Hän minulle nauroi! Oooh! Tähän sata sydänhymiötä! Minä häntä hyppyytin sylissä ja iloisesti aina  weeeee huusin pompun kohdalla. Sitten hän...

Hän minulle nauroi! Oooh! Tähän sata sydänhymiötä! Minä häntä hyppyytin sylissä ja iloisesti aina weeeee huusin pompun kohdalla. Sitten hän yhtäkkiä nauroi. NAUROI! Oih. Minun pieni rakas vauvani nauroi minulle, ensimmäistä kertaa ikinä.

Sitten minä jatkoin hyppyyttelyä. Jatkoin ja jatkoin ja jatkoin, ja vauva nauroi ja nauroi ja nauroi. Voi kuinka meillä oli mukavaa. 

Sitten tuli puklu. Minun päälleni. Kaikki vaatteeni menivät vaihtoon ja oksu haisi. Oli juuri syönyt ja minä häntä hyppyytin. Vähemmästäkin tulis.

Mutta niinhän se menee: oksu pitkästä ilosta.

Like a boss.

5 kommenttia

On se vaan kätevää nykypäivänä, kun on noita erilaisia elämän helpottimia. Ovat mainioita apuja lapsiperheen kiireissä ja vähentävät turhaa ...

On se vaan kätevää nykypäivänä, kun on noita erilaisia elämän helpottimia. Ovat mainioita apuja lapsiperheen kiireissä ja vähentävät turhaa säätöä arjessa. 

Tilasin tänään taas ruokaostokset kotiin K-Extran kauppakassipalvelusta. Toistamiseen jo, ja tällä kertaa oikein reilulla kädellä: kuusi kassillista. Ei ollakaan koko viikkoon käyty kaupassa – mikä on ollut ihan luksusta –, joten nyt sain kerralla kaikki. 

Tai niin oli tarkoitus.

Tein ostokset ihan rauhassa netissä, lapset leikkivät lattialla ja kuunneltiin vähän musaa porukalla. Niin on kätevää kun voi itse rauhassa miettiä aterioita ja samalla välttyy älyttömiltä heräteostoksilta, joita väistämättä kaupassa ollessa tulee.


Klikkailin ostokset ja painoin tilausnappia. Kohta kuitenkin tajusin, että kahvi – KAHVI, tuo elämäneliksiirini – jäi tilaamatta. Damn! Tilaus oltiin ehditty jo keräillä, joten ei auttanut kuin laittaa miehelle viestiä, että hajeppa kahavia. 

No se haki. Citymarketista.

Sitten se tuli kotiin ja minä aloin leipoa. Mutta koska kauppakassitilauksemme ei ollut vielä tullut, mulla ei ollut munia. Hain niitä sitten naapurilta lainaan ja jatkoin leivontaa.  

Muistin, että mulle oli postipaketti tullut Valintataloon ja halusin hakea sen tietysti heti. Uudet leggarit ja lippis siellä venaili. Käskin miehen huolehtia piirakan pois uunista ja lähdin hakemaan. Valintatalosta. Meille oli pian tulossa vieraita, joten miksenpä hakisi samalla kaupasta vähän naposteltavaa. Kun kerta kaupassa oltiin. 

Kotimatkalla vauva alkoi itkeä turvakaukalossaan takapenkillä. Oi voi, pakko pysähtyä, ja kas, tuossa onkin tuo meidän lähi-Koo, pysähdynpäs siihen parkkipaikalle. No koska matka keskustasta lähi-Koolle oli jalostanut naposteltava-ajatustani pidemmälle ja meiltä puuttui just keksimistäni muchosnachoksista juusto, kävin äkkiä vaan vauvan kanssa hakemassa lähikaupasta sen. 

Nii että entäs sitten? 

NO SE OLI NELJÄS KAUPPA YHDEN PÄIVÄN AIKANA! 

Että ihan helvetin kätevää tilata kauppakassit kotiin. Ei tarvi sitten itse siellä kaupassa rampata. Eipä.

Tai jonkun fiksumman ei tarvisikaan. Jos se osaisi tilata kaikki kerralla.

Ainiin, ja palatakseni vielä tuohon munien lainaamiseen naapurilta. Kun vieraat olivat lähteneet, pakkasin kauniisti piirakkapalasen pahvilautaselle, otin kennoon lainaamiani munia vastaavan määrän ja lähdin palauttamaan munia. Ihanasti kiitoksena siivu piirakasta siinä mukana. No se meni sitten ihan hyvin:


2 kommenttia

Kaupallisessa yhteistyössä  LähiTapiola  ja  Blogirinki Media . Vaikka mä usein kriiseilenkin muhkujeni kanssa, eikä mun kroppani vastaa ...

Kaupallisessa yhteistyössä LähiTapiola ja Blogirinki Media.

Vaikka mä usein kriiseilenkin muhkujeni kanssa, eikä mun kroppani vastaa lähellekään kauneusihannetta, niin olen hirmuisen onnellinen, että se toimii. Pystyn nostamaan lapseni syliini, voin juosta taaperon kanssa pihalla kilpaa, jaksan kantaa seitsemän kilon ihmiskahvakuulaa valtaosan päivistäni ja voin kyykätä, tiskata, lenkkeillä, leipoa, siivota, siirrellä huonekaluja ja olla tehokas. Jaksan ja voin, koska kroppani sallii sen. Olen terve, ja siitä hemmetin kiitollinen.

Itsestäänselvyys se ei silti ole. 

Pikkulapsiarjessa oma hyvinvointi jää helposti kakkossijalle, jos muita kuormittavia tekijöitä on liikaa. Huonot yöunet, lasten sairastelut ja yleisesti ottaen kaikki lasten tarpeet menevät herkästi omien tarpeiden edelle. Olipa kyse sitten syömisestä, juomisesta tai vessassa käymisestä (kröhöm, tarpeetpa juuri), puhumattakaan isommista asioista. 

Lasten asiat ykkösprioriteettina on tietysti luonnollista ja tärkeää, mutta tärkeää on oma hyvinvointikin. Sanotaanhan, että hyvinvoivalla äidillä (ja isällä) on hyvinvoivat lapset.

Mikä siis auttaa jaksamaan ja pysymään terveenä? Mistä tiedän, voinko hyvin? 

Sekä keho että mieli tukevat toisiaan. Uskon, että oma sisäinen fiilis kertoo ison osan kokonaishyvinvoinnista, mutta voisiko asiasta saada ihan vallan dataa? Minusta tuntuu, että voin hyvin, mutta olisiko näin myös paperilla? 

LähiTapiolasta tarjoutui mielenkiintoinen tilaisuus selvittää asiaa. Minua pyydettiin osallistumaan Firstbeat-hyvinvointianalyysiin, joka auttaa tunnistamaan hyvinvointiin vaikuttavat kuormittavat ja palauttavat tekijät. Mittauksen avulla on mahdollisuus oppia hallitsemaan stressiä ja mittauksen jälkeen saatavasta asiantuntijaraportista saa konkreettisia vinkkejä hyvinvointiin. 

Pidin rintakehään kiinnitettävää Firstbeat-sykelaitetta neljä päivää ja kolme yötä. Laite mittasi sykkeeni vaihteluja ja samaan aikaan minä täytin netissä päiväkirjaa tekemisistäni: liikunta, ruokailu, ulkoilu, nukkuminen, lukeminen, tv:n katselu ja autoilu, noin muutamia mainitakseni. Mittausjakson jälkeen lähetin laitteen analysoijalle, joka tekee raportin tuloksistani.

Vaikka en koe olevani erityisen väsynyt, luulen että anturit ovat värähdelleet ainakin yön aikana. Herätyksiä tulee useita, uni katkeilee ja imetyksen vuoksi nukkumisasentokin on maailman epäergonomisin. Palaudunko siis yön aikana lähellekään riittävästi vai jäävätkö unet aina vajaiksi?

Firstbeat-videossa sanotaan, että analyysi osaa kertoa, sisältävätkö päiväni tarpeeksi liikuntaa. Näin maalaisjärjellä sanoisin, että ei, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä raportti on siitä mieltä. Luultavasti sanoo, että ei todellakaan, hah! – Vaikka toki päivittäin liikunkin vähintään vaunulenkin muodossa. Luulenpa vain, etten kuitenkaan tarpeeksi kovaa ja tarpeeksi hengästyttävästi.  

Palauttavana ja hyvinvointiani edistävinä tekijöinä olen arjessani pitänyt esimerkiksi ulkoilua. Kun ajatukset ovat solmussa ja keho väsynyt, ulkoilu auttaa aina. Onkin mielenkiintoista nähdä myös sen vaikutus raportissa. 

Autoilunkin osuus kiinnostaa: nousiko syke pahasti, saanko tuomioksi rattiraivon? No ei kai sentään. Ehkä.

On paljon hyviä syitä huolehtia itsestään. Väsymys voi johtaa onnettomuuksiin ja kehnosti voiva ihminen sairastuu helpommin. Kaikelta ei voi hitokseen hyvinvoimallakaan välttyä, mutta ne miltä voi, kannattaa.

Ymmärrettävästi myös LähiTapiolaa kiinnostaa sairauksien ennaltaehkäisy ja kuluttajien hyvinvointi. Kaikilla menee paremmin, jos turhilta, ennaltaehkäistäviltä olevilta sairauksilta tai onnettomuuksilta vältytään.

Nyt mua kutkuttaa ihan kamalasti se analyysin tulos. En oikein edes tiedä mitä odottaa. Kuinka konkreettista neuvoa mulle annetaan ja vastaako tulos yhtään omaa kokemustani hyvinvoinnistani? 

Nyt voitte heittää villiä vedonlyöntiä täällä näin. Olenko niin terve kuin luulen, voinko niin hyvin kuin miltä musta tuntuu? Etenkin, kun jotkut kehonkoostumusmittaukset (tai paljas silmä) saattaisivat väittää muuta. Ainakin keskivartalokatsannolla. Voinko voida hyvin muhkuistani huolimatta? Voin.

Palaan asiaan, kunhan saan tuloksia käsiini! 

Yhteistyössä LähiTapiola.



4 kommenttia

Siis tiekste millanen mä oon? No urpo, mutta ei puhuta siitä nyt. Jos mun pitäisi tehdä jotain oikeaa asiaa, ajattelua vaativaa, mutta en sa...

Siis tiekste millanen mä oon? No urpo, mutta ei puhuta siitä nyt. Jos mun pitäisi tehdä jotain oikeaa asiaa, ajattelua vaativaa, mutta en saa jäsenneltyä sitä päässäni, saati paperille, alan tehdä sijaistoimintoja. Tänään aloitin päivän pohdiskelemalla sitä oikeaa tehtävää, mutta arvatkaapa mitä sitten tapahtui? 

-Aloin etsiä meille uutta ruokapöytää. Etsin netistä, soittelin liikkeisiin ja huutelin Facebookissa.

-Ostin netistä lapsille muutamat kesävermeet. Koska täytyyhän niillä sellaiset UV-vaatteet jo hyvissä ajoin olla, jos se kesä tuleekin jo vaikka huomenna.

-Tyhjensin sohvantaustan kaikista lapsen palikoista, autoista ja kirjoista, sekä lajittelin kaikki lapsen lelut omiin laatikoihinsa ja pussukoihinsa.

-Tein blogiin uuden bannerin ja uudistin blogin Facebook-sivujen ulkoasun. Joo, koska nekin piti tehdä just nyt.


Entä jäsentyikö tai etenikö se oikea tehtävä päässäni tahi yhtään missään? No ei kai. Mutta nyt ei enää pysty sitä alkaa, ku oon tehnyt jo niin paljon kaikkee tänään. Katson vaan Game of Thronesin uusimman jakson ja alan nukkua. Kattellaan huomenna. Annetaan hautua...

(Lemon curdia en sentään alkanut tehdä. Vanhatkin vielä syömättä. Hemmetti.)


11 kommenttia

Rakastan kevään ensimmäisiä lehtiä. Tuulessa havisevaa lehmusta, auringossa paistattelevaa vesipisaraa, joka sateen jälkeen jäi viipymään. ...

Rakastan kevään ensimmäisiä lehtiä. Tuulessa havisevaa lehmusta, auringossa paistattelevaa vesipisaraa, joka sateen jälkeen jäi viipymään.

Rakastan viisaiden vanhojen ihmisten juttuja. Heidän rauhallisuuttaan ja omanarvontuntoaan. Syviä uurteita silmäkulmissa, ja tarinoita, joista ilman heitä emme tietäisi mitään. 

Rakastan vanhoja taloja. Vuosikymmenten kuluttamaa kauneutta, lattioiden narinoita, kiven järkähtämätöntä vahvuutta. Voi, kunpa seinät osaisivat puhua.

Rakastan ruokaa. Makuja, maistiaisia, mussutettavaa, mausteita. Ei se ole vain ruumiin ravintoa, siihen mahtuu koko maailma.

Rakastan historiaa. Se auttaa ymmärtämään. Kertoo, miksi kaikki on näin, mutta opettaa samalla tulevasta. Sitä kannattaa kuunnella.


Rakastan taidetta. Se nostaa tunteita, joita en muistanut. Saa pohtimaan, vaikkei ymmärtäisikään. Tietää meistä kaiken. Ravistelee. Vie syövereihinsä ja herättää.

Rakastan vauvan pehmeitä poskia. Sinisiä silmiä, jotka näkevät kaiken ensimmäistä kertaa. Pieniä käsiä tavoittelemassa kasvojani. Varpaita, vatsaa, hymyä ja hengitystä.

Rakastan kiharatukkaista poikaa. Isoa pientä, joka osaa, muttei kuitenkaan. Joka juoksee ja nauraa, hyppii ja kompuroi. Haluaa syliin, antaa suukkoja. Ottaa kädestä lujasti kiinni ja näyttää.

Rakastan miestä. Kumppanuutta, toveruutta, syliä. Ymmärrystä ja tahtoa. Ystävää, joka toi kukkia, kun niitä itseltänikin salaa kaipasin. Miestä, joka päivittäin katseellaan kertoo, että rakastaa.

8 kommenttia

Voi kuulkaa. Kyllä tämä alkukesä on vaan ihmisen parasta aikaa. Kukat kukkivat, pörriäiset suristavat, vaatteet vähenevät. Tai ainakin paksu...

Voi kuulkaa. Kyllä tämä alkukesä on vaan ihmisen parasta aikaa. Kukat kukkivat, pörriäiset suristavat, vaatteet vähenevät. Tai ainakin paksuimmat villakaulaliinat, takit ja pipot. Talvinilkkureiden tilalle tulevat avokkaat ja villahanskat jäävät laatikkoon.

No minä myös. Lämmin päivä houkutteli jättämään paksut pöksyt ja ulkotakin naulakkoon. Vähän säärtä, ajattelin. Mutta kun katsoin jalkojani, noita lakananvalkoisia, ohutnahkaisia, suonet paljastavia broilereitani, päätin, että mennään kuitenkin leggareilla. Järkyttäkäämme näin vähemmän kanssakulkijoita.

Jotain jalkojeni väristä värittömyydestä kertonee, että kun olin päättänyt laittaa kuitenkin ne leggarit, mutta halusin silti jättää edes ne paksut sukat kengistäni pois – paljastaa vähän nilkkaa, grrrmau –, niin Italiasta ostamani ohuet nilkkasukatkin olivat 14 astetta jalkojani tummemmat. Ja siis ne olivat Italian marketin vaaleimmat sukat.  

Minulla on, kuten mieheni tätä väriä kutsuu: neonvalkoiset jalat. Nam.


Ai että. Only in skandinavia. <3

Mutta näillä mennään ja jos häikäsee, niin oo onnellinen etten kulje pärse paljaana. Se se vasta...


22 kommenttia

Me emme pidä kaupassa käymisestä. Lasten saamisen myötä siitä on tullut ihan järkyttävää pakkopullaa.  Ennen lapsia kauppareissu oli muk...

Me emme pidä kaupassa käymisestä. Lasten saamisen myötä siitä on tullut ihan järkyttävää pakkopullaa. 

Ennen lapsia kauppareissu oli mukavaa ajanvietettä, jossa purkkeja ja purnukoita luettiin huolella ja hyllyjen välissä mietittiin päivän ja viikon ruokia. Nyt kumpikaan ei tahtoisi mennä ikinä kauppaan, ja jokainen tekstarina lähettämäni kauppalista aiheuttaa jo valmiiksi hikikarpaloita mieheni otsalle. Hän tosin aika usein istahtaa kesken kauppareissun Cittarin kahvilaan pullakaffelle muiden pappojen kanssa, jotta jaksaa vetää koko rumban loppuun. Hän on niin pappa. 

Olen kateellisena ihastellut parista stadilaisesta blogista heidän kauppakassiensa kotiinkuljetuksia, mutta sitten luin Hiekkaleikkejä-blogista, että täällä meillä Turuuussakin on ainakin pari kauppakassipalvelua: Hakuna Marketin ja K-Extra Puhakan

Tykkään kamalasti meidän lähi-Koosta, mutta sen verran on tullut huomattua, että hinnat niissä tuppaa joskus olemaan hitokseen korkealla. Vaikka siis minähän en tiennyt edes maitolitran hintaa vielä hetki sitten kysyttäessä. Heitin arvauksena euron ja aika lähelle se vissiin meni.


Ajattelinkin sitten ekana testata Hakuna Marketin palvelua siinä toivossa, että se olisi vähän edullisempi, mutta sen käytettävyys tökki. Ostoksen klikkauksen jälkeen ohjelma heitti näkymän aina ostoskoriin, josta piti klikata itsensä takaisin valikoimaan. Mulla meni fiilikset parin ostosklikkauksen jälkeen ja päätin yrittää Puhakan palvelua.

Puhakalla homma toimi helpommin. Valinnan jälkeen tuote heilahtaa koriin, ilman että sivunäkymä vaihtuu. Vain yläkulman ostoskori kertyy. Helppoa. 

Tuotteisiin voi myös ruksata "saa korvata" -merkinnän, jolloin kauppa korvaa itsenäisesti vastaavan tuotteen tilalle, mikäli valitsemasi tuote sattuu olemaan loppu. Meillä esimerkiksi jotkut tuotteet olivat vaihtaneet valmistajaa, koska olin antanut luvan korvata jotkut tuotteista.

Hiekkaleikkejä-blogissa toimitus oli tullut myöhässä auton prakaamisen vuoksi, mutta meille toimitus tuli sovittuna ajankohtana. Olin valinnut toimitukselle kello 11-13 välisen ajan ja auto kaarsi pihaan 11.30. Mulla oli juuri sopivasti kummatkin lapset unilla, joten riensin pihalle vastaan. Sitten vaan höyläsin kortin ja sain kolme kassillista ruokaa kotiin.


Halvemmaksi olisi varmaan tullut, jos olisi kiikuttanut itsensä isompaan kauppaan tai vaikka sinne Liiteriin. Toisaalta me käytämme muutenkin paljon tuon lähi-Koon palveluja, missä luultavasti on aika sama hintaluokka kuin Puhakassakin, joten mieluummin minä nämä kotiinkuljetettuna otin. Nyt se oli ilmaistakin, kun teki yli 5o euron ostokset. (55,43 euroa maksoi kolme kassillista, tosin itse olisin runnonut nuo vain kahteen, haha!)

Parasta koko hommassa kuitenkin oli se, että mies pääsi tulemaan suoraan töistä kotiin, eikä sen tarvinnut mennä työpäivän päätteeksi kauppaan hikoilemaan. Ja pullakaffet voi syödä kotonakin, vaikka yhtä hyvää pappaseuraa ei täällä olekaan. 

Ainiin! Ja tämänhän olisi toki saanut niinkin hoidettua, että minä täältä kotoa käsin näpyttelen ostokset koriin ja mies hakee ne kotimatkalla kaupasta. Siten tilauksen olisi voinut saada ihan samanakin päivänä, kun kotiinkuljetettuna ne tulivat tällä kertaa seuraavana päivänä.


Nyt on kyllä tosi mummu olo, kun tuollai kotiinkuljetettuna kauppakassitkin piti tilata, mutta haitanneeko se? Niin ja siis nuo hintajutut ovat ihan vaan semmosta mutua, minä mitään vertaillut ole. Paitsi että Cittarissa mun lembbarijugurtti maksaa euron vähemmän kuin lähikaupassamme. 

Mutta että kehtaisko tätä alkaa käyttää ihan pokkana? Siitä huolimatta, että itse ei voi vaikuttaa vaikka hedelmien valintaan (ja banaanitertun turhahkoon pussitukseen, haha)? Luottaa, että ne laittaa varmasti hyviä, eikä kaikkein köpösimpiä? Nyt ei ainakaan päivämäärissä ollut valittamista, vaikka itsehän kuuluun juuri niihin jotka kaivelevat kaupassa ne pisimpään säilyvät sieltä takaa. Koska olen mummu. 

Ja hei jos on turkulaisia linjoilla, niin tiedättekö muilla olevan näitä palveluja täällä? Ja ulkopaikkakuntalaiset voivat ilmiantaa oman seutunsa vastaavia, jos joku muukin kuin me vihataan kauppareissuja! JOOO!

19 kommenttia

Kaupallisessa yhteistyössä  Yoogaia  ja  Blogirinki Media . Imeväisen äitinä tuntuu välillä lähes mahdottomalta päästä lähtemään yhtään m...

Kaupallisessa yhteistyössä Yoogaia ja Blogirinki Media.

Imeväisen äitinä tuntuu välillä lähes mahdottomalta päästä lähtemään yhtään mihinkään, ainakaan ilman 65-senttistä pikkuavecia. Lähteminen tuntuu aivan liian työläältä kaikkine imetys- ja pumppauskuvioineen, vaikka pääsisihän sitä kai lähtemään, kun vaan pistäisi päästen. 

Jossei vaunukävelyjä oteta huomioon, en ole vielä aloittanut mitään liikuntaharrastusta vauvan syntymän jälkeen. Sen ensimmäisenkään, haha! Kieltämättä salille lähteminen houkuttelee toisinaan ihan siksikin, että saisi olla hetken omien ajatustensa kanssa. Jumpan jälkeen pääsisi rauhassa saunaan, eikä kukaan vaatisi imettämään kesken löylyjen.

Toisaalta taas koen salille lähdön suurena kynnyksenä tämän löllyvän kroppani kanssa. Koska kaaaaikkihan siellä jumppamestoilla on pelkkiä fitnessmuijia ja minä olen ainoa muhku, eikö?



Koska olen keksinyt satayksitoista tekosyytä lähtemättömyydelleni, ohjattu kotiliikunta vetäisee viimeisenkin maton jalkojeni alta. Varsinkin, kun sitä ohjattua kotiliikuntaa saa vartinkin mittaisena, ja sellaisen ehtii tehdä vaikka päällään seisten. Jotkut taitavimmat ehkä tekevätkin.

Yoogaia on suomalaisten kehittämä nettipalvelu, jonka valikoimassa on jooga-, pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja. Mielenkiintoiseksi Yoogaia-palvelun tekee se, että siellä on myös livetunteja. 

Olen tehnyt joogaharjoituksia tallenteilta, mutta osallistunut myös livetunteihin. Ja on se vaan kuulkaa eri! Kun oma nimi livahtaa ruutuun, motivaatio kasvaa kummasti. On tavallaan tullut nähdyksi, että täällä sitä liikutaan nyt messissä, joten harjoitusta ei kehtaakaan noin vain keskeyttää, kuten tallenteen kohdalla kehtaisi. Muutenkin siinä on enemmän sellainen yhteisen tekemisen maku – aivan kuten kuntosaleillakin.

Vielä tehokkaammaksi tuon motivaattorin saa, kun laittaa läppärin kameran päälle. Tuolloin ohjaaja näkee sinut ja voi tarvittaessa ohjata interaktiivisesti. Mutta siihen en ole vielä kehdannut reikäsissä kotileggareissani ja imetyspaidoissani.


Päikkäriaika on varsin oivaa liikunta-aikaa, jos vain molemmat lapset suostuvat nukkumaan yhtäaikaisesti – edes sen vartin. Iltapäivällä mies on voinut viedä koko katraan pihalle telmimään, jolloin äiti-ihmiselle on annettu ihan kunnon aikaa joogata rauhassa. Kotiinkin saa aivan hyvin, ellei paremmin, viritettya rauhallisen joogatunnelman, kunhan ylimääräiset häiriötekijät vähentää minimiin. Paljon matalamman kynnyksen liikkumista on siis tämä kuin salille lähtö. Siitä pidän.

Ja olen minä vauvankin seurassa joogaillut, mutta se on vähän sellaista säätöä. Riippuu vähän tilanteesta. Joskus vauva jaksaa tutkia leikkikaarta harjoituksen ajan, toisinaan ei.


Kannattaa muuten kokeilla erilaisia tunteja. Ensimmäisenä valitsemani tunti oli minulle liian vaikea ja olin ihan valmis lopettamaan koko testauksen siihen. Sitä ei aina muista, että en olekaan enää niin liikkuva, venyvä ja fyysinen kuin vielä muutama vuosi sitten. Oma vika, mutta harmitti hitosti. 

Kun olin niellyt tappioni, valitsin rauhallisemman ja helpomman tunnin. Se olikin jo huomattavasti miellyttävämpi kokemus ja sai jatkamaan testausta.

Noin yleisestikin synnytyksen jälkeen kannattaa liikunta aloittaa rauhassa ja kehoaan kuunnellen. Ei voi heti olettaa pystyvänsä samaan kuin ennen raskautta. Kokeilemalla löytää parhaimman tunnin ja siitä on hyvä omaan tahtiin siirtyä vaativimpiin harjoituksiin. Tuntikuvauksissa on kerrottu tietysti vaativuustasot ja muut, joten ne antavat jo hyvin suuntaa valinnalle. 


Joogaharjotteista on ollut tosi iso apu omien imetysjumieni avaamiseen. Kun koko yön nukkuu vähän huonossa asenossa, lyhytkin jooga- tai venyttelysetti on auttanut suuresti. Eikä pieni irtiotto tästä hektisestä meiningistä tee yhtään pahaa muutenkaan.


Mikäli sinuakin kiinnostaa kokeilla Yoogaia-palvelua, pääset tekemään sen ilmaiseksi koodilla MAMMARIMPUILEE2015! Ilmaiskoodilla saa joogailla toukokuun loppuun asti! Kokeilu ei sitouta mihinkään. Kirjaudut sisään täällä ja aloitat tuostanuinvaan. Hurraa! Eiku namaste! 

Jos kiinnostus jatkuu, ei Yoogaia-palvelun hinta päätä huimaa: 20 euroa kuukausi ja mitä pidemmän periodin kerralla ostaa, sitä edullisemmaksi kuukausihinta suhteessa tulee.

Ja vielä pikku vinkki: Oli eri kätevää laittaa läppäristä peilaus Apple TV:llä telkkariin, jolloin mulla oli sekä etu- että takapuolella ohjausta, eikä tarvinnut yksistään pikkuruudulta tirkistellä!

Yhteistyössä Yoogaia.

4 kommenttia

Me kävästi Raumasses eile . Rauma ol gaunis, varsinkki se vanh gaupunk. Oltti kamala pal ilahtunei kui pal siäl ol kaikki kivoi piäni...


Me kävästi Raumasses eile. Rauma ol gaunis, varsinkki se vanh gaupunk. Oltti kamala pal ilahtunei kui pal siäl ol kaikki kivoi piäni kaupoi ja putikei, oikke trendikkäitäki, ja kyl me vähä meinatti et sinne vois uurellenki men. Vaik kesäl tai jottai. Ja ajan kans. Nyt siäl oli kaikke ohjelma niimbal ku oli Suvi päi -tapahtumat kaik, et me ehritty lainkka rauhas ihastel ja haistel tunnelmi. Mut kiva paik, suasittelen hei.

Ja sitten voidaankin siirtyä tästä huonohkosta lounaismurreyritelmästäni takaisin suomen kieleen.


Tänään olimme vähän sukuloimassa. Siellä innostuimme vähän pelaamaan jalkapalloa. Joukkueiden ikäjakauma oli aika laaja. Nuorimmat kolmen kieppeillä, vanhimmat neljäkymppisiä. Pienimmät saattoivat jäädä välillä vähän jalkoihin, mutta suuremmilta henkilövahingoilta vältyttiin. Itsekin siellä maaleja lauoin (vähintään sata) ja tohkeissani kirmasin nurmilla. 

Mutta arvatkaapa mitä tuumi taapero tästä?

Hän järkyttyi. Näki äitinsä potkivan toisia nilkoille pelaavan jalkapalloa ja hämmentyi. Otti äitiä jaloista kiinni, eikä tahtonut, että äiti enää juoksee. Ehkä ikinä. Tiedän, että hänelle saattoi tulla yllätyksenä, että äitikin osaa juosta, mutta että suoranainen järkytys? Huhhuh.

No hän pääsi kuin pääsikin tämän kamalan liikuntatragedian yli ja minäkin sain jatkaa kirmailuani. Toivomme, ettei hänelle aiheutunut tästä pahoja traumoja. Pitänee kuitenkin jatkossa pysytellä kävelyvauhdissa ja syödä vain jäätelöä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.


2 kommenttia

Tein huomion itsestäni. Tuppaan olemaan vähän sellainen äiti-ihminen, näemmä, että hamstraan tekemistä ja vieläpä suhteellisen toissijaista ...

Tein huomion itsestäni. Tuppaan olemaan vähän sellainen äiti-ihminen, näemmä, että hamstraan tekemistä ja vieläpä suhteellisen toissijaista paikoittain. Sellaisilla hetkillä, kun ei olisi välttämättä ihan pakko. Kun tietää, että kohta kaikilla on kuitenkin koo ottassa, koska mutsin piti nyt kehittää joku elämääkin tärkeämpi pikku askare tähän väliin.

No kerrottakoon vaikka tämänpäiväinen setti, koska ette varmastikaan pysy enää housuissanne tämän jännän äärellä tässänäin:

Päikkärit nukuttu, kaikilla vähän nälkä, isi tulossa kaupan kautta kotiin. Isin kanssa sovitaan, että se tuo Cittarista valmiit salaatit, eli äidin ei tarvitse tehdä ruokaa. 

Jaahas, no mitäs sitten tekisi tällä kaikella ylimääräisellä ajalla? Istahtaisi sohvalle, leikkisi taaperon kanssa, keittäisi kahvit? No ei. Vaan tekisi lemon curdia. Oi kyllä. Lemon curdia, sitrustahnaa.

Sellaista inasen keskittymistä vaativaa tuhtailua kaikkine sitruunankuorien raastimisasioineen, munankeltuaisten erottelemisineen, alati vispilöimisineen ja varovaisine lämmityksineen, ettei seos palaisi pohjaan. Iiihan vaan tässä ohimennen kivasti. 


Voitte kuvitella, että huomiota vaativa taapero ja just nyt maitoa haluava vauva – joka ei muuten tuttia hyväksy – saattavat hankaloittaa tuhertelua. Kaikilla orastava nälkä ja muita tarpeita. Kuten arvata saattaa, kohta jokaisella olikin jo pelihousut repiänä. Vauva porasi ja taapero turhautui, koska "odota kulta, äiti tulee ihan kohta katsomaan sitä laatikkoon jumiutunutta autoa, äiti ei nyt ehdi koska... Eiiih, apua, tää palaa pohjaan!"

No siinäpä oli sitten itkua ja harmia jos jonkinmoista. Vain, koska äiti keksi tehdä lemon curdia. Lemon vitun curdia. Mihin tarkoitukseen? Kenelle? Miksi? Sitä me ihmettelemme vielä tänäkin päivänä. (No okei, tänään sitä vasta tehtiin, että ei me kauhean kauan olla vielä sitä ihmetelty.) 

Mutta nyt on jumankauta curdia. Tuplamäärä, koska ilmeisesti sitä tarvitaan meillä hyvin paljon. Panen purkkiin ja pakotan kaikki syömään. Tässä turhan takia olla lapsia itketetty. Saatana.

Että sellaista lisäjännitettä elämään on minulla tapana kehittää. Fiksua.

15 kommenttia

Mitä! Huomenna on lauantai! Helatorstailauantai!! Miksi en tiennyt sitä?! Ihan tavallista keskiviikkoa vietin koko päivän, enkä ollenkaan ti...

Mitä! Huomenna on lauantai! Helatorstailauantai!! Miksi en tiennyt sitä?! Ihan tavallista keskiviikkoa vietin koko päivän, enkä ollenkaan tiennyt, että perjantaitunnelmissa saisi olla. En olisi yhtään niin paljon ollut harmissani ja väsynyt. Koko päivä tuntuu ihan hukkaan heitetyltä, kun en osannut fiilistellä tätä.

Tajusin asian vasta juuri nyt Instagramista, jonkun jostain kuvasta. Huusin heti miehelleni, että miksei se ollut kertonut. Väitti sanoneensa minulle eilen siitä, mutta en kyllä yhtään muista sellaista rekisteröineeni, joten emme tule hyväksymään tätä tämmöistä. 

Huhhuh.

Mitenhän tästä nyt voisi jatkaa. Kyllä nyt en tiedä. Pitänee perua koko helatorstai. 

Olen syvästi järkyttynyt. Siis JÄRKYTTYNYT.


nnnnmnmnnnnmnbbnmnm,m,mmmmmmmmmm...ööll.öölmlölömömlömkkmlmölölö,löllölölölöklöklölölölöölöö---'''''''.m,-.m,-ö,...

nnnnmnmnnnnmnbbnmnm,m,mmmmmmmmmm...ööll.öölmlölömömlömkkmlmölölö,löllölölölöklöklölölölöölöö---'''''''.m,-.m,-ö,,.ö..ä'...-..--------..-.-ä'''''äääöölä,öll,ö,lölklkllllmnlkömk,mm.m.,-öä


klmlimjnhbvbnjkml,mknjnm,.,mn,.mn,n.kjlllöjlhlöäklöäkjk,kjjklkjvcvbnm,mm,,.,.,.,.ölölölpppoopopokjiikikililjilijloiojiioiojliumlkklk,ml.kl.m..m.mm..m.,,mm, mmnn    mm,m,m , m,.,.,.lloökmlmlmopmlokmlomlkmm, mmmk m,      .    .,,.,.. ,mmkmm.,m ,  ,lmmklmklklklklklmkl,m m, öm ,ö öl,,mhlömbmmlöbnö,lmklmklmknjbhkbnölb mbmmkllmljnnjknmmmm,,ölä'


''ä'ölklöä.,äölöööääpäöläläöäöööllölkklölölöäljhgjnbmmmnm m '

',öö,ä,.---öäölkopölkolm.mklölöllööööäöäää'ä
''''ä'
'ä'ä'ä'ä'äää'öää
'ääää'ä
'¨Ã¥Ã¥¨Ã¥plpppååppppppköpköklällöö




Terveisin taapero.


Veit sanat suustani. En olisi itse osannut sanoa paremmin.


5 kommenttia

Siis apua! Kävin äsken koirien kanssa iltapissillä ulkona – tai siis koirat kävivät, minä vain katsoin vierestä – ja siellä oli vielä valois...

Siis apua! Kävin äsken koirien kanssa iltapissillä ulkona – tai siis koirat kävivät, minä vain katsoin vierestä – ja siellä oli vielä valoisaa! Valoisaa! Puoli yhdeltätoista illalla! No hämärää vähän, mutta niinku valoisan hämärää! Mitä! Ja sama kysymysmerkillä!

Minä olen viime ajat mennyt viimeistään siinä yhdeksän maissa jo lakanan ja peiton väliin, joten tämä tällainen luonnonilmiö on mennyt ihan ohi. Missä kohtaa ei ulkona enää tullut iltaseitsemältä pilkkopimeää? Mikä on tuo valo tuolla noin? Mihin tämä alkuvuosi jo meni? Vastahan tuo vauva tammikuussa syntyi, sitten minä olen tässä vaan vähän imetellyt, ja nyt on jo kesä. 

No vähän olen saanut vihiä keväästä, kun on lasta laitettu nukkumaan ja aurinko on paistanut vielä silmään täysillä ja pimennysverhoja on nyitty sitten alas siinä. Mutta ei vielä pari kuukautta taaksepäin valo tunkeutunut noin verhojen välistä.


Mutta siis. Kesä taitaa olla täällä. Ankea alkuvuosi on ohi, eikä se ollut yhtään ankea, koska vauva ja humps vaan aika meni. 

Huomenna on äitienpäivä ja minä olen hurjan kiitollinen ja onnellinen lapsistani. Ja siitä, että ehkä saan huomenna herätä kahvin tuoksuun. Jos aviomies muistaa sen keittää. Pitäisköhän käydä lataamassa kone valmiiksi ja laittaa joku lappu siihen, että paina tästä. 

No ehkä se muistaa. Öitä! 

2 kommenttia

Nelikuinen vauva osaa jo käyttää hauskasti ääntään. Niin ilolle kuin tylsistyneisyydellekin on jo omat soundinsa, eikä kummastakaan jää epäs...

Nelikuinen vauva osaa jo käyttää hauskasti ääntään. Niin ilolle kuin tylsistyneisyydellekin on jo omat soundinsa, eikä kummastakaan jää epäselväksi, mistä on kyse. Välillä korkeat ilonkiljahdukset saavat pikkukoirat pakenemaan, mutta vauvasta omat ääntelyt ovat parhaimpia. 

Ympäröivä maailma on muuttunut entistä mielenkiintoisemmaksi. Koska nykyään ei vaunuihin pakkaaminen lupaa enää varmaa unta, tahtoisi pikkumuijakin jo paremmat näkymät vaunuista. Auton turvakaukalo onkin ollut suojaisaa vaunukoppaa mieleisempi matkustusalusta kaupunkireissuilla, sen paremman katseluasennon vuoksi.


Myös syömiseen on vauvan uteliaisuus tuonut haastetta. Jos ennen jouduimme hakeutumaan omaan rauhaamme vauvan väsymisen vuoksi, nykyään sitä kaivataan jo siksikin, että vauva malttaisi syödä. Jopa kotona ollessa on välillä täysi työ saada vauva keskittymään syömiseen. Isoveljen puuhat kun ovat tissin tuijottelua mielenkiintoisempaa, vaikka kuinka nälkä olisikin.

Vaikka ympäröivä maailma kiinnostaakin, sitä tulisi saada katsella usein vain sylistä käsin. Sitteristä tai kantorepusta ei juuri nyt ole mihinkään, jos vauvalta kysyy. Vain syli kelpaa, ja kaikki muut aiheuttavat, ellei välittömästi, niin parin minuutin kuluttua äänekkään tyytymättömyyden. Myös öisin vauva havahtuu heti hereille, jos poistun hänen läheisyydestään.


Lelut ovat kiinnostavampia nyt kuin koskaan. Ne muutamat hetket, kun vauva suostuu lattialla olemaan, käytetään leluja ihmetellen, maistellen ja hypistellen. Vauva osaa jo tarttua esineisiin ja viedä tietysti myös suuhun ne. Kohta saakin olla tarkkana isoveljen pikkulelujen kanssa, kun tutkiskeluintoon lisätään vauvan kyky liikkua.

Enää ei voi luottaa, että vauva pönöttäisi samassa kohdassa lattialla, mihin hänet on jättänyt. Pikkumuija möngertää selällään lattialla siten, että saattaa löytyä parinkin metrin päästä laskupaikasta.

Kaiken kaikkiaan pikkumuija on päivä päivältä skarpimpi ja ottaa paljon kontaktia ihmisiin. On kovin iloinen ja vastaa aina hymyyn suurella, sydämet sulattavalla hymyllä. 
On maailman ihanin.


Nelikuinen isoveli jatkaa ansiokasta isoveliuraansa. Hän haluaa päivittäin siskon syliinsä ja tahtoo pötkötellä siskon vieressä aamuisin. Hän auttaa mielellään siskon pukemisessa ja peittelee nukkumaan. Jos pikkusiskoa ei juuri nyt nukuta, isoveli hake vauvanuken ja hoivaa sitten sitä. Nykyään pikkusiskoa ei tule enää edes härkittyä, kuten vielä kuukausi sitten

Isoveli tykkää leikkiä siskon kanssa ja soveltaa hienosti leikkinsä vauvan kanssa leikittäväksi. Hän lukee vauvalle ja ottaa hienosti vauvan huomioon toimissaan, vaikkei vauva vielä osaakaan yhtäläisesti leikkiä. Joskus vauva toimiikin vain pikkuautojen ajoalustana, ja se on kummastakin ihan ok. 

Myös isoveli on maailman ihanin. 

Lue kaikki aiemmat kuukausikatsaukset täältä!

4 kommenttia

kuvapankki Onko kyseessä pulsu vai taaperoikäinen?  1. Horjuva kävely. 2. Moikkailee kaikille. 3. Juttelee kaikille. 4. Höpöttää...

kuvapankki
Onko kyseessä pulsu vai taaperoikäinen? 

1. Horjuva kävely.

2. Moikkailee kaikille.

3. Juttelee kaikille.

4. Höpöttää itsekseen.

5. Olisi mieluiten aina alasti.

6. Pystyy kaatumaan paikaltaan.

7. Rehaa yksinään kadulla.

8. Huutelee vieraille.

9. Ei pidä auktoriteeteista.

10. Aina sotkuinen.

11. Voi nukkua mitä ihmeellisimmissä asennoissa.

12. Aina paskat housuissa.

***

Kuin kaksi marjaa.


9 kommenttia

Hymytyttöpatsasta en saanut minään vuonna. En päässyt edes ehdolle. Tanssikisassa unohdin itsetekemäni koreografian ja hävisin. Ala-asteen ...

Hymytyttöpatsasta en saanut minään vuonna. En päässyt edes ehdolle. Tanssikisassa unohdin itsetekemäni koreografian ja hävisin. Ala-asteen hiihtokisassa olin kolmas ja sain mitalinkin, mutta vain, koska osallistujia oli vain kolme. Kolmevuotiaana voitin kyllä yhdet juoksukisat, mutta niissä toinen kilpailijoista lähti juoksemaan väärään suuntaan ja kolmas jäi tököttämään paikoilleen.


Ässä-arvoista en koskaan voita mitään ja lotota en muista. Kerran voitin lähikaupan arpajaisissa, mutta sekin oli joku lippu Tsekki–Slovakia-peliin, eikä semmonen ketään kiinnosta. Metrikuusnelosta ei missikisoihin olisi kelpuutettu, ja matikkakisoihin ei laskupäätä ollut. Edes tanssiaisten prom queeniksi en koskaan päässyt. Ehkä, koska ei edes asuttu siellä Ameriikassa, missä niitä valitaan.

En minä koskaan mitään voita. 

Mutta äänestä nyt. Vaikka säälistä. Tuolla:


Minun piskuinen blogini on ehdolla lifestyle-kategoriassa. Koska tää on niinku mun life ja oon niin älyttömän style

Jos voitan, lupaan itkeä ja haluta maailmanrauhaa. 

19 kommenttia

Jee, kuninkaalliset ovat saaneet lisää vauvoja! Suloinen prinsessa – ja ihan vieläpä oikea sellainen, eikä semmonen "meidän pikku prins...

Jee, kuninkaalliset ovat saaneet lisää vauvoja! Suloinen prinsessa – ja ihan vieläpä oikea sellainen, eikä semmonen "meidän pikku prinsessa" – on syntynyt. Jee! Onnea sinne Britanniaan. Mulla onkin täällä lähes samanikäiset lapset, niin voidaan sitten järkätä jotkut leikkitreffit. Ihavvaa tällee kuninkaallisten kesken. Itsehän olen Turun kuningatar.


Mutta mites tuo uutisointi asiasta? "Ei merkkiäkään synnytyksestä!", "Catherine edusti upeana vain noin kahdeksan tuntia synnytyksen jälkeen". Ja niin edelleen.

Niin kysyisinkin nyt lehdistöltä, että mitä te sitten odotitte? Että se rumentuisi yhtäkkiä jotenkin? Vai minkälaisia merkkejä niinku? Että jos se on ollut ennen synnytystäkin tommonen upea, niin tuskin se sieltä minään Notre Damen kellonsoittajana ulos tulee? 

Enkä nyt puhu niiden hovikampaajien ja -meikkaajien osuudesta ennen herttuattaren ulosastumista, vaan että jos herttuatar on upea, kaunis nainen, niin mitä se synnytys sille tekisi? Sytyttäisi palamaan tai jotain? 

Että kai se nyt jumankauta näyttää itseltään kahdeksan tuntia synnyttämisen jälkeen siinä missä kahdeksan tuntia sitä ennenkin. Raskaus sen sijaan jäi sinne tänne näkymään hetkeksi itse kullakin, mutta synnytys? Daa.

"Ei merkkiäkään synnytyksestä" – No ei kai. Ainakaan naamassa. 

35 kommenttia

...mene liian lähellä päiväuniaikaa, koska: -kävelemisen sijaan on paljon hauskempaa kiertää kontaten  vanhempien jalkoja   -pipon voi he...

...mene liian lähellä päiväuniaikaa, koska:

-kävelemisen sijaan on paljon hauskempaa kiertää kontaten vanhempien jalkoja 

-pipon voi heittää 12 kertaa lampeen tai melkein lampeen


-kiviä ja sepeliä on kivaa laittaa äidin taskuun

-voi olla vaikea päättää, haluaako matkata mieluummin isin harteilla vai käveliskö sittenkin

-harteille pääsee kuitenkin 38 kertaa, koska vanhemmat haluavat niin epätoivoisesti edetä polulla.


Joten pääsimme etenemään polkua 200 metriä ja käännyimme takaisin. 

Mutta sitten löydettiin kahvila ja kahvilan vierestä telakoitunut Föri. Ja koska me rakastamme kahvia ja Föriä, niin viis metsästä.

Ja näin tämä astuisi Föriin, hop.

4 kommenttia

Hae