitan, sillä lailla vaikkei olisi ihan varma, onko tämä nyt aivan lääkäriajan vaativa asia "etten mää vaa ny kuormita ketään liikaa". Vauvan kanssa pääsee julkisellekin pian, mutta niissä viikonloppuillan panikoinneissa on ollut vaan helppoa soittaa ja saada se aika heti.

Kerran kävi niin, että kun varmuuden vuoksi lähdin viemään vauvaa Mehiläiseen, meidät lähetettiin tutkimusten jälkeen Tyksiin hoitoon, sillä vauvan kuumeen aiheuttamat oireet vaativat pitkäjänteisempää tarkkailua. Hengitysrytmi oli niin tiheä, eikä Ventoline-hengittelyt vatsaanotolla helpottaneet odotetusti.

Tuolloin epävarmuuksissani päätetty äkkilähtö tutkittavaksi todella kannatti: Lääkäri huomasi liian tiheän hengitysrytmin, mitä minä en ollut osannut edes ajatella.

Sittemmin olen osannut, ja ajattelun lisäksi osannut myös reagoida sen tarvitsemalla tavalla.


Yksi mieleenpainuvin muistomme Mehiläisestä on esikoisemme ensimmäinen joulu. Koko perhe kuumeessa, lapsi ja minä korvatulehduksessa ja minä lisäksi keuhkokuumeessa ja silmätulehduksessa. Ai niin ja iskipä myös kynsivallintulehdus siinä kaiken maailman tulehdusten ohessa! Lopulta allerginen reaktio keuhkokuumeantibioottiin kruunasi homman. En ole eläissäni ollut yhtä kipeä – edes yhteensä.

Silloin rampattiin niin jouluaattona, uudenvuodenaattona kuin välipäivinäkin hakemassa milloin mitäkin apua kaikkiin, vuorotellen ja päällekkäin ilmentyneille taudeille, tulehduksille ja reaktioille Mehiläisestä. Silloin ei tehnyt mieli lähteä kotoa odottelemaan mihinkään, vaan mennä tarkoin sovituksi ajaksi autolla paikasta A, paikkaan B ja saada heti apu.

Kun paleltaa, yskittää, ei kuule kunnolla tulehtuneilla korvilla ja itkettää pilalle mennyt joulu, sellaisen täsmämatkan kestää juuri ja juuri tehdä. Epätietoinen odottelu, onko vaivamme tarpeeksi kiireellinen viemään lääkärin oikeasti todella kallisarvoista aikaa päivystyksessä, ja missä järjestyksessä, ei siinä kunnossa tuntunut... noh, houkuttelevalta. Maksoin, että oli, joten sain mennä. Noin kovin karkeasti sanottuna.

Ja maksamisella tarkoitan tietysti niitä lasten vakuutuksia, joista on ennenkin ollut täällä juttua. Melko etuoikeuttettuahan se on, että voi niitä vakuutuksia edes ottaa. Mitkä yllätyksekseni maksoivat itsensä tosin takaisin esikoisen kanssa jopa kunnallisella puolella, kun tarpeeksi oli vaivoja. (Jutun lopussa linkki siihen keskusteluun.)

Vaikka se joulu oli kamalin ikinä, muistan, kuinka Mehiläinen alkoi tuntua jo kovin kotoisalta. Äkkiä se varmaan tuntuukin, kun viikon sisään neljättä kertaa käy itkemässä milloin omaa ja milloin lapsen vointia lääkärille. Turvasatama kuulostaa hieman dramatisoidulta, mutta siltä se hitto vie juuri silloin tuntui.

Paikka, johon saattoi mennä huolen kuin huolen kanssa hyvällä omallatunnolla ja jossa annetaan tilanteeseen sopivaa apua.

Ja leikkipaikasta tietysti näääääin iso plussa.


Nykyään Mehiläinen tarjoaa myös digipalveluita. Tietyt tapaukset eivät vaadi lääkärin livekohtaamista (niinku IRL, kuten nuorisolaiset sanovat), jolloin asian voi oikeasti hoitaa kotisohvalta – ilman edes sitä paikasta A, paikkaan B -siirtymistä.

Digiklinikka on myös tavallista vastaanottokäyntiä edullisempi. Siellä hoituu lievien sairauksien hoidot. Lievällä tarkoitetaan tilannetta, jossa yleisvointi on hyvä ja oireiden kesto muutamia päiviä. Digiklinikalla voi lähettää lääkärille tai hoitajalle kysymyksiä sekä tarvittaessa kuvia. Vastauksen saa tunnissa, mikä on aika ihana kuulla: Jopa keskellä yötä jokin lapsen voinnissa arvelluttava asia voi saada ratkaisun.

Lääkäri vastaa joka päivä klo 7-23 ja hoitaja yöaikaan klo 23-7. Täältä voit lukea lisää tietoa digiklinikasta.


Lue myös:
Onneks on vakuutus?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia . Noniin, se olisi taas Laura Flora Kasvien voimalla -testitiimistä päivää! Tän...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora ja Suomen Blogimedia.

Noniin, se olisi taas Laura Flora Kasvien voimalla -testitiimistä päivää!

Tänään valmistamme pitsaa! Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan naurettavan hyvää ja terveellistä pitsaa! Jossa luoja paratkoon on kasviksia, kunnolla, kun tässä kerran Kasvien voimalla mennään!

Ei enää pitsamorkkista ja tukalaa pöhöä överien jälkeen, vaan oikeastaan aika rikollisen energinen ja hyvä olo! Ja toistan: pitsan syömisestä.

Oi kyllä. It's fantastic.



Gluteeniton pitsapohja:

(2 kpl)

2 dl lämmintä vettä
½ pkt kuivahiivaa
½ tl suolaa (koviksille vielä vähän enemmän) 
4-5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl sulatettua Flora margariinia (vegaaninen)
1 rkl chiasiemeniä

Lisää lämpimän veden joukkoon hiiva ja suola ja sekoita hyvin. Lisää sitten puolet jauhoista ja sekoita. Lisää loput jauhot pikkuhiljaa tarpeen mukaan ja vaivaa käsin. Vaivaa lopuksi sekaan myös siemenet ja sulatettu margariini.

Anna kohota vähintään puoli tuntia, mutta mielellään kauemmin.

Terveellinen täyte pitsaan:

Punajuuripesto

3 keskikokoista punajuurta kuorittuna, pilkottuna ja keitettynä (n. 250g kuorittuna raakana)
1 pss / 40 g pinjansiemeniä
1 dl cashewpähkinöitä
3/4-1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
iso kourallinen basilikanlehitä
1 tl juustokuminaa
Suolaa oman maun mukaan, kannattaa maistella matkan varrella!

(1 dl parmesaania)

Surauta kaikki hienoksi tehosekoittimessa ja levitä pitsapohjan päälle. Tässä kohtaa voisi myös lisätä parmesaania joukkoon, mutta itse tein ilman. Cashew tuo mukavasti pehmeyttä makuun.

Täytteet:

- Lehtikaalin lehtiä revittynä pieneksi
- Miniparsatankoja (tai tavallisia vähän leikattuina)
- Pinjansiemeniä
- Tuoreita herkkusieniä lohkottuina
- Valkosipulia silputtuna
- Päälle suolaa ja ripsutellen oliiviöljyä.

+ Uunin jälkeen:

- Raastettua parmesaania (vegaanista tai tavallista)
- Basilikaa ja viinisuolaheinää
- Oliiviöljyä ja suolaa, jos tilanne vaatii.

Vinkki! Herkkusienet voi paistaa jo ennen uunia rasvassa valkosipulin ja suolan kanssa, jolloin niistä saa vieläkin herkullisemmat pitsaan!

Täytteeksi sopisi myös ihanat pitkävartiset parsakaalit.

Ja parmesaani todellakin vasta uunin jälkeen, mutta heti uunin jälkeen, erittäin kuuman pitsan päälle. Ah, niiiin hyvää.

Paista koko komeus 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarkkaile, ettei lehtikaaliosasto pääse tummumaan liikaa.

Ihan sairaan hyvää. Sanoinko jo?

Ps. Punajuuripestoa tulee tuolla määrällä reilusti. Laita talteen ja käytä vaikka leivän päällä tai lisää pastaan!

Se oli yksi ihan tavallinen maanantai. Olin siinä aloitellut päivän hommia, niin kuin joka päivä kuukausien tavoin. Vienyt lapsen pariksi...

Se oli yksi ihan tavallinen maanantai.

Olin siinä aloitellut päivän hommia, niin kuin joka päivä kuukausien tavoin. Vienyt lapsen pariksi tunniksi puistohoitoon, jotta saan muutaman pakollisen asian tehtyä. Sen jälkeen hakenut lapsen puistohoidosta, antanut sille lounasta ja laittanut päiväunille. Päiväunien aikana hoitanut lisää asioita. Siinä on noin tunti tehokasta työaikaa.

Sitten soi puhelin. "Heippa, olit jättänyt sen hoitopaikkahakemuksen kuopuksellenne? No meillä olisi nyt vapaa paikka!"

"Ööh, jaahas, oho, no niin, hienoa!" hihkuin hämmentyneenä. 

Ja niin minun vauvani oli saanut päivähoitopaikan. Tuosta noin vain, parin viikon varoitusjalla – itseltänikin.

Olin niin iloinen ja yllättynyt, kuinka hienosti ja nopeasti tämä asia hoidettiin. Vähän haikeakin, mutta ei sitä ehtinyt miettiä, koska sitten tuli sähköposti:

"Olen lähettänyt liikeideaasi koskevan (puoltavan) lausunnon eteenpäin paikalliselle TE-toimistolle starttirahapäätöstä varten. Te-toimisto tekee päätöksen ja on asiasta yhteydessä Sinuun."

WOHOO! Starttirahakemukseni yritystäni varten on lähtenyt puollettuna eteenpäin! Mutta lopullisen päätöksen tekee Te-toimisto, joten nyt jäitä kypärään, Laura.

No, jääthän ei sillä lailla ole koskaan pysynyt kypärässäni, joten soitin työnantajalleni. Niin, minullahan todella on ollut olemassa sellainen ihan oikea päivätyö, josta olen ollut äitiyslomalla, vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla nyt... no, jokusen vuoden.

"Joo, niin nythän olisi sitten niin, että minä olen kai aloittamassa täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Sain juuri hoitopaikan meidän kuopukselle ja olen hakenut starttirahaa, joten minun kai pitäisi irtisanoutua..."

Ja niin minä sitten irtisanouduin, siltä istumalta. Siitä turvallisesta, vakituisesta, hyvästä ja järkevästä työpaikasta, jossa olen ollut vuodesta 2010. 

Huppista, saatana. Tilasin sushit kotiin ja kilistelimme miehen kanssa juhlan kunniaksi. 

Illalla alkoi pelottaa. Entä jos en saakaan sitä starttirahaa? Teinkö hakemuksen väärin? Kirjoitinko jotain tyhmää liikeidaan? 

Samaan aikaan lohduttelin itseäni sillä, että yritys tässä nyt joka tapauksessa perustetaan, sai sitä starttirahaa tai ei. Silti samaan aikaan kauhistutti. Seuraavaksi aloin pelätä, että entä jos olenkin nyt salaa vaikkapa raskaana. Voisiko olla heikompaa hetkeä olla raskaana, kuin juuri irtisanoutuneena, yritystä perustamassa ja KAIKIN PUOLIN IHAN PANIIKISSA.

Seuraava yö meni aika lailla pyöriessä. Jännitti aika paljon. Ajattelin, etten koskaan tule selviämään mihin lie yli viikon päähän, jolloin odotettavasti se lopullinen päätös starttirahasta vasta tulisi. 

Ehdin jo välissä soittaakin Te-toimistoon korjatakseni yhden kirjoitusvirheen. Kuulostaa koomiselta, mutta se oli aika dramaattinen kirjoitusvirhe. Muutti koko lauseen sisällön ja siinä panikoidessani olin varma, että SE on juuri se, mikä voi kaataa koko päätöksen.

Päivä vaihtui, tuli tämä päivä. Ehdin jo hetkeksi unohtaa asian, kun oli sen verran hässäkkää. Olin kuvaamassa yhtä juttua, kun kurkkasin pikaisesti kelloa puhelimestani. Jostain tuntemattomasta numerosta oli soitettu kaksi kertaa. 

Livahdin äkkiä soittamaan takaisin tuntemattomaan numeroon. Se oli Te-toimistosta: 

"Olen käsitellyt nyt hakemuksesi ja se annoin päätöksen: Sinulle on myönnetty starttiraha."

...

Jotain kiitoksia toistelin ja muutakin juttelimme, mitä en ehkä enää muista. Kaikki se aikaisempi ahdistus hälveni ja puhdas ilo valtasi koko kehon.

"Sain sen starttirahan", kävin kuiskimassa tutuille. Spontaanit halaukset ja onnittelut tuntuivat hyvältä. Tästä tämä nyt sitten lähtee, ajattelin. Tästä se nyt lähtee.


Että sellaista vaan, että tästedes voitte kutsua minua yrittäjäksi. Täyspäiväiseksi yrittäjäksi!

Huh. Aika siistiä.


Ps. Enkä ole raskaana. Kuitenkin jäit miettimään.

10 kommenttia

Hae