Like mother, like son

21.7.2015

Käytiin taannoin leikkipuistossa. Taapero halusi työntää koko matkan vaunuja, eikä olisi antanut meidän vanhempien edes auttaa. Päästiin pui...

Käytiin taannoin leikkipuistossa. Taapero halusi työntää koko matkan vaunuja, eikä olisi antanut meidän vanhempien edes auttaa. Päästiin puistoon, eikä taapero vieläkään luovuttanut meille vauvanhoitoa, vaikka ajattelimme, että isoveikka haluaisi päästä leikkimään. 

Se työnsi vaunut penkin eteen, kiipesi sitten istumaan, alkoi hytkytellä vaunuja edestakaisin ja:


Jahas. Mistähän se tuollaisen on... öö... keksinyt...

Kröhöm.

Lapset, nuo tarkkasilmäiset penteleet. 

You Might Also Like

20 comments

  1. Oonko mä ainoa jonka mielestä tää ei oo hauskaa eikä loistavaa vaan surullista? :/ enkä edes käytä kukkahattua ja sometan itsekin, tosin lasten seurassa yritän aina rajata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan sentään... Musta vitsejä ei pidä lähteä selittämään, mutta avataanpa tätä vähän. Tilannehan meni tässä oikeasti niin, että tuo minun lapseni sai tuon vaunutyöntelyn ja aloilleen istumisen jälkeen puhelimen käteensä sekunniksi ja me vanhemmat näimme tilanteen komiikan ja nappasimme kuvan. Lapsi ei siis osaa edes käyttää kännykkää, ja sattui tuon sekunnin oikealla tavalla sitä vilaisemaan – näyttäen niin aidolta somemutsilta siinä. Näin tilanteen (surku)hupaisuuden ja silmissäni jo tämän hyvin-hyvin itseironisen postaukseni, jossa heitän like mother, like son -läpän yleisenä piikkinä itselleni ja miksei myös noin yleisesti tälle someilmiölle. Minä en siis someta kaiken aikaa ja tuolla puistollessmme kännykkä oli esillä vain tuon hetken, kun kuva napattiin.

      Olen tottunut täällä blogissani, että minun urpot ja itseironiset, mutkat suoriksi vedetyt vitsini ja anekdoottini ymmärretään ilman disclaimereitä. Asiat voi ymmärtää kovin monella tapaa, totttakai, ja olen pahoillani, että pahoitin mielesi. Se ei ollut ollenkaan se idea ja kuten sanoin, meillä ei koko aikaa someteta, eikä lapsi oikeasti sen päälle mitään tajua, että älä meidän vuoksi ole suruissasi! :)

      Poista
    2. Tarkoitin kommentillani enemmänkin tätä tämän päivän ilmiötä, on oikeasti surullista että mammat pääsääntöisesti ainakin oman havaintoni mukaan istuvat kännykät kourassa ja vilkaisevat joskus lapsiinkin jos muistavat. Itsekin huomaan näin käyvän liian helposti, ja siksi olenkin tietoisesti yrittänyt pitää kännykän kokonaan piilossa (itseltänikin). Tässä sun postauksessa vaan kulminoitui tämä, mikä on tätä päivää. Eli tämä ilmiö saa surulliseksi, ei sinänsä sun postaus. Ja tässä vielä eiliseltä juuri sopivasti uutinenkin... http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858?jako=0ff2be116ad6dfddfc7f1fe940d48023&ref=fb-share

      Poista
    3. Ilmiö saa sinut surulliseksi ja minun postaus oli sellainen, mihin sinä halusit kertoa siitä – kiitos siitä. Oikein mukavaa kesää ja ihanan aurinkoisia päiviä! <3

      Poista
    4. Meitsi viimeisillään raskaana puistossa "ei äiti tullut tänne yhtään leikkimään" -juoden teetä termosmukista:D
      Ehkä kuulosti pahalta jollekin, mutta oli kunnon perusteella oikeasti saavutus päästä kävellen koko puistoon. Tai edes istua siellä pari tuntia, mutta eihän sitä voi tuntematon tietää..

      Poista
    5. Meitsi viimeisillään raskaana puistossa "ei äiti tullut tänne yhtään leikkimään" -juoden teetä termosmukista:D
      Ehkä kuulosti pahalta jollekin, mutta oli kunnon perusteella oikeasti saavutus päästä kävellen koko puistoon. Tai edes istua siellä pari tuntia, mutta eihän sitä voi tuntematon tietää..

      Poista
    6. Meitsi viimeisillään raskaana puistossa "ei äiti tullut tänne yhtään leikkimään" -juoden teetä termosmukista:D
      Ehkä kuulosti pahalta jollekin, mutta oli kunnon perusteella oikeasti saavutus päästä kävellen koko puistoon. Tai edes istua siellä pari tuntia, mutta eihän sitä voi tuntematon tietää..

      Poista
    7. Haha, voi ei! Joo ei totta tosiaan voi ulkopuolinen tietää! :D

      Poista
  2. No höpö höpö, nyt kyllä tuli vedettyä mutkat suoraksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän keksii tähän jotain ympäripyöreetä ja hauskaa, koska en tiedä liittyykö tää kommentti suoraan mun postaukseen vai noihin edellisiin kommentteihin, mutta en keksi mitään joten sanon vaan, että... okei no emmä keksi nyt mitään, koska lamaannuin vähän! Haha! Öitä! :D

      Poista
  3. Niin se vaan on et vitsit menee pilalle jos ne pitää selittää! Elä murehi, luulen et suurin osa tajusi mitä koko hommassa oli takana. Ihan super-duper-otos. Selvää vauvakirjamatskua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä vauvakirjamatskua just! Hahha!
      Ja joo, niin ne vähän tuppaa menemään. Mutta hyvähän se on että voi selventää, jos on epäselvyyksiä! ;)

      Poista
  4. Heh, tästä tulee mieleen kun muutama vuosi sitten olin vielä sitä mieltä, että kosketusnäyttöpuhelimet on to-del-la epäkäytännöllisiä ja minähän en semmoista hanki. (...) Sukulaislapsonen oli tuolloin 4v ja puhelimeni löydettyään hinkkasi näyttöä sormella hokien "ei tää toimi. tää ei toimi. ei toimi". Toimii se lapsirakas, se on vaan vähän vanhanaikainen... Kivat mummofiilikset. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä! Voi mummopuhelimia ja lasten tommosta aitoa vilpittämyyttä! Ihana!

      Poista
  5. Hormonit epäkunnossa - herneet ilmiön surullisuuden kommentoinnista vähän kertoo siitä. Tokihan blogeihin usein kommentoidaan myös keskusteluluonteisesti (tosin tässä blogissa sellaista tapaa ei taida pahemmin olla syntynyt.)
    Itseäni myös huvitti, mutta samalla suretti kun katsoin 3-4 vuotiaiden tyttöjen nukkeleikkiä: kulkivat kadulla rattaita työntäen kumpikin leikkiluuri korvalla. Myöhemmin laittoivat ruokaa ja edelleen toinen käsi kiinni luurissa. Luurissa kiinni elämisen seurauksena näytti siis köyhtyvän paitsi lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus niin myös tuollainen lasten keskinäinen leikki, kun puhelun leikkiminen vähensi kontaktia siihen leikkikaveriin. Tämä siis ilmiönä ihan irrallaan siitä miten meillä tai teillä ehkä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelu on oikeesti ihanaa ja tervetullutta! Keskusteluja voi tosin aloittaa niin niin monella tapaa. On lempeää ja ystävällistä lähestymistä ja sitten on sellaista toisenlaista. Täällä on jonkin verran vakavempiakin postauksia ja niissä on tosi hyvää keskustelua.

      Poista
  6. Tsihhii, aika söpö!

    VastaaPoista

Hae