Tietoa mainostajalle ›

Muistatteko, kun taannoin laitoin kuvan munakoisosta, joka mieheni mukaan oli kesäkurpitsa? Pyysin mieheltäni, että ostaa kesäkurpitsaa kaup...

Muistatteko, kun taannoin laitoin kuvan munakoisosta, joka mieheni mukaan oli kesäkurpitsa? Pyysin mieheltäni, että ostaa kesäkurpitsaa kaupasta, mikä hänen päässään kääntyi munakoisoksi. "Same same, but different", tiedättehän.

Kuva keräsi sekä Facebookiin että Instagramiin teiltä hauskoja kommentteja, joissa kerrottiin, mitä kaikkea teidän puolisonne ovat ostaneet kaupasta niin sanotusti päin honkia – jos sallitte ilmaisun.



Tässä lukijoiden miesten top 5 pieleen menneet kauppaostokset:

1. Pyysi jauhoisia perunoita.

Sai perunajauhoja.

2. Pyysi terveyssiteitä.

Sai inkontinenssisuojia.

3. Pyysi salaattia.

Sai kaalin.

4. Pyysi kermaviiliä.

Sai jugurttia.

5. Pyysi suklaata ja banaania.

Sai suklaabanaaneita.


Lisäksi aviomiehillämme tuntui olevan muitakin elintarvikkeisiin liittyviä hahmotuseroja:

– Mun aviomies ei ymmärrä PARSAN ja KUKKAKAALIN eroa.Emmi Nuorgam

– Mun miehen mielestä maissit on "niitä keltasia papuja", purjo on sen mielestä sama ku selleri tai joku vihannes ("ai onko se sipuli?!") ja palvikinkkua/kalkkunaleikettä se nimittää makkaraksi. –Hanna

– Mun mies osti perunoita ja tarrassa luki tomaatti.Mutsihoitaa.

Hahhaha! Ihanaa! Tässä täytyy olla sama, kuin väreissä? Kun naisilla on turkoosi, peessi, persikka ja lohi, miehillä ne on sininen, ruskea, punainen ja punainen.

Kiitos kaikille kommenteista! Niin parhaita! Jatkossa laitetaan niille kuvallisina kauppalistat?


Täällä muuten myös yksi meidän aikaisempi kauppalistan tulkintaero.

5 kommenttia

Tämä kirjoitus on yli kaksi vuotta vanha. Se on jäänyt julkaisematta aikoinaan, koska minua hävetti. Nyt löysin sen uudelleen ja päätin julk...

Tämä kirjoitus on yli kaksi vuotta vanha. Se on jäänyt julkaisematta aikoinaan, koska minua hävetti. Nyt löysin sen uudelleen ja päätin julkaista. 

Koska ikävät sanat satuttavat edelleen. 

Ja koska enää minua ei hävetä.


"Kirjoitan tämän nyt sinulle, joka kerran sanoit minusta ikävästi. Tuskin luet ja vaikka lukisit, ehkä nauraisit. Se on muistaakseni tyylisi – nauraa ja vähätellä.

Vuosi taisi olla 2010 ja olimme baarissa. Olen ollut kanssasi samaan aikaan koulussa ja tuolloin satunnaisesti hengasimme samoissa porukoissa. Näimme vuosien jälkeen yksissä juhlissa, joihin me molemmat olimme saaneet kutsun. Minä olin pitkästä aikaa innoissani lähtenyt ulos, ja mielestäni pukeutunut ja laittautunut nätiksi.

Juhlissa emme jutelleet toisillemme. Juhlien jatkoilla ravintolassa juttelit yhteisen tuttumme kanssa. Osoitit minua viereisestä pöydästä ja sanoit kaverillemme minun joskus olleen lupaava, "mutta katso mitä se on nyt".

En ymmärtänyt mitä tarkoitit. Veikkasin sen liittyvän kymmenen kiloa painavampaan ulkomuotooni sitten viime näkemän, ja niin ymmärsi muutkin.

Aina välillä ne sanomasi sanat tulevat mieleeni. En ymmärrä mitä tarkoitit. Ethän ollut edes jutellut minulle. Et edes tervehtinyt, katsonut vain ylimalkaisesti ohitseni. Et voinut tietää, miten minulla menee.

Ja minullahan meni hyvin: olin juuri saanut opiskelujani vastaavan työpaikan, minulla oli ihana mies ja olin onnellinen. Olin enemmän perillä omasta elämästäni, kuin silloin yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

Mutta jostain päättelit, minun lupaavuuteni kadonneen.

En ole suonut sinulle montaakaan ajatusta, en edes muistanut nimeäsi heti, mutta silti tänäkin päivänä, vielä neljä vuotta myöhemmin, ne sanat palautuvat mieleeni. Ne tulevat aina välillä haamun lailla juuri silloin, kun muutenkin näen itseni huonona. Sellaisena hetkenä, kun vihaan ulkomuotoani ja haaveilen taas olevani yhtä hoikka, kuin teininä.

Pahinta on, että mietin, miettivätkö kaikki vanhat tuttuni samaa. Olenko kaikkien mielestä epäonnistunut? Katsovatko kaikki minua yhtä inholla ja ajattelevat minusta yhtä löyhästi, kuin sinä?

Jos kuitenkin vielä murehdit kohtaloani, voin vakuuttaa, että olen onnellinen. Minulle on suotu ihana lapsi, ihana mies ja voin hyvin. Kaikki on hyvin, saan tehdä juuri nyt sitä mitä haluan. En ehkä vain koskaan halunnut sellaista elämää, kuin sinä.

Ja painan muuten viisi kiloa vielä enemmän, kuin viimeksi nähdessämme.

Sanat satuttavat. Ne saattavat satuttaa vielä vuosienkin jälkeen. Varsinkin, jos ne ovat osuneet arkaan paikkaan. Tunsin sillä hetkellä itseni nolatuksi, oloni arvottomaksi. Tuntui epäreilulta, että teit päätelmän, mikä ei minun näkökulmastani pitänyt paikkaansa.

Nyt se ei enää tunnu pahalta. Elämässä on niin paljon tärkeämpääkin, kuin kaltaistesi mielipiteet. Harmillista, jos ulkomuotoni ei miellytä sinua – koita katsoa muualle ensi kerralla.

Kävelin muuten tuona iltana yksin kotiin ja itkin koko matkan."

***

Kunpa ihmiset eivät koskaan arvottaisi toisiaan ulkonäön perusteella. Tekisi päätelmiä pinnallisista lähtökohdista.

Koska ulkonäkö, jos mikä, ei tule ikinä pysymään sellaisenaan. Ja jos ihmisellä ei ole muita mittareita itsensä tai muiden suhteen, mitä jää, jos sen ulkonäön menettää?

Niinpä.


Lue myös:
Päätäkö olla mulkku vai kiva?
Kun aikuiset unohtivat käytöstavat
En koskaan riitä sellaisena kuin en ole

14 kommenttia

Huvitun päivittäin jostain meidän lasten jutuista. Ilahdun ihan pienistä asioista, jotka saavat lähes huomaamattani suupieleni ylöspäin.  ...

Huvitun päivittäin jostain meidän lasten jutuista. Ilahdun ihan pienistä asioista, jotka saavat lähes huomaamattani suupieleni ylöspäin. 

Kun ne ovat vaikka niin söpöjä halatessaan toisiaan, tai kun ne saavat minut nauramaan kippurassa sekoillessaan jotain urpoa, tai kun ne tanssivat yhdessä hyvää biisiä ja haluavat minutkin mukaan.

Sitten, kun on ollut pois pari päivää tai koko ajan menossa muutaman päivän, sitä jotenkin huomaa ilahtumisen olevan vielä suurempaa. Ikävä ja niin edelleen.

Lasten parhaat tänään:

1. Kun he aamulla nousivat ylös sängystä ja hiippailivat kaksin olohuoneeseen. Kuiskivat jotain salamyhkäisinä, että "pian pian, ennen kuin äiti ja isi tulee", jolloin ajattelin tietysti jotain hämärähommia olevan tekeillä. Varsinkin, kun kysyessäni, mitä naperot tekevät, sain vastaukseksi tooosi uskottavan "ei mitään!" -vakuuttelun. 

Ja kun sitten mies nousi ylös nähdäkseen, mikä tuo niin salamyhkäinen toimi oli, se paljastui, oletteko valmiina... PALAPELIN KOKOAMISEKSI. 

Hahah, oli kyllä tosi waarallista. 

2. Kun nousin ylös sängystä aamupalantekoon ja huomasinkin, että kuopus vetää jo ihan nohevana jotain pöydältä löytämäänsä eilistä juustohampurilaisenn känttyä. Juuh, ihan oli ottanut siitä omatoimisesti sen ja veteli hyvää tahtia naamaansa. 

Ei kait siinä enää sitten. Kiva, jos maistui.

3. Kun istuttiin aamupalalle ja radiosta alkoi soida Shine bright like a diamond -biisi ja kuopus alkoi musiikin tahdissa keikuttaa päätään, katsoi minua iloisesti silmiin ja hymyili. 

Minun timanttini.

4. Kun esikoinen pakotti koko perheen Piiri pieni pyörii -leikkiin ja lauloi täysillä "käti tanoo too too too" ja opetti, että jalat sanoo koo koo koo -kohdassa pelkällä kantapäällä polkeminen ei riitä, vaan täytyy käyttää koko jalkaa.


5. Kun he tyypillisestä poiketen pystyivät yhdessä pelaamaan pädillä lastenpeliä sulassa sovussa. Ei kinaa, eikä kilpailua. Ihan yhdessä. 

Tätä kesti noin viisi minuuttia, mutta kuitenkin.

6. Kun tein itse ekaa kertaa hummusta ja kuopus rakasti sitä. Niinku ra-kas-ti.  

7. Kun jostain kuului hurjan pelottavalla ja matalalla äänellä "hu-huu, minä otan äitin kiinni" ja näin takanani minikokoisen vilttiin kompastelevan kummituksen. 

8. Kun molemmat lapset esittelivät söpöjä mahojaan ylpeinä "itoina mahoina" ja tulivat sitten kurkkaamaan minun mahaa, jota sanoivat ihanaksi. 

En kestä. Nyyh. 


Onhan ne aika parhaita. Joka päivä. 

Laitan tähän tällaisen viikon takaisen ihanan aamupalakuvan, vaikka oikeasti se ei liity mihinkään ja vain haaveilen nytkin tällaisesta....

Laitan tähän tällaisen viikon takaisen ihanan aamupalakuvan, vaikka oikeasti se ei liity mihinkään ja vain haaveilen nytkin tällaisesta. Söin oikeasti aamupalaksi näkkäriä seisaaltani kuudelta.


Oikein mukavaa huomenta vaan täältä. Itsehän heräsin tuossa viideltä ja lähdin päälle kuuden junaan. Sanoinko, että heräsin viideltä? HAHAHAHA.

23:00 päätän sulkea Skamin (kandee katsoa, on kova sarja) ja alkaa nukkumaan. Samaan aikaan pari tuntia sitten nukahtanut kuopus herää.

23:10 en jaksa enää yrittää saada häntä nukahtamaan takaisin omaan sänkyynsä, vaan otan syliin ja vien viereeni.

Noin neljänkymmenen minuutin pyörimisen (hänen ja minun) jälkeen ilmeisesti nukahdan.

01:30 herään perinteisesti koirien sekoiluun. Se saatanan koiransänky on liian pieni tänä yönä kahdelle, joten se toinen on aivan pannareissa, kun ei mahdu sen toisen viereen. Tai jotain. Kuuntelen tovin ja nukahdan.

02:jotakin en muuten enää jaksa kuunnella sitä koirien peittorimpuilua, vaan käyn peittelemässä koiran. Ihan. Oikeesti. 

03:21 esikoinen kipittää makkariimme. Tökin miehen hereille ja hän lähtee esikoisen kanssa toiseen huoneeseen jatkamaan unia.

04:00 ne saatanan koirat. Taas se toinen ei mahdu sinne sen toisen peiton alle. Peittelen.

Tunnin päästä soi herätyskello ja voin sanoa, että vähän vituttaa.

Ja nyt, nyt tullaan koko homman ytimeen: Nukahdan. 

Kohta esikoinen tuleekin nukkumaan meidän sänkyyn. Mies saattaa esikoisen viereeni ja lähtee käyttämään koirat pissalla. Neljän ja viiden välillä aamuyöllä, mikä tuntuu kyllä vähän aikaiselta, mutta ehkä se aisti, että niillä on pissahätä, tai jotain. Jopas on reipas, ajattelen ja jatkan uniani.

Sitten tulee minun äitini. Hän tulee hoitamaan kuopustamme, kun kerta minä sinne Helsinkiin menen.

Olemme lapsuudenkodissamme ja äitini siskokin on siellä. Lisäksi ovikello soi ja vanhoja työkavereitani tulee käymään. Serkkunikin soittelee ja kertoo jostain sekopäästä, joka hätisteli häntä kotipolullaan.

Jaaaaa kohta se sekopää onkin meidän oven takana. Kävelee määrätietoisesti niska jäykkänä katse suorassa suoraa kohti. Tulee ovelle ja tuijottaa hullu katse silmissään ulko-oven ikkunasta sisään. Minä en saa ovea lukkoon kunnolla, joten pidän kahvaa ylhäällä, ettei se hullu avaa sitä. 

Mutta ei se edes yritä. Tuijottaa vain hullu hymy kasvoillaan ikkunasta sisälle, otsa kiinni lasissa.

04:56 herään. Aha, katsos, nukahdin!

Yritän äkkiä tehdä painajaiselle loppuratkaisun, ennen kuin kello herättää 05:00. Siis jonkin sellaisen lopun, mikä saisi sen hullun hymyn pois mielestäni. Öh, tulisiko poliisit nyt tähän, vai olisiko se vain vitsi, yritän keksiä. Olisihan se kamala, jos loppuratkaisu jäisi saamatta.

05:00 Kello herättää. Nousen ylös ja alan aamutoimiin. Vieläkin vähän puistattaa se painajainen. Aika sekava olo yön jäljiltä. Samalla tajuan, että se koirien pissitysosuus ja se esikoisen kömpiminen meidän sänkyyn oli unta. 

07:00 Nyt istun junassa ja koitan pysyä hereillä päivän. Ihan hyvä päivä tästä tulee! TULEE TULEE!

Lue myös:
4 kommenttia

Aika ajoin lehtiin nousee keskustelua nuorten työnteosta, lähinnä kesätöistä. Viimeisimmässä lukemassani jutussa rovaniemeläinen yrittäjä mo...

Aika ajoin lehtiin nousee keskustelua nuorten työnteosta, lähinnä kesätöistä. Viimeisimmässä lukemassani jutussa rovaniemeläinen yrittäjä moittii vanhempia, jotka eivät vaadi lapsiltaan tarpeeksi. Nuoret eivät osaa suhtautua työntekoon oikein, eivätkä ole kiinnostuneita kesätöiden tekemisestä.

Tämähän on toki kovin yksilökohtaista, eikä kaikkia teinejä ja heidän vanhempiaan voi leimata rovaniemeläisyrittäjän kuvaamalla tavalla, mutta kenties jotain on tapahtunut sitten omien teinivuosieni? Ehkei nuoret enää tee siinä määrin töitä kuin me, saati edeltäjämme ovat tehneet?

Vanhojen aikojen mustavalkoinen vertailu tähän päivään on aika usein hedelmätöntä, mutta sopivassa suhteessa jotain sieltä oppimaamme voisi hyödyntää nykyhetkessäkin.

Itse olen tehnyt kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät töitä. Usein työni alkoivat jo ennen koulujen loppumista ja päättyi samaan aikaan koulujen alkamisen kanssa.

Työskentelin kesäteatterin kioskeissa ja käsiohjelman myyjänä, katsomon siivoojana, sekä näytelmien avustajana, tanssijana, kuorossa ja rooleissa. Kesästä riippuen milloin mitäkin ja vähän kaikkea sekaisin.

Vaikka minun työni poikkesi kavereiden mansikanpoimimishommista aika lailla, työmoraalin sekin työ loi: Töihin tullaan ajoissa, työ pitää tehdä, vaikkei se juuri nyt kiinnostaisikaan ja raha tulee ansaita – se ei kasva puussa.

Heti 18-vuotiaana menin ravintola-alalle töihin, missä toden totta oppi selviytymään niin kiireen ja paineen alaisesta, kuin ruumiillisestakin työstä. Sitä ennen olin tienannut taskurahojani kesätöiden lisäksi myös kukkakaupassa ja kahvilantätinä. Kaiken tämän näen erittäin hyödyllisenä oppina.


En sano, että nuorena tehty työ tekisi automaattisesti autuaaksi, mutta jotenkin sen näkee jo olemuksesta, onko ihminen koskaan elämässään tehnyt (ruumiillista) työtä. Osaako ihminen tarttua toimeen ja onko sillä minkäänmoista oma-aloitteisuutta. Miten suhtautuu annettuihin tehtäviin ja osaako asennoitua työhön sen vaatimalla tavalla.

Kaikesta nuorena saamastani työkokemuksesta vakuuttuneena olen aika varma, että lastemme kasvettua isoiksi tulen vaatimaan myös heiltä kesätöihin menoa. Olipa se sitten mansikanpoimimista tai mitä tahansa. Kunhan tekevät.

Minun lapseni ovat vielä pieniä, joten aivan ajankohtainen tämä aihe ei vielä perheessämme ole. Tai no, itsehän olen ollut jo ensimmäisessä kesätyöpaikassani vuoden esikoistamme vanhempana, eli viisivuotiaana. (KRÖHÖM, sillon ku minä olin nuori!)

Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkea vapaa-aikaa nuorten ei tarvitsisi tehdä töitä? Voisiko jostain välimallista löytyä sopiva ratkaisu? Kahden ja puolen kuukauden lomasta kuusi viikkoa töitä? Jäisi aikaa myös sille lomalle, jolloin kerätään voimia tulevaa lukukautta varten.



Itse en muista koskaan kaivanneeni lomaa. Teatterityö oli osa arkeamme, koko perheemme viettäessä kaikki kesät siellä. Työ ei tuntunut työltä, vaan elämäntavalta. Silti näin jälkikäteen mietittynä pohdin, olisiko lomailu voinut vaikuttaa suotuisasti koulunkäyntiini. Olisinko jaksanut panostaa enemmän kouluun, jos olisin chillaillut vähän enemmän kesälomilla?

Vaikka edeltävät sukupolvemme ovat painaneet töitä niska limassa vaipoista asti aamusta iltaan ja jo ennen kukonlaulua, nykyaikaiset paineet koulumenestyksessä ja etenkin siitä seuraavassa askeleessa, jatko-opintojen saamisessa, ovat kasvaneet. Näin vanhojen aikojen ihannointi verrattuna nykyiseen on turhaa. Ja tämän sanon nimenomaan itselleni.

Kuinka monesti olenkaan kummitytölleni paasannut, kuinka minä tein töitä jos suoraa kohdusta ja kesät talvet hiihdettiin kouluun, vaikka eihän se tarkoita sitä, että kaikkien tulisi tehdä kuin minä joskus 1800-luvulla.

Mutta siitä olen varma, että jokaisen nuoren on hyvä tehdä jonkin verran töitä, tienaten omaa rahaa ja oppien samalla työetiikkaa. Se, missä määrin nuori töitä tekee, on vielä selvitettävä. Meillä on onneksi vielä hetki siihen aikaa.

Onko teillä jo ajatuksia nuorten töistä? Aiotteko laittaa töihin? Ovatko teidän nuoret jo tehneet töitä ja missä määrin? Ja onko kaikille halukkaille nuorille edes tarjota kesätöitä? Tosin voihan se "työ" olla jotain kotonakin vaadittua, mutta kuitenkin!

Psst, lukaiskaa myös tämä ihana tarina Arvista, joka teki koruja ostaakseen oman hevosen! Aivan best!

6 kommenttia

Hei, tiedättekö mitä! Ennen kuin kerron, mun tekisi mieli tehdä piiiiitkä alustus, kuinka uskon siihen, että asioihin pitää tarttua, jos ne ...

Hei, tiedättekö mitä! Ennen kuin kerron, mun tekisi mieli tehdä piiiiitkä alustus, kuinka uskon siihen, että asioihin pitää tarttua, jos ne tuntuvat oikeilta ja että kuinka kannattaisi sanoa enemmän kyllä, kuin peloissaan ei.

Ai mutta, minähän olen kirjoittanut jo siitä! Täällä, missä kerroin kovalevyni olevan täynnä, mutta se ei haittaa, koska siistejä juttuja tapahtuu.

Noh, nythän on käynyt niin, että yksi siisti juttu tapahtui taas. Olen juuri junassa matkalla Helsingistä kotiin, missä kävin kirjoittamassa sopimuksen alle ja istumassa jo ensimmäisessä palaverissa.

Nimittäin! Minusta tuli PING Helsingin tuottajaharjoittelija!

Kehtaako laittaa boom? No laitan BOOM! 

Aku, Emmi ja Aino.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän kevään ajan pääsen oppimaan mielettömiltä Ping Helsingin tyypeiltä tapahtumatuotantoa kevään Business Festivaalien parissa, sekä tekemään kaikenlaisia Pingin toimintaan liittyviä tuottajahommia! Ja vielä ihan palkallisesti. (Toinen boom?)

Ihan älyttömän siistiä. Olen pitkään haaveillut tällaisesta ja nyt tämä osui täydellisesti kohdalle. Todella antoisa areena uuden oppimiselle ja omien taitojen kasvattamiselle.




Ping Helsinki on vaikuttajamarkkinoinnin yhteisö, joka toimii alalla monella eri tapaa, tehden esimerkiksi vaikuttajamarkkinointistrategioita. Ihanan pitkä yhdyssana siinä.

Itselleni entuudestaan tutuin juttu oli huikea PING Helsinki business festival, johon osallistuin viime vuonna. Lisäksi viime festarilla lanseerattiin PING Ethics, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteiset pelisäännöt sisältömarkkinointiin.

Ping Helsinki järjestää myös PING Helsinki Studioita, joista viimeisin käsitteli vaikuttajamarkkinoiden trendejä. Tulevassa 10.2. järjestettävässä studiossa puhutaan internetin varjopuolista vihapuheineen.

Jos muuten sulla sattuu olemaan intressejä vaikuttajamarkkinoinnin suhteen vaikka työsi puolesta, suosittelen lämpimästi tilaamaan Pingin uutiskirjeen täältä! Sieltä saa ajankohtaista tietoa kaikesta toiminnasta, tulevista studioista ja huikeesta kevään festarista!

Tätä hommaa teen hoitovapaalta käsin osa-aikaisesti. Kiitos mieheni ja lastemme mummin, minä pystyn ramppaamaan Helsingissä aina tarvittaessa.

Olen aidosti niin onnellinen, otettu ja innoissani.

Nyt voitte alkaa kutsua minua tuottajaksi. Haha!

6 kommenttia

Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen tohtori Markus Sormaala tuskailee naisten nirsoutta parisuhdemarkkino...

Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen tohtori Markus Sormaala tuskailee naisten nirsoutta parisuhdemarkkinoilla:

"Avoliitoista kaksi kolmasosaa päättyy naisten aloitteesta, koska odotukset täydellisestä parisuhteesta eivät heillä täytykään. Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus riippuu siis kaikissa vaiheissa naisten nirsoilusta.

Tämä nirsoilu johtuu siitä, mihin yhteiskunta nuoret naiset kasvattaa. Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä. -- Kun rakastuminen ei sitten tapahdukaan ensi silmäyksellä tai rakkaudessa on pieniä ryppyjä, nainen hylkää miehen", Sormaala kirjoittaa.

Eli naiset odottavat miehiensä olevan Prinssi Uljaita, koska heille on luettu satukirjoja, ja kun miehet eivät sitten olekaan prinssejä, nämä saduilla marinoidut nirsot naisolennot hylkäävät miehensä.

Sormaalan ajatus ei välttämättä ole ihan tuulesta temmattu, sillä ennenkin tällä palstalla haastattelemamme asiantuntijakoira samaistuu täysin Sormaalan ajatuksiin:



– Tunnistan täysin tohtorin viittauksen prinsessasatuihin ja liian korkeisiin odotuksiin. Kun päätin valita tämän emännän, olin täysin koirasatujen varassa päätöstä tehdessäni. Pettymyshän se todellisuus sitten oli.

Mitä oikein tarkoitat, koira?

– Noh, että vaikka se Puppe-kirja, mikä teilläkin täällä kotona on, niin ei se anna yhtään realistista kuvaa oikeasta elämästä. 

Puppe-kirja? Sehän on vain sa...

– Satu! Niinpä! Mutta jos jotain ajatusta syöttää koiralle pennusta pitäen, niin miten ihmeessä sitä voisi tulla muuta kuin epärealistisia odotuksia elämästä?

Mutta ymmärtäähän sen, ettei koirat oikeasti voi...

– Mitä ei muka voi?! En ole koskaan saanut itse tehdä itselleni leipää, kuten Puppe, imuroida tai maalata maalauksia! Puppe on tehnyt niitä kaikkia! 

Eihän sinulla ole edes käsiä – miten sin...

– Enkä ole saanut kastella kukkia pienellä punaisella kastelukannulla tai juosta rannalla pilkullinen ankkapelastusrengas vatsani ympärillä!

Mutta olethan sinä sentään joskus rannall...

– Eikä täällä ole muita eläimiä, kuten possuja, krokotiilejä ja virtahepoja – JA MILLOIN MUKA OLEN SAANUT AJAA TRAKTORILLA, kuten Puppe, kysynpähän vaan! 



Minä olen vähän hämilläni tästä, koira. Miten ihmeessä olet voinut kuvitella kaiken tuon olevan mahdollista?

– Katsos, kun homma on niin, että me koirat olemme tällaisia pieniaivoisia haihattelijoita – aivan kuten te naisetkin –, että uskotko todella meidän osaavan erottaa sadun ja todellisuuden toisistaan? 

Niinpä. Emme todellakaan.


Lue myös:
Koira neuvoo: "Näin pääset naisen suosioon"
Ikävä ilmiö yleistynyt: Yhä useammat naiset on ilman rintaliivejä myös kotonaan

9 kommenttia

MTV3-uutissivulla on jo parina päivänä ollut kutkuttelevan jänniä arvoituksia suomalaisista elintarvikebrändeistä. Ensimmäinen sai alkuns...

MTV3-uutissivulla on jo parina päivänä ollut kutkuttelevan jänniä arvoituksia suomalaisista elintarvikebrändeistä.

Ensimmäinen sai alkunsa Äitylit... anteeksi ÄiTyLIt-ryhmässä esitetystä arvoituksesta ja toinen ilmeisesti oli ihan MTV3:n tutkivan journalismin osaston oma keksintö.



"Fazerin Parhaat vai Fazerin Parhain?" kysytään arvoituksellisesti kuvatekstissä.

No, vastaushan on Fazerin Parhain. Moni, allekirjoittanut mukaan lukien, olisi arvannut nii-in väärin.

Toinen, niin ikään hyvin arvoituksellinen pähkinä oli "sinappi, joka tulee turusta, mutta mikä on tuotteen virallinen nimi?"




Tässäkin allekirjoittanut ja ilmeisesti valtaosa väestöstä meni lankaan ja olisi väittänyt tämän turkulaisen sinapin nimen olevan Turun Sinappi, mutta niin vain olimme väärässä kaikki tyynni: Sinapin nimi on Turun Sinappia.

"Ei, se ei ole Turun Sinappi, vaan Turun Sinappia! Muistitko sinä, että nimeen kuuluu tuo viimeinen a-kirjain?" hihkutaan MTV3:n sivustolla.

Ai että. Onhan se hauskaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki!

Ilmeisesti turkulaiset ovat kaiken kaikkiaan hyvin vaikeaa ihmistyyppiä, sillä myös eräs tunnettu ja hyvin suosittu turkulainen blogi aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa väestön keskuudessa.

Joten:


Uusi pähkinä purtavaksi: Oletko varma, että tiedät tämän tunnetun blogin nimen? 
Yllättävän moni vastaa väärin!


Onko se:

a) Mamma rimpuilu?
b) Mamma rimpuloi?
c) Mamma rimpuilee?
d) Mamma ripuloi?

On muuten paha!

Tässähän menee itsekin ihan sekaisin. Mikä se oikein on?! 


4 kommenttia

Se oli yksi tammikuinen yö. Heräsin, tunsin kiristystä vatsassani. Koitin jatkaa uniani, mutten osannut. Nousin ylös ja kävelin ympäri jou...

Se oli yksi tammikuinen yö. Heräsin, tunsin kiristystä vatsassani. Koitin jatkaa uniani, mutten osannut.

Nousin ylös ja kävelin ympäri jouluvalojen valaisemaa kotiamme. Kuuntelin hetken tuntemuksiani, palasin sitten takaisin sänkyyn.

Kohta kiristely meni vähän kivuliaaksi. Isoveljesi oli tullut isäsi ja minun viereen nukkumaan. Koitin herätellä isääsi herättämättä veljeäsi. Kivun takainen kuiskaukseni ei kuulunut tarpeeksi kovaa, eikä isi herännyt. Kokeilin kolmannen kerran, hän havahtui.

"Supistaa", kuiskasin.

Nousimme ylös. Kipu koveni. Soitin sairaalaan, josta annettiin lupa tulla. "Kuulostat aika kipeältä", muistan hoitajan sanoneen.

Soitin tädillesi. Hän tuli hoitamaan nukkuvaa veljeäsi.

Oli kylmä aamuyö. Pakkanen kipristeli varpaita. Oli vielä pimeää, kun ajoimme sairaalaan.

Odotimme aulassa, että meidät kirjataan sisälle. Olin aika varma, että sinä synnyt ihan kohta. Yleensä lapset eivät synny ihan niin nopeasti, joten henkilökunta ei kiirehtinyt.

Minut laitettiin käyrille. Ne ovat sellaisia laitteita, jotka mittaavat vauvojen sykettä, eli sydämen lyöntien nopeutta. Mutta laite ei pysynyt ollenkaan mahani päällä. Luiskahti koko ajan pois, eikä ääniä saatu. Kätilö tuli tutkimaan minua ja totesi sinun syntyvän pian. Tiesinhän, ajattelin.

Menimme suoraan synnytyssaliin.

Joskus sitä saattaa ihminen olla elämän varrella ihan hukassa, eikä tiedä mitä tehdä, mutta juuri sillä hetkellä minä tiesin tarkalleen. Jokin alkukantainen, meille ihmisille annettu vaisto ohjasi minua. Olin varma kaikesta, eikä minua pelottanut yhtään. Ajatukset olivat kääntyneet meihin, sinuun ja minuun, eikä millään muulla ollut nyt väliä.

Ja vaikka minua sattui, kipu ei tuntunut tavalliselta kivulta. Se antoi minulle lisää voimia ja ohjasi minua kohti syntymääsi.

Eikä siinä sitten kauaa mennytkään. Tunnin sisällä siitä, kun ne höpsöt sydänäänilaitteet putoilivat vatsani päältä. Niin nopeasti, etten uskonut todeksi.

Olin vähän puulla päähän lyöty ja jouduin hengähtämään hetken, ihan hetken, ennen kuin pystyin kääntämään siinä pedillä katseeni sinuun. Muistan kuinka isäsi hihkui jo malttamattomana: "Katso, katso Laura! Tyttö tuli!"



Se oli yksi tammikuinen aamu. Tasan kaksi vuotta sitten. Sinä synnyit. Suoraa kohdusta syliini. Minä tunsin sinut heti – ja niin taisit sinäkin tuntea minut. Vanhoja tuttuja siis, nyt vain samalla puolella vatsaa.

Olit ruttuinen ja varpaasi kippuraiset. Sinulla oli tummat hiukset ja pikkuinen nenä. Availit vähän silmiäsi. Siinä me heti olimme, minä ja isi. "Tervetuloa, vauva!"

Pieni nyrkkisi hapuili sormeani. Ryömit heti rinnalleni. Katsoin isääsi, se pyyhki vähän kyyneliä. Tuijotimme sinua tosi läheltä. Olit kai niin pieni, että vaadit vähän lähempää tarkastelua.

Se oli yksi tammikuinen aamu. Pakkanen kipristeli varpaita. Aurinko alkoi nousta, kai pysyvästi.

Onnea rakas, pieni kaksivuotiaani. Mikä ihmellinen tyyppi oletkaan. Ilmeikäs, kujeileva, rämäpäinen, läheisyydenkaipuinen, pusutteleva, ovela, hauska ja veikeä.

Sinä olet aurinko.

Lue myös:
Hän on täällä!
Kohta kaksivuotiaani

Aurinkomme

3 kommenttia

Aikaisemmassa Vastaukset vegaanisiin kysymyksiin -postauksessa lupasin kokonaan oman arkiruokapostauksen seitsemästä erilaisesta vega...



Aikaisemmassa Vastaukset vegaanisiin kysymyksiin -postauksessa lupasin kokonaan oman arkiruokapostauksen seitsemästä erilaisesta vegaanisesta arkiruoasta! Ja tässä se nyt on!


Kannattaa myös katsoa samaisen postauksen lopusta hyväksi havaittuja vegaanisia tuotteita, joita päivittelen koko ajan.

7 vegaanista arkiruokaa:

1. Lasagne linssilevyistä, porkkanasta ja hernerouheesta (gluteeniton)


1 pkt linssilevyjä.

3 porkkanaa
3 valkosipulia
2 salottisipulia (tai isohko tavallinen)
1,5 dl Myssyfarmin hernerouhetta
n. 4 dl vettä
2 kpl Reformin kasvisliemikuutioita
1 prk Mutti tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa
pippuria
juustokuminaa
valkopippuria
chilijauhetta
Texaspeteä liraus, jos tykkää.


50 g kasvisrasvaa (esim. Keiju)
0,75 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (tai tavallisia vehnäjauhoja, jos voi)
8 dl kauramaitoa
suolaa
valkopippuria

Violifen Prosociano -juustoa raastettuna tai Violifen pizzajuustoa päälle.

Tomaattinen kastike:

1. Pilko sipulit ja porkkanat.
2. Paista oliiviöljyssä sipulit ja porkkanat ja lisää vesi ja kasvisliemikuutiot.
3. Lisää hernerouhe ja sekoittele hetki.
4. Lisää Mutti ja tomaattipyree, sekä mausta. Pippuria ja suolaa vähän juustokuminaa, valkopippuria  ja chiliä reilummin.
5. Jätä kastike vähän löysäksi, jotta linssilevyillä on varaa imeä sitä itseensä.

Valkokastike:

Sulata rasva kattilassa valkokastiketta varten ja lisää jauhot. Sekoita ja lisää kasvismaito vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen.

Kokoa lasagne vuokaan. Aloita ensin tomaattisesta kastikkeesta. Sen päälle kerros levyjä ja uusi kerros tomaattista kastiketta, minkä päälle ensimmäinen kerron valkokastiketta. Laita päällimmäiseksi tomaattikastike ja valkokastike.

Päälle raastettuna kasvisjuustoa.

Paista linssipaketin lämpötilaohjeen mukaan noin 45 minuuttia.

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.


2. Härkiskastike 

(Tarjoile esim. perunamuusin, uunilohkoperunoiden, keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa)


2-3 salottisipulia tai 1 iso tavissipuli
4 valkosipulia
Suolaa, pippuria, chili- tai Cajun-jauhetta
1,5-2 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
paketti Härkistä
3-4 dl Planti ruokakermaa
1 tl Dijon-sinappia
(Tarvittaessa Maizena maissitärkkelystä, jos haluat suurustaa kastiketta. Sekoita pieni määrä tilkkaan kylmä vettä ja sekoita kastikkeeseen.)

1. Pilko sipulit ja paista öljyssä. Lisää pippuria, suolaa ja tiraus chilijauhetta!
2. Lisää vesi ja liemikuutiot.
3. Lisää Härkis.
4. Lisää kasvikerma ja Dijon. Anna maustua hetken.

Tarjoile pikkusuolakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa!

Olen tehnyt tätä kastiketta myös niin, että siellä on ollut joukossa milloin mitäkin vihanneksia! Porkkanaa, broccolia jne.

Huom! Jos kastiketta jää yli, siitä saa erinomaisen pastan seuraavana päivänä!


3. Kasvis-thai 


2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 chili ilman siemeniä
Suolaa, pippuria
5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
3 dl soijasuikaleita
Pakastettuja sokeriherneitä tai 1/2 pakastepussillinen thaikasviksia (tai mitä tahansa kasviksia mistä tykkää)
4 reilua teelusikallista Red Curry -maustetahnaa
1 prk (165ml) kookoskermaa
+ tujaukset soijakastiketta
+ tujaukset Srirachaa tai muuta chilimöhnää oman tulisuusmaun mukaan
Tuoretta korianteria paljon!

1. Paista hienonnetut sipulit ja chilit kookos- tai oliiviöljyssä. Laita jo tässä vaiheessa suolaa ja pippuria.
2. Lisää vesi. Odota, että vesi kiehuu ja lisää sitten liemikuutiot.
3. Lisää soijasuikaleet ja anna hautua, kunnes soija on pehmennyt ja vettä on vain reilu pohjallinen jäljellä.
4. Lisää punainen curry, pakastekasvikset ja kookoskerma. Anna hautua ja maustua tovi.

Tarjoile jasminriisin kanssa! Päälle sopii ihanasti tuore korianteri, mutta ilmankin pärjää just ja just.

Huom! Soosi sopii myös nuudelien kanssa!


4. Margheritapasta


Oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
Chilijauhetta (tuorettakin chiliä saa toki käyttää)
Tuoretta basilikaa
1 prk hyvää Mutti-tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
Tiraus sokeria
Pastaa (n. 400 g.) Kannattaa kokeilla myös erilaisia papupastoja!
Itse tehtyä pähkinäparmesaania (ks. ohje: Pähkinäparmesaani) tai Violifen Prosociano -juustoa.

Sekaan tuoretta basilikaa paljon silputtuna.

1. Laita hyvin suolattu (meriveden makuisen verran suolainen) pastavesi kiehumaan ja aloita pilkkomishommat.
2. Paista kevyesti (älä ruskista) pilkotut valkosipulit ja sipuli pannun pohjan peittävässä oliiviöljyssä suolan, pippurin kanssa. Jos käytät tuoretta chiliä paista myös niitä. Laita pasta keittymään.
3. Kaada tomaattipyre joukkoon ja tirauta pikkuisen sokeria joukkoon. Anna pöhistä, kunnes pasta on valmista. Lisää silputtu basilika ja chili- ja paprikajauhe.
4. Lisää kastikkeeseen Violifen Prosociano -juustoa tai pähkinäparmesania.
5. Sekoita pastat sekaan.

Päälle vielä pähkinäparmesania tai Violifen Prosociano -juustoa.


5. Pulled Oumph -hampurilaiset / -tortillat


1-2 pkt Pulled Oumphia. Yhdestä riittää kolmelle aikuiselle reilusti.

Hampurilaisiin:
Itse tehtyä vegaanista coleslawta (ks. ohje: Jogurtticoleslaw)
Vege-vege-soosia
Violife original tai cheddar -juustoa
Haluamiasi sämpylöitä. Itse käytin gluteenittomia Kaura.myslisämpylöitä.

1. Sulata Oumph paketin ohjeen mukaan pannulla.
2. Sulata sämpyläpohjan päälle vuusto.
3. Kokoa päällekkäin coleslaw ja Oumph, päälle Vege-vege-soosia.

Tarjoile esim. pikkusuolakurkkujen ja ranskalaisten kanssa.

Tortilloihin:
Mitä vain, mitä nyt tortilloihin voi väliin tunkea!

Itse tehtyä guacamolea ja tomaattisalsaa, esimerkiksi.

Guacamole valmistuu helposti murskaamalla syöntikypsiä avokadoja pilkotun tomaatin ja sipulin kanssa. Mausta juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Mukaan kannattaa heittää sitruunaa tai limeä.

Salsa valmistuu pilkotusta tomaatista, korianterista, sitruunamehusta, punasipulista ja valkosipulista. Ja tietysti suolaa ja pippuria.

Lisäksi pilkottuja vihanneksia ja vaikka Sheese Greek Style -kasvisjuustoa. Ja tietysti sitä Oumphia!

Huom! Pulled Oumphista saa myös loistokastikkeen tuolla aikaisemmalla Härkiskastikereseptillä


6. Cashew-kesäkurpitsapasta 


n. 400 g kesäkurpitsaa kuorineen kuutioituna
1 dl Cashew-pähkinöitä
2 salottisipulia tai 2 isoa kevätsipulia pilkottuna
4 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 dl Planti ruokakermaa
Keijua (Paljon. Joku 50g.)
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Chilijauhetta
Itse tehtyä pähkinäparmesaania (ks. ohje: Pähkinäparmesaani)

350 g simpukkapastaa

1. Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Keitä pastat al denteksi kun vesi kiehuu.
2. Paista kesäkurpitsat ja sipulit noin puolessa määrässä kasvisrasvaa. Lisää suolaa ja pippuria.
3. Lisää kasvikerma ja pieni loraus vettä. Keittele kasaan. Pikkuinen ripaus chilijauhetta terävöittää kivasti kermaista soosia, muttei tuo tulisuutta.
4. Lisää lopuksi cashewt, loput Keijut, loraus oliiviöljyä ja ennen kuin sekoitat pastat joukkoon, tarkasta maku! Lisää mausteita tarvittaessa.

Päälle reilusti pähkinäparmesania.


7. Linssikeitto


Vähintään neljän litran kattilaan:

3 rkl Keijua
+ tilkka oliiviöljyä
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
4 tl kurkumajauhetta
2 tl inkiväärijauhetta
1-2 tl chilijauhetta, oman tulisuusmakunystyröitten mukaan
1 1/2 tl cajunmaustetta
1-2 rkl suolaa tai oman maun mukaan
1200 g tomaattimurskaa (käytin 3 tlk Muttia)
n. 1,5 l vettä
1 rkl sokeria (pehmentää tomaatin makua)
6 dl punaisia linssejä kuivana. (Olen käyttänyt myös tarjoiluvalmiita linssejä, jolloin keiton vesimäärä on tietysti pienempi. Myös vihreät kuivat linssit käyvät, mutta vaativat taas pidemmän keittoajan ja vähän enemmän vettä.)
5-6 dl Planti ruokakermaa

Suoraan kattilaan tehden:

1. Huuhdo linssit paketin ohjeen mukaan ja pilko sipulit.
2. Paista sipulit rasvassa ja öljyssä, mutta älä ruskista niitä.
3. Lisää mausteet paistettujen sipulien sekaan ja pyörittele hetki.
4. Lisää joukkoon vesi ja tomaattimurskat.
5. Kiehauta hetki ja lisää linssit.
6. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia.
7. Lisää kasvikerma. (Tsekkaa ennen kasvikermaa, onko vesimäärä sopiva. Jos on liian laihaa, anna kiehua vielä, jos on liian paksua, lisää vettä.)

***

Sellaisia! Hyvää ruokahalua!

Katso myös aikaisemman postauksen lopusta hyväksi havaittuja vegaanisia tuotteita!


7 kommenttia

Ostin viime viikolla meille uuden tuolin. Uuden, tai siis vanhan. Vintagen , tiedättehän. Se on samettinen ja siinä on puiset jalat. ...


Ostin viime viikolla meille uuden tuolin. Uuden, tai siis vanhan. Vintagen, tiedättehän. Se on samettinen ja siinä on puiset jalat. Myös käsinojissa on somat puuosat. Oikein kiva tuoli.

Kun bongasin sen vanhan tavaran kaupassa, se oli vihreä. Tumman vihreä, ihan selvästi.



Tänään, kun katselin tuolia, tuoli näyttäytyi ruskeana. Aivan tuosta nuin vain vihreä tuolini oli muuttunut ruskeaksi. R u s k e a k s i.

En ollut uskoa silmiäni.

Tuijottelin tuolia eri kulmista ja ruskea se jumankauta oli. Raahailin eri kohtiin ympäri kämppää ja yritin selvittää, josko eri valossa tuolin väri olisi muuttunut. Mutta ei. Ruskeana pysyi.

Asiasta syvästi hämmentyneenä päätin tiedustella viestitse asiaa tarkkasilmäiseltä mieheltäni. Saisin ikään kuin tolkun mielipiteen pulmaani.

No, hyvinhän sekin sitten meni:


Jep. Hienosti.

Iltapäivällä, kun luonnonvalo oli lähes häipynyt ja olin sytyttänyt muutaman lampun päälle, tuoli alkoi näyttäytyä taas vihertävänä. (Tämän jännitysnäytelmän voi myös katsoa Snapchatistani @mammarimpuilee).

Ihan käsittämätönä. Olenko ostanut kameleonttituolin? Olenko tulossa hulluksi? Onko minulla jokin harvnaislaatuisempi värisokeus?

Vai onko kenties hallussani taikatuoli?

Uskon vahvasti viimeiseen vaihtoehtoon.

VAI: Voisiko tämä olla tämän vuoden Kumman värinen mekko -kohu? Vuoden kuumin somekohu: KUMMAN VÄRINEN TUOLI?


Ruskea! Ei vaan vihreä. Eiiiku ruskea... ei vaan vihreä.

Ai että.

Mind blowing, eikö?

3 kommenttia

Vuosi 2017 on alkanut! Tammikuun Vegaanihaaste startannut! Kirjoitin aiemmin Kuinka muuttaa ruokavaliota vegaaniseen suuntaan? -postauksen...

Vuosi 2017 on alkanut! Tammikuun Vegaanihaaste startannut! Kirjoitin aiemmin Kuinka muuttaa ruokavaliota vegaaniseen suuntaan? -postauksen, johon sai esittää kysymyksiä kasviruokavalioon liittyen.

Keräsin Facebookiin, Instagramiin ja postaukseen tulleet kysymykset yhteen ja tässä vastaukset niihin!

Psst... Lopussa vielä listaus hyväksi havaituista tuotteista!


Juustoon liittyvät kysymykset:

– Onko olemassa oikeasti hyvää vegaanista juustoa? 

– Leivät tuottaa ongelmia! Vegaaniset juustot on minusta ihan hirveitä, joten kaipailen edullisia ja helppoja leivänpäällisiä. Olen vaan niin tottunut siihen helppoakin helpompaan juustokurkku-komboon, etten oikein keksi sille korviketta. 

– Listaus kaikista arkituotteista, jotka on todettu oikeasti hyviksi. Esim just kahvimaito, juusto…

Juusto kiinnosteli muutamia. Se onkin aika ymmärrettävää, koska mullakin on ollut haasteita löytää joku hyvä "vuusto". Mitä olen seurannut tuolla Sipsikaljavegaanien ryhmässä keskustelua, niin aika eri mieltä sielläkin ollaan oltu, mikä vegaaninen juusto sitten on paras. Makuja on niin erilaisia.

Meillä on ollut käytössä kahta erilaista juustoa. Kotimaista Porlammin vegaanisia ja sitten Violifeä.

Ensimmäisen chiliä käytin esim. jouluna salaatin joukossa. Violifeä olen käyttänyt leivän päällä ja lämpimissä voikkareissa. Yhtenä aamuna veljeni tuli meille aamupalalle ja söi Violfen naturelia. Kehui kovasti ja kyseli, mitä juustoa se on. Maistoi ihan ilman leipääkin ja ylisti. Yllättyi sitten, kun kerroin kyseessä olleen vegaanisen juuston.

Mutta kuten sanottu, mauissa on eroja. Omasta mielestäni se perus Oltermanni on parempaa, kuin edellä mainitut, mutta pystyn elämään ilman. Kaikken tottuu, paitsi jääpuikkoon pe... no ei mennä siihen.

Kaikki ei tykkää samoista tavisjuustoistakaan, joten kannattaa kokeilla eri merkkejä, että löytää omansa.

Tosi moni on myös jättänyt kokonaan juustojäljitelmät ja leikkikinkut aamupalaleivän päältä pois ja korvannut vaikka hummuksella ja kurkulla. Itse tykkään avokado-tomaatti -yhdistelmästä. Vähän aromisuolaa päälle ja avot! On hyvää. Pelkkä tomaattikin aromisuolalla on aika jees.

Maidosta:

Oatlyn iKaffe on maailman paras maito kahviin. Meidän monet tutukin, joilla ei ole muutoin mitään vegaanisia intressejä, ovat vaihtaneet kahvimaitonsa Oatlyyn – ja nimenomaan tuohon iKaffeen. Tavallinen ei maistu minusta kahvissa hyvältä, mutta iKaffe nimensä mukaan maistuu.

Itse en juo maitoa muutenkaan sellaisenaan, joten olen tosi huono sanomaan, mikä maito noin muuten vaan olisi paras. Kuopus juo meillä Oatlyn tavismaitoa, mutta esikoinen taas ei tykkää siitä. Mantelimaitoa olen kuullut kehuttavan myös.

*

Vegaaniruoka kalliimpaa?

– Voiko pienellä budjetilla siis syödä hyvää kasvisruokaa? 

– Mua kiinnostaa raha. Itsestä tuntuu, että meidän vegaaniset ruoat on helposti kalliimpia kuin ei-vegaaniset. Juustot, levitteet, kermat samoin kuin ns. Lihankorvikkeet on kalliimpia. Eli mitä pienentää vegebudjettia?

On totta, että jotkut vegaaniset tuotteen ovat verrattain kalliimpia. Riippuu vähän myös kulutus- ja ruokailutottumuksista. Itse en ole huomannut kauppalaskujen kasvaneen, päin vastoin.

Aika paljon tulee korvattua asioita vihanneksilla, jotka ovat hyvin edullisia – varsinkin kun panostaa kausivihanneksiin. Jos ennen vanhaan lasagne oli vain jauhelihasta, nyt siellä on kotimaista porkkanaa, kesäkurpitsaa ja hernerouhetta.

Levite lienee samanhintaista oli se sitten Oivariinia tai Keijun vegaanista. Kasvisrasvalevite voi olla halvempaakin.

Plantin ruokakerma on jopa edullisempaa, kuin Valion ruokakerma. Pirkan ruokakerma taas inasen Plantia edullisempaa.

Juusto toden totta usein on kilohinnaltaan paljon kalliimpaa, jopa tuplatkin.

Vertailin nopeasti nettikaupassa jauhelihojen hintoja. Edullisin jauheliha tässä ko. kaupassa (huom. Hinnat vaihtelevat kaupoittain) oli nauta-sikajauheliha 7,48€/kg, kallein naudan luomujauheliha 16,63€/kg.

Soijarouhepaketti (3,99€), josta tekee moooonta satsia kastiketta maksaa 7,98€/kg. Siitä tekee monikertaisen määrän soosia verrattuna pakettiin jauhelihaa.

Härkis on kilohinnaltaan kallis, 17,96€/kg, mutta sen paketti (4,49€) riittää samaan määrään kastiketta, kuin yksi jauhelihapaketti (2,99€-4,99€).

Eli vastaus kysymykseen, millä pienentää vegebudjettia on käyttää paljon kauden kasviksia ja korvata liha ehkä vähemmällä määrällä lihan korviketta.

Olen huomannut, että vaikka esimerkiksi kasvimaito maksaa sitä perusmaitoa enemmän, rahaa säästyy toisaalla ja kokonaislasku pysyy jokseenkin samana.



Muita kysymyksiä:

– Miten saa soijarouheesta oikeasti hyvänmakuista? 

Ei mitenkään. Hahaha, eikai. Mä käytän aika harvoin enää soijarouhetta (enemmän tulee käytettyä soijasuikaleita nykyään). Soijarouheesta itsestään ei oikein saa hyvää, mutta minusta sen saa parhaiten toimimaan vaikkapa kastikkeessa, kun sen lisää valmiiksi maukkaaseen ja mausteiseen kastikkeeseen.

Eli joko niin, että laittaa vettä ja reilusti kasvislientä ja mausteita, lisää siihen rouheen ja lähtee siitä rakentamaan soosia, tai niin, että tekee valmiiksi kastikkeen jonka on jo maustanut ns. vähän yli ja lisää siihen soijarouheen. Jos aikoo käyttää kermaa kastikkeessa, niin soija lisätään ennen kermaa.

Jälkimmäisessä kastikkeen kannattaa olla löysää, eli sillä lailla vetistä, että soijarouheella on varaa imeä itseensä nestettä.

Täällä esimerkiksi mun vanha chili con soija -kastikkeen resepti.

*

– Tonnikalan korvaaja?

Lord of Tofulla on vegaanista tonnikalaa.

Löysin myös ohjeen (engl.), jossa on tehty kikherneistä "tonnikala"leipiä.

Lisäksi onnistuin vahingossa tekemään joulunyhtiksestä tonnikalamaista mössöä. Mutta en vielä ala antamaan pomminvarmaa ohjetta siihen. Resepti on vielä vähän kehitteillä... kröhöm.

*

– Proteiinipitoiset välipalat (nopeusasteeltaan mallia rahka), mitä ne voisi olla?

Alprolta löytyy kasvipohjaisia rahkoja. Ne eivät ole aivan niin proteiinipitoisia, kuin maitorahka, mutta löytyy kuitenkin. Muitakin vastaavia kasvipohjaisia välipaloja löytyy eri valmistajilta.

Erilaiset pähkinät, avokado, maapähkivävoi ja hummus ovat hyviä proteiinin lähteitä. Chia (esim. chia-vanukas) on oikea proteiinipommi!

*

Kiinnostaisi tietää, että onko sulla vinkkejä ei-soijapohjaisiin kasvisruokiin? 

Härkis, Nyhtis ja erilaiset pavut! Lisäksi vaikka juureksia! Ks. myös loppuun luetellut tuotteet! Härkistä meillä on aika usein. Siitä luonnistuu kaikenlaiset kastikkeet ja kokeilinpa myös tehdä pihvejä siitä!

(Tulossa myös erillinen reseptipostaus.)

*



– Miten saa to-del-la epäluuloisen miehen innostumaan uusista ruoista? 
Meillä syödään pelkästään ns. perusruokia, esim. kana-, nakki- ja jauhelihakastikkeet, lihapullat, lasagne... Vähänkään jos on uutta ja "outoa", saan syödä yksinäni.

Hmm.. vaihtamalla? HAHAHAHA! 

Ei vaiskaan! On ymmärrettävää, että yhtäkkinen ruokavalion muutos saattaa aiheuttaa vastarintaa. Varsinkin, jos on maistanut joskus jotain kökön mautonta kasvisruokaa, mikä valitettavan usein on vieläkin monen ravitsemusliikkeen tarjonnassa arkipäivää.

Varsinaisille epäluuloille ei oikein voi mitään. Jos joku on vain päättänyt olla tykkäämättä jostain, ei kai parhaitenkaan maustettu ruoka kelpaa? 

Mutta jos kyse ei ole sellaisesta pinttymyksestä, voi yrittää tehdä vaan niin hyviä kasvisruokia, ettei sillä enää ole väliä, onko siinä lihaa! Koittaa siten voittaa epäluulot. Näyttää, että kasviruoka on hyvää. 

Lasagne ainakin on aika iisi aloitettava! Itse tein juuri gluteenitonta ja vegaanista lassea valkokastikkeineen päivineen. Linssilevyistä kerrokset, porkkanoista ja hernerouheesta ja tietty tomaattimurskasta soosi, gluteenittomista jauhoista ja keijusta valkokastike. Paaaaljon mausteita ja avot. Päälle vegaanista parmesaania

Lihapullien tai -pihvien tyyppisiä olen tehnyt mustapavuista. Vähän kuin tekisi lihapullia, mutta korvaa lihan hienonnetuilla mustapavuilla. Maustaminen on tässäkin tärkeää. Ei lopputuote ole sama, kuin lihapullat, mutta hyvää se on. 

Nakkikastiketta olen tehnyt kasvisnakeista, eikä kukaan ole edes huomannut. Siinäkin se kastike on se juttu. Soijasuikaleista olen tehnyt kanahenkisiä kastikkeita. Mä en tehnyt kanaa niin pitkiin aikoihin, etten edes osannut kaivata, mutta eihän tosin sellaista kanamaista filefiilistä saa mistään korviketuotteesta.

Mausteita paljon. Sanoinko jo mausteet? Joo, ni niitä paljon.

*

Kaikista ruoista ei tosiaan ehkä voi tehdä täysin vastaavia kuin lihalliset edeltäjänsä, mutta kasvisruokavalion myötä tulee tehtyä aivan omia, uudenlaisia ruokia. Ajan kanssa huomaa niiden muodostuneen tavalliseksi perusruoaksi, eikä enää edes muista tai kaipaa niitä vanhoja.

Ja siitä päästäänkin sujuvasti arkiruoka-aiheeseen:

Yleisesti arkiruokia ja viikon ruokalistaa kysyttiin useasti! Mahtavaa! Päätin, että julkaisen ihan kokonaan oman postauksen aiheesta! Seitsemän vegaanista arkiruokaa resepteineen tulossa! BOOM!



Hyväksi havaittuja tuotteita:

Hyväksi havaittujen listaa päivitetty 26.1.17.

Kiitos kaikille kysymyksistä! Ne oli hyviä ja laittoi mut itsenikin tutkimaan asioita!

Meinasi vähän paisua tämä postaus minulla! Olisi ollut niin paljon vielä kirjoitettavaa! Jatketaan kommenttikentässä ja kysymyksiä saa edelleen esittää!

Huomio! 7 vegaanista arkiruokaa nyt täällä!

19 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki