Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

On taas päiväkotien ja koulujen naamiaisten aika. Itsehän olen tunnetusti melko innovatiivinen naamiaispukukehittelijä – erityisesti saman ...

On taas päiväkotien ja koulujen naamiaisten aika. Itsehän olen tunnetusti melko innovatiivinen naamiaispukukehittelijä – erityisesti saman päivän aamuna, kun naamiaiset jo vietetään.

Ajattelinkin nyt kerätä teille kootusti kaikki erinomaiset vinkkini vuosien varrelta.


1. Karhukolpa


Tämä asu vaatii pikkuisen askartelua, mutta tarvitset vain punaisen asun tai yläosan, palan paperia, tussin, sakset ja vaikka vanhan sukan, josta voit leikata naamarin. "Naamarin".

Tässä kuvassa on asuna toppapuku, koska lapsi oli tuolloin puistohoidossa, mutta mikäli lapsesi on niin sanotussa sisähoidossa, suotavaa on, ettei lapsen tarvitse olla koko päivää toppapuku päällä.

Lue: Halloween-asu vartissa


2. Halloween-eläin


Tässä asussa etsitään mikä tahansa huppari ja ommellaan sille korvat esimerkiksi sukkahousuista! (Klassikko, tiedän.)

Kuvassa "halloween-pupu" mutta se voi olla vaikka halloween-nalle tai halloween-susi. Käteen pupulle voi laittaa kanieläinten lempiruokalajin, porkkanan, ilmentämään muuten tunnistamatonta asukokonaisuutta. Nallelle taas hunajapurkin ja sudelle esimerkiksi ihmisen.

Kunhan laitat sanan "halloween" eläimen lajin eteen, saat liitettyä eläimen kuin eläimen osaksi juhlaa.

Lue: Hurja halloween-pupu


3. Päätön lapsi


Tässä asussa yhdistyy helppous ja... helppous. Ei tosin lapsen kannalta, mutta ei mennä nyt siihen. Ihan vaan siitä jokin haalari päälle ja kaula-aukko oikealle korkeudelle.

Muistakaa vaan varoa pöydänkulmia ja muita esteitä.

Lue: Päätön taapero


Sillä lailla. Eiköhän näistä irtoa jotain esim. huomisaamuksi! Et kuitenkaan ollut muistanut niitä naamiaisia.

Eipä kestä!


Lue myös:
Naamiaisasutoiveena aikuisnaamari

3 kommenttia

Ministeri vei lapsensa hetkeksi työpaikalle, sai noottia – arvokysymys kuulemma. Äiti vei lapsensa ravintolaan syömään, ei jonkun mielestä k...

Ministeri vei lapsensa hetkeksi työpaikalle, sai noottia – arvokysymys kuulemma. Äiti vei lapsensa ravintolaan syömään, ei jonkun mielestä keskittynyt tarpeeksi lapsiinsa, sai tiukkaa arvostelua. Toiset vanhemmat taas keskittyivät liikaa ravintolassa lapseensa – ansaitsivat niin ikään moittivan mielipidekirjoituksen peräänsä.

Lapsia pitäisi kamalasti "tehdä" lisää, jos päättäjiämme on uskominen, mutta poliittisilla päätöksillä ei olla osattu oikein tehdä nykyvanhempia kannustavia muutoksia.

Vanhemmuus on nykyään erilaista kuin vuosikymmeniä sitten. Ennen naimisiinmeno ja lasten saaminen oli ykkösprioriteetteja, jopa valmiiksi aseteltuja odotuksia ulkopuolelta – varsinkin naisten elämässä –, mutta nykyään elämässä painavat myös muut asiat.

Elämä voidaan nähdä sisällöllisenä ja rikkaana ilman perhettäkin, eikä yhteiskunnan ja kulttuurin painostus aja enää automaattisesti kohti perheen perustamista.

Let's vauvatalkoot -podcast-jaksoon suoraan tästä: https://www.supla.fi/supla/3314205

Yleinen ilmapiiri lapsia kohtaan saattaa myös pelottaa. Pitääkö jättäytyä neljän seinän sisälle, jos lapsi tulee, sillä milloin saa mistäkin mediasta lukea ärhäkkään mielipidekirjoituksen, kun ei me ”nykyvanhemmat” osata edes lapsiamme enää kasvattaa.

Että kun kerrankin on uskaltautunut lähtemään edes yrittämään opettaa sitä lastanasa ihmisten ilmoille, jo on joku nenänvartta pitkin katsomassa ja kirjoittamassa tiukkaa mielipidekirjoitusta epäonnistuneesta pullamössöäidistä, joka kehtasinkin kysyä lapselta buffassa, ottaako tämä keittoa vai ei.

Ennenkin on tätä varmasti tehty, mutta se on jäänyt nenänvartta pitkin katsojien omiin päänsisäisiin nyrpistelyihin tai korkeintaan rouvain- ja herrainseurueiden kahvipöytiin. Nyt kaikki mielipiteet on oikeus laittaa internettiin ja kuka tahansa voi löytää itsensä mielipidekirjoituksesta – ja vieläpä ihan itsensä tunnistaen.

Uhkakuvat vaan sinkoilevat, kun vanhempi sukupolvi päivittelee ns. ”vapaakasvatustamme”, joka oikeasti ei edes ole sitä, mutta näyttäytyy toki erilaisena, kuin vuosikymmenet totuttu autoritäärinen, ylhäältä käskytetty ja kepillä ojennettu kasvatustapa.

Ja siis ihan kaikilla on jokin mielipide toisten kasvatuksesta. Toisilla vanhemmilla, nuorilla, vanhoilla, lapsettomilla ja naapurilla. Joku vielä perustelee oikeuttaan arvostella vanhempia, "koska niiden lasten käytös vaikuttaa meihin kaikkiin". No arvaa mitä, niin vaikuttaa sinun mulkkuutesikin.

Lapset ei oikein ole tervetulleita mihinkään, paitsi tietysti tuleviksi veronmaksajiksi maahamme. Siihen asti olisi kiva jos pysyisivät näkymättöminä.

Mutta siis elikkäs synnytystalkoot, ei muuta ku hommiin! TÄMÄ ON KIVAA JA TUETTUA HOMMAA!

Kuuntele podcast-jakso, jossa me Tampereen oman Maiju Asikaisen, Asikaine-blogistakanssa puhutaan lapsimyönteisyydestä ja epämyönteisyydestä, perheitä koskevista poliittisista päätöksistä, sekä näiden ja vauvatalkoovaatimusten ristiriidoista.

Tietysti soitetaan myös tutkija Erica Åbergille, joka antaa näkemyksensä asiaan!


Tsekkaa myös:
Vauvavarustelu – turhamaisuutta vai jotain syvempää?
Milloin on OK erota?
Lasten harrastukset – piinaa vai parhautta?
Vi**t mammuudesta!

2 kommenttia

Tässä kun yrittää näitä lapsia kasvattaa ja parhaansa mukaan jakaa omia viisauksia ja arvojaan heillekin, sitä saattaa yhtäkkiä huomata olev...

Tässä kun yrittää näitä lapsia kasvattaa ja parhaansa mukaan jakaa omia viisauksia ja arvojaan heillekin, sitä saattaa yhtäkkiä huomata olevansa kliseeautomaatti. Olen saanut itseni nyt useasti erilaisissa kasvatuksellisisssa tilanteissa kiinni lausahduksista, jotka sanottuani pysähdyn aina hetkeksi miettimään, että mitä hittoa juuri sanoin.

Ei siis ihme, että lapseni ohittavat Suuret Viisauteni olankohautuksilla tai hetkellisillä tonnin seteli -ilmeillä, sillä olen alkanut kuulostaa köyhän miehen yritysvalmentajan, Gandhin, personal trainerin, sisustustaulun ja Tamin rakkauslapselta.

Ja se ei ole hyvä asia.

Tässä viimepäivieni top 6:

1. "Ei elämässä selviä valittamalla, vaan toimimalla."

Kun lapsi ei jaksanut siivota lelujaan vaan valitti ettei jaksa siivota niitä.

2. "Rauhassa nyt, kukaan ei ole mikään Einstein syntyessään!"
(Paitsi Einstein)

Kun lapsi opetteli kirjaimia ja turhautui.

3. "Ei sillä ole väliä mitä toinen tekee, keskitytään jokainen omaan peliin." 

Kun toinen teki jotain ja toinen ei tehnyt tai teki ja kuka helvetti näitä muistaa.

4. "Väkivalta ei ole ratkaisu väkivaltaan." 

Tähän toki kuopuksemme vastasi, että onpas.

5. "Sovinto on paljon parempi, kuin riita, vaikka se edellyttäisikin jostain luopumista." 

"Mun lelu, eiku mun!"

6. "Paras tapa tehdä se, on tehdä se."

Joku ensimmäisen kohdan kaltainen tilanne.


Pahimmillaan sanontani siis kuulostavat, ei vain kliseiltä, mutta myös huonoilta voimalausesuomennoksilta.


Joten anteeksi lapseni. Koitan tsempata. ”Back to basics", kuten Tamikin sanoisi.

Lue myös:
Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja
Asioita, joita oikeasti haluamme sanoa hekumoidessamme syksyä
Saako lasta opettaa lyömään takaisin – 10 muuta kysymystä ja vastausta vanehmmuudesta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia Kerroin aikaisemmassa kasvisruokailua käsittelevässä postauksessani, että tulossa on m...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia

Kerroin aikaisemmassa kasvisruokailua käsittelevässä postauksessani, että tulossa on myös juttuni keittiökäyttäytymisestämme sekä vastuullisuudessa ruoka-asioissa.

Knorr, joka tekee omaa vastuullisuustyötään ruoantuottajana, haastoi minut miettimään meidän perheemme keittiövastuullisuutta.

Syömäkelpoisen ruoan haaskaaminen on yksi suurimmista ruoantuotannon ja kulutuksen vastuullisuuskysymyksistä elintarvikeketjussa.

Kotitalouksista roskiin päätyvä ruokajäte Suomessa vastaa 100 000 keskivertohenkilöauton hiilidioksidipäästöjä. Suomessa heitetään ruokaa roskiin 24 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Se vastaa kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta. Maailmanlaajuisella tasollla jopa 30 prosenttia valmistetusta ruoasta menee roskiin. (Saa syödä -sivusto)

Ja kun puhutaan ruokahävikistä, tunnen piston sydämessäni. Meillä on parannettavan varaa ja kohta kerron, mitkä meidän keittiössämme on kompastuskiviä – ja missä taas olemme hyviä.


Lueskellessani tietoa ruokahävikistä ja sen vaikutuksista, silmiini osui myös artikkeli ruokapakkausten ympäristövaikutuksista. Yllätyksekseni, ja toisin kuin yleisesti ehkä ajatellaan, isossa kuvassa elintarvikepakkausten ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin itse elintarvikkeen tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat päästöt.

Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan roskiin päätyvän ruoan tuottaminen kuormittaa ympäristöä enemmän kuin pakkauksen valmistus. Kokonaiskuvassa siis ekologisimpia pakkauksia ovat sellaiset, joilla ruokahävikkiä syntyy vähiten.

Eli pienet pakkaukset eivät ole niin paha asia kuin ollaan ajateltu, jos ne huolehtivat siitä, että ruokaa ostetaan vain todelliseen tarpeeseen, eikä sitä heitetä pois. Pakkausmateriaalin minimointi on tietysti hyvästä, mutta se ei saisi aiheuttaa liian suurta kulutusta tai sitä, että osa ruoasta joutuu roskiin.

Vinkki: Parille aikuiselle tai vaikka yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle meneviä Vego-aterioita kannattaa testata, kun ei ehdi tai jaksa laittaa itse ruokaa ja haluaa nopeasti jotain!

Otsikossa raflaavasti sanoin, ettei mikään muu ole turhempaa kuin poisheitetty ruoka. Ajattele, kuinka paljon ruoan tuottamiseen, kuljettamiseen ja valmistamiseen käytetään aikaa ja energiavaroja ja kuinka paljon siitä syntyy päästöjä. Kun se ruoka heitetään roskiin, kaikki päästöt ovat syntyneet turhaan.

Yksi hyvä tapa huomata oma elintarvikejätteen määrä on kierrätys. Kun elintarvikejätteelle on oma astiansa, bioastia, poisheitetyn ruoan havaitsee paremmin kuin sekajätteeseen hukkuneen ruoan.

Meidän keittiössämme olen huomannut esimerkiksi leivän aiheuttaneen turhaa ruokahävikkiä. Olen saanut huomata, että tuo suhteellisen vähän aikaa säilyvä, mutta jotenkin aina kaupasta ns. varmuuden vuoksi mukaan tarttuva ruokatarvike ehtii välillä homehtumaan, ennen kuin olemme ehtineet syödä sitä.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ruokahävikkitutkimukseen (2013) vastanneista peräti 40 prosenttia kertoi heittävänsä pois leipää kuukausittain tai useammin, eli aivan yksin emme ole tämän asian kanssa.

Syön itse useimmiten näkkileipää, joka on siinä mielessä hyvää, ettei sitä tarvitse koskaan heittää pois. Se säilyy hyvin ja pakkauskoko on sopivassa suhteessa omaan kulutukseeni.

Aina jos huomaan tuoreleivän olevan menossa vanhaksi, nakkaan sen kyllä pakkaseen, mutta koska en itse syö tavallisesti perusleipää, en muista tarkkailla tilannetta tarpeeksi hyvin.


Yksi tekijä leipähävikkiimme on meidän iso kannellinen, syvä leipälaatikko, johon liian helposti unohtuu pohjille vanhemmat leivät. Sille pitäisi keksiä jokin muu ratlkaisu - tai ainakin muistaa katsoa sinne pohjille tarpeeksi usein.

Näkkileivän lisäksi olen huomannut leipomisen olevan aika hyvä tapa välttyä leipähävikiltä. Kun leipasee reilussa vartissa muutaman sämpylän ja syö ne kaikki päivässä, maksimissaan kahdessa päivässä, ei leipää tule turhaan varastoiduttua. Myöskään pakkausjätettä ei tällöin synny.

Vinkki: Puuronjämistä voi tehdä hyviä rieskasia!

Ilmeisesti uskon olevani myös valtavan italialaisen suvun mamma, sillä aina kun teen ruokaa, teen sitä liikaa. Toki ruokaa syödään vielä seuraavinakin päivinä, mutta valitettavasti se myös unohtuu jääkaapin perukoille joskus.


Lapset ovat mestareita ruokahävikin aiheuttamisessa. Jollei itse ole halukas syömään lapsilta jääneitä jämiä, yksi tapa on annostella valmiiksi tarpeeksi pienet annokset lapsille. Antaa sitten lisää, jos sikseen tulee.

Meillähän on myös kaksi elävää biojäteroskista, joille pystymme ainakin osan ylijäämäruoasta syöttämään, mikä samalla vähentää erillisen ruoan ostamisen tarvetta koirille.

Vaikka haju- ja makuaistilla pystyy arvioimaan ruoan kunnossa olon aika pitkälle, itseäni on helpottanut myös päivämäärien kirjoitaminen joihinkin suhteellisen pitkään jääkaapissa säilyviin elintarvikkeisiin. Unohdan esimerkiksi aina, koska olen avannut tomaattipyreen, jolloin päivämäärä paketin kyljessä taklaa ainakin turhan varmuuden vuoksi poisheittämisen.


Asioita, joista taas voin olla ylpeä omassa keittiössäni, on taitoni valmistaa oikeastaan mistä tahansa raaka-aineista aina jotain (tarpeeksi) hyvää ruokaa.

Osaan myös käyttää edeltävän päivän ruoan siten uudelleen, että muokkaan siitä pienellä tuunauksella kokonaan uuden annoksen. Esimerkiksi edellisenä päivänä perunoiden kanssa tarjoillun sienikastikeen jämät muuntuu helposti seuraavana päivänä pastakastikkeeksi.

Olemme surkeita suunnittelemaan useiden seuraavien päivien ruokia ennen kauppareissuja, mutta toisaalta kompensoimme sitä sillä, ettemme myöskään tee jättireissuja kauppaan. Käymme siis toisin sanoen usein lähikaupassa ja lähiajan tarpeisiin, jolloin ruokaa ei osteta varastoon, eli se ei pääse vanhenemaan, kun se käytetään heti.

Kauppojen hävikkiruokaongelmaa voi muuten kuluttajana auttaa ostamalla punalaputettuja tuotteita ja valitsemalla vaikka sen mukaan päivän ruoan.

Minun vinkkini siis lyhyesti ovat:

Leipä
1. Syö näkkileipää, se ei pilaannu nopeasti
2. Tee itse leipää
3. Älä hamstraa leipää kaupasta varmuuden vuoksi
4. Pakasta ylimääräiset leivät
5. Muista käyttää pakkasesta ne

Päivämäärät
1. Älä luota vain päivämääriin, vaan käytä aistejasi ruoan tuoreuden havinnointiin
2. Kirjoita pitkään säilyvien tuotteiden avaamispäivämäärä antamaan osviittaa

Kierrätä
Havaitset poisheitetyn ruoan määrän paremmin ja osaat kiinnitää siihen huomiota

Ruoanlaitto
1. Älä tee jättimääriä ruokaa, tai jos teet, käytä se kaikki, esim. seuraavana päivänä lounaalla
2. Sovella edellisen päivän ruoasta uusi annos seuraavana päivänä (esim. kastikkeesta seuraavana päivänä pasta-annos, keitetyistä perunoista pyttipannu, kuivista leivistä köyhät ritarit, maito- tai kasvimaitovalmisteista pannukakkua)
3. Esimerkiksi juhlien jälkeiset ylijäämäruoat on hyvä syy kutsua vaikka naapuri rääppiäisiin!

Kauppa
1. Mikäli teet valtavia kauppareissuja, älä osta isoja määriä pilaantuvia tuotteita varastoon
2. Jos lähelläsi on lähikauppa, osta aina vain tarpeeseen ruokaa, ei varastoon
3. Punalaputetut tuotteet auttavat vähentävät kauppiaan hävikkiruokamäärää

Martat
Marttojen sivuilta löytyy kaikkeen vastaus! Sieltä olen muun muassa löytänyt, mistä saa selville, onko kananmunat vielä hyviä! (Vastaus: Laittaa ne veteen ja jos ne kelluu, ne saattaa olla jo huonoja.)

Otan ilolla myös vastaan teidän ruokahävikkiä vähentävät vinkit! 

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 4 kpl Vego-kasvisvalmisteiden tuotepaketteja! Kilpailuaikaa on 31.10.2018. asti. (Tsekkaa tarkemmat säännöt täältä.) Vastaa täällä blogissa tai Fb-jaossa!

Jos vastaat tänne blogiin, sähköpostiosoite jo osallistumisvaiheessa helpottaa yhteydenottoa voittajaan! Sähköposteja ei käytetä muuhun tarkoitukseen.


Lue myös kasviruokailua koskevat vinkit ja pohdinnat:
Lapsi ei suostu syömään kasviruokaa, mistä niitä proteiineja saa ja entäs se ruoan lennättäminen tänne?
Vastauksia vegaanisiin kysymyksiin
12 vinkkiä kasvisten lisäämiseen ruokavaliossa

18 kommenttia

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Biodelly , koska olen osakas, baby! Iloisia uutisia! Ajattelin tänä vuonna rakastaa itseäni ja mennä I love me...

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Biodelly, koska olen osakas, baby!

Iloisia uutisia! Ajattelin tänä vuonna rakastaa itseäni ja mennä I love me -messuille Helsinkiin! Olen siellä Biodellyn pisteellä muina messumuijina lauantaina ja sunnuntaina klo 12-18 ja mua saa tulla moikkaamaan ja jututtamaan – tai toki kiertää kaukaa, jos siltä tuntuu.

Biodellyn messupisteellä opastan tarvittaessa tuotteiden valinnassa yhdessä ammattilaisten kanssa ja kerron omista suosikeistani, vaikket haluaisi kuullakaan. Haha, ei kai, vain jos toivot!

Päivitän myös messuilta somea tietysti omaan Instagarmiini, mutta myös Biodellyn tilille, joten mikäli haluat olla vähintään etänä mukana, ota seurantaan!

Vaikkei minussa nyt mitään nähtävää siellä messuilla olisikaan, Biodelly tuo mukanaan paljon ihania, joitain täältä minunkin blogistani tuttuja tuotteita – ja vielä hyvään alennushintaan


Ainakin minun kaikki käyttämäni meikkipohjatuotteet on tulossa mukaan messuille. Lily Lolon sarjasta myynnissä on mineraalimeikkipohja, mineraalipuuteri, poskipuna, sekä varjostus & korostus -paletti. Lily Lolon meikkipohjan nimeen olen vannonut sen helppouden ja luonnollisen peittävyyden vuoksi. Se ei tee yhtään möhnöistä oloa, eikä se lähde liikkumaan kasvoilta pitkänäkään päivänä. 

Lily Lolon tuotteiden lisäksi pisteellä on myös myynnissä Luén ihonhoitopaketti, jonka hellävaraisella ihokuorinnalla saa aikaan ihmeellisen vauvapyllyefektin kasvoihin. Ihan jopa tällainen mummokin. Mukana myös Lovely Dayn koko ihonhoitosarja, Biodellyn uutuusluksustuote Ileurin seerumi, sekä Alteya Organicsin erilaisia tuotteita, suihkeista huulivoiteisiin. 

Pikkulinnut lauloi, että ns. tiskin alta saa myös ostettua ainakin naamastani – tai mielellään huulistani – silloin löytyvää huulipunaa, joten tule rohkeasti kysymyään sitä! Mutta pidetään tämä sitten ihan meidän välillämme.

Biodellyn oma meikkaaja tekee myös koko messujen ajan pikameikkejä pisteellä, joten ei muuta kuin nauttimaan ammattilaisen kädenjäljestä!

Mikäli et pääse messuille hyödyntämään huippuja tarjouksia (esim. Luén kasvonhoitosetti, joka normaalisti on 39,90 on nyt messuilla vain 25 euroa), uutiskirjeen tilaamalla saat ensimmäisenä tietää, milloin ja millä hinnoilla messujen lohduketarjoukset pärähtävät myyntiin verkkokauppaan!




Ja nyt siihen arvontaan! Sain Biodellyltä arvottavaksi I love me -messuille kolme (3) kahden (2) lipun pakettia! Lippu oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn yhtenä päivänä. Liput lähetetään sähköisesti eli saadaan heti perille voittajille!

Arvontaan voit osallistua kolmessa eri paikassa kommentoimalla olevasi mukana arvonnassa:
1. Täällä blogin kommenttikentässä (sähköpostiosoitteesi kera, jotta saadaan heti yhteys voittajaan)
2. Tämän postauksen Facebook-jaossa
3. Tämän postauksen Instagram-jaossa

Ja vaikka kaikissa kolmessa, niin triplaat mahiksesi! Jokaisessa kanavassa arvotaan yksi kahden hengen lippupaketti. Voittajat arvotaan keskiviikkona 17.10. klo 22!
75 kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure , PING Helsinki ja Suomen Blogimedia . Ajattele nopeasti!  Jos sinulta kysytään, mitä vuosikymmentä e...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure, PING Helsinki ja Suomen Blogimedia.


Ajattele nopeasti! Jos sinulta kysytään, mitä vuosikymmentä elettiin, kun oli "30 vuotta sitten", mitä vastaat?

Jostain syystä minulle ei tule mieleen melkein 90-luku (tarkemmin vuosi 1988), vaan 70-luku. Seitkyt luku! Ajatelkaa, että kahden vuoden päästä "30 vuotta sitten" on kuitenkin jo 90-luku. Pakko kysyä, että mitä hittoa, missä välissä tämä tapahtui ja eikö se ysäri ollut tyylin eilen?!


Muistan kun vasta vuosi vaihtui 2000-lukuun ja juhlittiin millenniumia. Muistan, kun käytiin ostamassa oikein iltapuvut millennium-juhlia varten ja juotiin halpaa siideriä, kunnes samm... tarkoitan käytiin ajoissa nukkumaan kädet peiton päällä Jeesus mielessä. Mutta ei siitä sen enempää.

Tämän kaiken ymmärsin, kun törmäsin internetsin meemiin, jossa kauhisteltiin samaa asiaa. Tajusin olevani juuri se tyyppi, joka elää vielä jotain 2000-luvun alkupuolta.

Internetsistä puheen ollen: Oletteko nähneet sellaisen hauskan videon, jossa nuorisolta, elikkäs ns. jonneilta kysytään C-kasettien käytöstä ja nämä nuorisolaiset yrittävät mm. kuunnella kasettia suoraan korvalla? Toinen ehdottaa, että ehkä johonkin siihen kuuluu laittaa kuulokkeet ja se on kamalan hauska, koska jonnet ei todellakaan tiedä, saati muista.


Tästä viraalivideosta intoutuneena halusin testata omilla kupeitteni hedelmillä, millaisia asioita heillä herää erilaisista entisajan vehkeistä. Ei muuten ollut mikään helpoin edes löytää muutaman kymmenen vuoden takaisia asioita, VAIKKA JUSTHAN SE OLI!

Ilmeisesti me ja kaikki muut olemme konmarittaneet 2010-lukulaisesti elämämme niin, ettei vanhoja kunnon VHS:iä ja C-kasetteja enää laatikoissa pyörinytkään, vaikka luulin niiden löytämisen olevan helppo nakki. Melkein muuten nauroivat, kun kysyin eräästäkin tekniikkaliikkeestä niitä. "Eti jostain netistä", sanoivat.

Sitten taas jopa meiltä itseltämme löytyi niitä "30 vuoden takaisia" – eli oikeasti 50 vuoden takaisia – asioita, kuten vinyylejä, polaroideja, sekä isäni vanha Ericssonin Cobra vintagepuhelin.


Selvästi meidän lapsuutemme ja nuoruutemme asiat ei ihan vielä ole tarpeeksi cool ja hip, että niitä oltaisiin jo nostalgiapäissämme hamstrattu koteihimme. Tosin nythän jo jotkut ovat alkaneet julkaisemaan uudelleen C-kaseteilla albumejaan, että älkää hyvänen aika heittäkö niitä mankkojanne mihinkään vielä.

Mukana arvailuissa oli myös 10-vuotias kummityttöni, joka nähtyään arvauskohteeni tuomitsi leikin välittömästi semisti laimeaksi, koska tiesi jo kuulemma kaiken. Tai niin hän luuli, mutta ähäkutti, eipä tiennytkään kaikkia kummitätinsä takataskussa olleita ylläreitä.

C-kasetti oli lapsille ehkä helpoin tai ainakin sen arvaukset menivät eniten lähelle. Joskin sitä kutsuttiin levyksi ja siitä tiedettiin tulevan biisejä, mutta siitä uskottiin voivan katsoa myös leffoja. "Tää niinku laitetaan johonkin ja sit täst tulee niin leffa tai semmonen", oli yksi arvaus.


LP-levy, elikkäs vinyyli aiheutti kummastusta, mutta ei sekään täysin vieras kiekko ollut. Esikoinen jopa osasi kertoa, kuvien avulla, mihin eri vehkeistä vinyyli kuuluu laittaa. Vinyylilevyn bimi tosin muuntui radiolevyksi. 

Hieman ihmetystä myös aiheutti satulevyt suoraan 70-luvulta, kun kerroin, että sillon ku minä olin nuori sadut kuunneltiin tämmösiltä. On muuten aivan ihastuttavia nuo levy, jossa satuja lukevat Saara Pakkasvirta ja Pekka Laiho Ei voi olla parempia ääniä.

Klassisen VHS-kasetin lapset ajattelivat olevan jotain sukua C-kasetille, mutta lapsille ei ollut täysin selvää, kuunnellaanko sillä musiikkia vai katsotaanko elokuvia. Kysyessäni esikoiselta, miten hän uskoo VHS:llä katsottavan elokuvia, hän yritti kurkkia videokasetin "ikkunasta" sisään.


Aiemmin mainitun Ericsson Cobra -lankapuhelimen isoin lapsi tunnisti heti puhelimeksi tylsistyneen "tiedetään"-ilmoituksen saattelemana, mutta pienemmät lapset ehdottivat sen olevan joko kaiutin tai radio. 

Kerrottuani sen olevan puhelin ja kysyessäni miten he ajattelisivat sen toimivan, esikoinen ehdotti, että johto olisi se mihin puhuttaisiin. "Tää laitetaan ehkä suuhun", arveli ja demonstroi asiaa... noh, laittamalla pistokkeen suuhun. 

Puhelimen pohjasta löytyvä pyöritettävä numerokiekko aiheutti suurta hämmennystä. Ajalleen uskollisesti lapset yrittivät tietysti painaa pohjan numeroita.  

Kummityttö, joka puhelimenkin heti tietysti nohevana tunnisti, otti yhtäkkiä puheenvuoron ja opetti pienempiään, kuinka vanhan ajan puhelimella on soitettu: "Eli nää toimi sillon ennen vanhaan niin, että ensin se meni niinku keskukseen ja sitten sanottiin kuka on, kehen haluaa yhteyden ja sitten oma osoite. Sitten ne yhdisti sille tyypille."

Olen aika varma, ettei enää Ericsson Cobralla soiteltu enää keskukseen, mutta hyvä yritys, kummityttö! 

"Mutta historiankirjassa sanottiin niin!" vannoi. 

Se on varmasti totta, vaikka vähän eri aikakautta olikin. Tämä kuuluu ehkä samaan kategoriaan, kun hän kysyi äidiltäni, eli mummiltaan, oliko silloin jo maailmassa värit, kun mummi oli nuori.


Puhelimesta päästiin sujuvasti vanhan kunnon puhelinkopin kuvaan, jonka kuopus ilmoitti aika varmasti olevan vankila. 

Gameboy oli nuorempien mielestä yksiselitteisesti puhelin, onhan siinä ne näytöt ja kaikki.

Vanha kunnon disketti, elikkäs tuttavallisemmin korppu, oli kuulemma jättipuhelimen SIM-kortti tai akku.

Tässä kiteytyy aika hyvin se, mitä tekniikkaa pääasiallisesti käytämme: Lapset ja nuoriso yhdistää kaiken tekniikan pitkälti puhelimeen, sillä se on se missä kaikki nykyään on. 

Vähän eri meno, kuin silloin 30 vuotta sitten.


30 vuotta sitten perustettiin F-Secure, vaikkei kyllä tunnu, että 70-luvulla oltaisi vielä tarvittu kyberturvallisuutta. Haha, vitsi vitsi, tarkoitan siis silloin vuonna 1988, josta on muka jo 30-vuotta. Mutta että ei kyllä kasettien, vinyylien, lankapuhelimien ja korppujen kanssa paljon tarvinnut muina internetittöminä miettiä näitä asioita.

Vaikka toki interwebsi on olemassa ollut jo ties milloin – jopa silloin 70-luvulla –, se ei ole tavallisen ihmisen elämää koskettanut ennen 90-lukua. Vuonna 1988 kytkettiin Suomen yliopistojen tietoverkot internetiin, mutta koteihin internet-yhteyksiä alettiin myydä vasta 1993. 

Ei liene sattumaa, että internetin ja sen yleistymisen myötä myös sen tietoturvallisuudesta tuli tärkeä muistettava. Siinä missä ennen vanhaan uhkia oli jotkut ihmeelliset madot ja virukset, nykyään uhkia on identiteettivarkauksista salasanojen urkintaan ja vakoiluohjelmista kiristysohjelmiin.


Eikä se ole selvin asia kaikille, vanhemmalle väestölle tai lapsille, saati edes kaikille meille rintarinnan internetin kanssa aikuistuneille. Katso vaikka niitä nimitestejä, joista Valeäiti-Hannekin varoitteli. Siellä niitä edelleen Fb-kaverit innolla tekevät, kaikista varoittelevista uutisista huolimatta.

Hanne kirjoitti myös salasanahelvetistä, joka niin ikään on oma shownsa. Nimimerkillä vaihdan salasanani aina kun kirjaudun uudelleen eri ohjelmiin, koska minulla ei ole hajuakaan, minkä salasanan viimeksi asetin.

Tuossapa muuten olisi hyvä salasana JA KERRANKIN TARPEEKSI PITKÄ, kun jumankauta aina sama valitus, kun säätää uusia salasanoja. Se ja ne saatanan erikoismerkit ja numerot. Nimimerkillä "HaistaPaska666". 

Halusitpa sitten suojata laitteesi, hallita lastesi internetkäyttöä tai saada tolkkua salasanarumbaan, 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), lupaa auttavansa sinua siinä. Palvelu sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n ja sillä on 30 päivän ilmainen testiaika.
You know, 30-vuotissynttärit, 30 päivää testiaikaa.

Usein kuulemme päiviteltävän vauvavarustelu-ilmiötä. Sitä, kuinka innokkaat äidit vertailevat parhaimpia vaunuja ja shoppailevat yötä myöten...

Usein kuulemme päiviteltävän vauvavarustelu-ilmiötä. Sitä, kuinka innokkaat äidit vertailevat parhaimpia vaunuja ja shoppailevat yötä myöten netissä arvokkaita lastenvaatteita. Jonottavat merkkituotteen alennusmyynteihin ja metsästävät nettikirppiksillä yömyöhään tiettyä mekkoa.

Tavaraan käytettään valtavia summia ja olemmepa saaneet lukea myös tapauksista, joissa kulutus menee yli varojen.

Vauvavarustelussa hifistellään ominaisuuksilla, kuoseilla ja merkeillä, sekä puhutaan jälleenmyyntiarvoista. Niin, toden totta joillain käytetyillä vaatteilla löytyy myös oikeasti varteenotettavaa jälleenmyyntiarvoa. Ja se jos mikä on toki myös erinomainen syy myös selittää itselleen arvokkaita hankintoja.

Kaikkea tätä usein mielellään kummeksutaan ja sille on helppo naureskella. Naureskelu on tavallaan helppo tapa erottautua siitä porukasta ja nostaa itseänsä sellaisen yläpuolelle.

Mutta onko vauvavarusteluun jokin syy, muukin kun kerskakulttuuri tai turhamaisuus, johon se usein syvempiä pohtimatta helposti kategorisoidaan? Voisiko siinä olla taustalla täysin tunnistettavia ja inhimillisiä tunteita ja pelkoja?


Oletteko huomanneet, että aika usein puhuttaessa omista vaunuista, sittereistä, turvakaukaloista tai mistä tahansa varusteista ollaan valmiita puolustamaan aika kiihkeästikin omia valintoja. Tämä on paras, ei vaan tämä!

Vaikutetaan varmoilta ja kerrotaan mielellään, miksi juuri nämä on ne parhaat. Mutta voisiko olla niin, että tässä vanhemmuussuossa, missä jokainen enemmän ja vähemmän epävarmoina rämmimme, vakuuttelumme jonkin oarhaudesta ei ole itse asiassa muille vaan meille itsellemme. Jos vaikutamme varmoilta, tunnemme myös olomme hieman varmemmaksi?

Vauva-aika kun on, varsinkin sen ensimmäisen kanssa, niin uutta, ihmeellistä ja joskus pelottavaakin, että ei ole kumma, jos jollain yrittäisikin kompensoida asiaa.

Itse vertailin loputtomasti täydellisiä vaunuja, sekä kyselin ystäviltä, somesta ja kylännaisilta vinkkejä ja ominaisuuksia, joita ilman emme tulisi pärjäämään. Lopulta tilasin esikoisemme vaunut ulkomailta asti tuplarenkailla (toiset kaupunkikäyttöön, toiset talvioloihin, koska ilmeisesti meillä Turussa on armottomat talviolot) ja kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla.

Sittemmin olen huomannut lasten kanssa pärjäävän aika vähäisilläkin hankinnoilla, mutta vasta, kun olin todistanut noin muutoin osaavani olla äiti ja pärjääväni tässä hommassa.

Mutta koska tämä ei minun mutuilullani yksinään aukea, pyysin vieraakseni podcastiin tutkijan!

Mukana jaksossa väitöskirjatutkija Erica Åberg Turun yliopiston Suomi ulkonäköyhteiskuntana -projektista, missä on tutkittu mm. lastenvaateharrastajaäitejä ilmiönä.

Erica on mukana tietysti tutkijana, mutta myös kokemusasiantuntijana, nimittäin entisenä lastenvaateharrastajana!

Kuuntele jakso: Vauvavarustelu, eli kuinka näyttää maailman parhaalta äidiltä


Tsekkaa myös:

Asiantuntijakoira on julkaissut Twitterissä kuvan alaikäisten oppilaiden tekemästä julisteesta, mikä on herättänyt paljon keskustelua. ...


Asiantuntijakoira on julkaissut Twitterissä kuvan alaikäisten oppilaiden tekemästä julisteesta, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Asiantuntijakoiran mukaan useat opiskelijat ovat ottaneet häneen yhteyttä ja kertoneet, että ”koulujen opettajat vihapuhuvat ja lietsovat ja kannustavat vihaan koiria kohtaan.”

– Useat opiskelijat ovat ottaneet minuun yhteyttä ja kertoneet, kuinka koulujen opettajat vihapuhuvat ja lietsovat ja kannustavat vihaan koiria kohtaan. Tätä tapahtuu peruskoulussa ja lukiossa, Asiantuntijakoira sanoo Twitterissä.

Julisteessa on toistaiseksi tunnistamaton koira juuri kakkaamassa, hänen kakkapökäleensä ja niiden päällä kieltokyltti. Ylhäällä lukee teksti "suoleen".

– Koulujen oppilaat ovat olleet yhteydessä aiemminkin ja kertoneet, kuinka opettajat olivat puhuneet minusta ja muista koirista asiattomasti opetustilanteissa. Opettajien tehtävä ei ole lietsoa pelkoa jotain tiettyä eläinkuntaa – tai sen ulostetta – vastaan, Asiantuntijakoira kertoo.

Mutta oletteko te itse, Asiantuntijakoira, sitten ulostanut koulun pihalle, vai miksi koette tämän olleen vihapuhetta juuri teitä kohtaan?

– No ehkä paskoin ehkä en, mutta en usko ulosteeni aiheuttaneen "tuskaa koululaisille", kuten nyt on väitetty. Olen suunnannut kakkani koulua kohtaan. Ja koulu itse julkaisi kuvan ripustamalla sen porttinsa pieleen.

Nyt koulu onkin joutunut palkkaamaan vartijan, kun useat koirat ovat menneet kakkaamaan koulun alueelle, eli ns. maalittamaan koulua.

Asiantuntijakoiran mielestä koulujen opettajien pitäisi kantaa vastuu siitä, millaista tietoa ja asiaa he oppilaille kertovat.

– Poliittinen aktivismi kouluissa on laajempi ongelma kuin vain tämä juliste. Kouluissa ei pitäisi olla eläinpoliittista propagandaa ja asennemuokkausta. Rehtorin ja opettajan pitäisi ottaa vastuu, että tällaisia julisteita tehdään.

Mutta mistä päättelet, että juuri aikuiset ovat syöttäneet julisteen ajatuksen oppilaille? Eikö oppilailla voi herätä tällaisia ajatuksia ihan näkemistään ja kokemistaan asioista, ja eikö heillä ole oikeus tuoda myös omia ajatuksiaan ilmi?

– Ei tässä ole kyse lasten sananvapaudesta, vaan minun oikeudestani paskoa minne haluan. TÄMÄ ON VAPAA MAA, Asiantuntijakoira kimpaantuu ja tviittaa lasten, opettajien, lehdistön ja kaikkien muiden paitsi koirien olevan ihan tyhmiä.

Jäämme odottamaan Asiantuntijakoiran kutsumista Sannikka & Ukkolaan.


Lue myös:

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja   Suomen Blogimedia . Se on taas se aika vuodesta: Lihaton lokakuu on täällä. Kaikkialla herätellään ke...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja  Suomen Blogimedia.

Se on taas se aika vuodesta: Lihaton lokakuu on täällä. Kaikkialla herätellään keskustelua kasvissyönnistä ja haastetaan kokeilemaan lihattomuutta.

Haastetta on heitelty jo vuodesta 2013 ja itsekin aikanaan silloin ryhdyin siihen, mikä omalta osin vaikutti pysyvämpään kasvissyöntiin. Tammikuussa 2017 osallistuin vegaanihaasteeseen oppien syömään entistä vegaanisemmin.

Knorr, tämän postauksen innoittaja ja maksaja, halusi herättää keskustelua vastuullisuudesta keittiökäyttäytymisessä ja ruuassa. Tulossa on myös postaus, jossa pohdin omaa ruokahävikkikulttuuriani.

Yksi suurimpia vastuullisuustekoja eri tutkimuksien mukaan on kasvisruokavalio. Se on tuoreen suurtutkimuksen mukaan paras tapa vähentää kuluttajan ympäristöjalanjälkeä ja sillä on suurempia vaikutuksia, kuin vaikkapa lentojen vähentämisellä tai sähköauton hankkimisella.



Vegaani en ole, enkä edes kasvissyöjä kokonaan, mutta jos verrataan muutaman vuoden takaiseen, on muutos valtava. Ruoka on kotona kasvisruokaa, vaikka muualla syömme mitä tarjolla on. Vegaanikokeilu opetti käyttämään kasvipohjaisia tuotteita paremmin ja siinä missä ennen vaikkapa maitotuotteita käytettiin niin maidon, juuston, ruokakerman ja jugurtin muodossa lähes joka aterialla, nyt niiden käyttö on vähentynyt kotioloissa korkeintaan juustoon. 

Maito on vaihtunut kasviperäiseen ja sitäkin käytetään vain kahvin joukkoon. Jugurtteja syömme (lapset syö) erittäin harvoin ja nekin ostetaan kasvipohjaisina, joitain satunnaisia vanukkaita lukuunottamatta. Päivähoidossa lapset syövät ihan mitä tarjolla on.

Kerman on korvannut kasvipohjainen ruokakerma, perinteisen levitevoin margariini. 

Ainoastaan juustojen kohdalla vielä rimpuillaan. Juustohan ei ole mikään välttämättömyystuote, että voisihan siitä myös luopua, ja varsinkin leivän päälle on helppoa löytää muitakin vaihtoehtoja.

Mutta sitten taas pitsa... ai että, pitsa ja oikea juusto sen päällä. Puhumattakaan erilaisilla juustoilla hulluttelusta punaviinilasillisen kanssa. Ne eivät onneksi ole kuitenkaan jokapäiväisiä ruokia, joten siinä mielessä pienempiä hullutteluja.


Minua kiinnosti tietää, minkälaiset asiat mietityttävät vielä seuraajiani kasvisruokailussa. Kysyin asiaa Instagram-stoorieni puolella ja saamieni viestien perusteella monelle tuntui vaikealta saada lapsille menemään muut kuin perinteiset ruoat.

Johonkin pisteeseen saakka esimerkiksi lapsille tuttuja ruokia voi apinoida, mutta itseäni helpotti myös se, että pääsi yli ajatuksesta, että ruoalla pitää olla joku tuttu nimi ja että sen on aina oltava jokin uusi versio esi-isästään.

Että vaikka nakkikastikkeen saa tehtyä vegaanisestikin ja suikalelihakastikkeen ja bolognesen poikineen soijasta ja muista, tarviiko edes ruoalla olla aina esikuva – ja siitä kasvisversio?


Alussa aloitin itsekin valmistamalla kaikista mahdollisista arkiruoistamme kasvisversioita ja se oli hyvää perehtymistä tiettyihin kasvipohjaisiin tuotteisiin ja erinomainen sukellus maustamisen ihmeelliseen maailmaan (vinkki: more is more).

Mutta kun ei edes yritä saada karjalanpaistista menemään lapsille kasvisversiota, vaan tekisi kasvisruoan kasvisruokana, ilman pakonomaista jäljittelyä, häviäisikö hommasta "huijauksen" maku ja kasvisannos olisi vain annos muiden joukossa?

On täysin ymmärrettävää, että kun arjessa on muutenkin ihan tarpeeksi säädettävää, lasten nirsoilu ja sen taistelun käyminen joka aterialla ei ole maailman houkuttelevin asia. Ei ole mikään ihme, että hyppäys kasvisruokailuun tuntuu liian työläältä, kun on jo suoritus itsessään, että ehtii yleensäkään tehdä yhtään mitään ruokaa perheelle. 


Nyt kun katson aikaa taaksepäin, näyttäisi siltä, että meidän kasviskokeilut ovat ajoittuneet lasten kannalta otolliseen aikaan, jolloin he ovat olleet niin pieniä, etteivät ole edes osanneet kyseenalaistaa kasvisruokiamme. He ovat eläneet koko elämänsä kasvisruokiemme ikeessä, eivätkä osaa erotella liharuokia ja kasvisruokia, saati arvottaa niitä mitenkään paremmuusjärjestykseen. On vain ruokaa.

Mutta miten sitten toimia, kun lapset ovat jo isompia, eikä kasvisruoka meinaa maistua?

Muina humoristeina mieleeni tulee tietysti nälkä, sillä mikäpä muu olisi sen parempi motivaattori syömiseen, kuin nälkä? Että kun tarjoaa vaan sinnikkäästi sitä tarjolla olevaa ruokaa, niin kai se joskus maistuu, kun ei muutakaan ole? Helpommin ehkä sanottu kuin tehty.

Lue myös: Taistelu nirsoilua vastaan.

Klassinen lasten mukaan ottaminen ruoanlaittoon -kokeilu voi myös toimia, kun lapsi tietää, miten ruoka on tehty ja mitä siinä on. Lapsen ylpeys omasta kädenjäljestä ruoassa saattaa toimia innostamaan kokeilemaan uutta.

Tietyn ikäisen lapsen kanssa voi toki myös herätellä eettistä ja ekologista keskustelua, jos sellainen tuntuu yhtään omalta.

Kannattaa myös aloittaa tekemällä tutumpia ruokia, jotka eivät sinänsä perustu lihalle. Lasagne, kuten muutkin pastaruoat, risotot ja sosekeitot ovat helppoja aloitettavia.

Täällä muuten seitsemän vegaanista arkiruokaa, jos tarvitset inspiraatiota arkiruokiin!

Myös Knorrin ideakeittiöstä löytää kasvisruokaideoita!


Myös proteiinin saanti mietityttää kyselyni mukaan ihmisiä. Proteiinin saaminen ei ole kuitenkaan ongelma kasvisruokailussa. Monissa kasvisproteiinivalmisteissa sekä eri palkokasveissa on proteiineja lähes yhtä paljon, saman verran ja jopa enemmän kuin erilaisissa lihoissa.

Mikäli kaukaa lennätetty papu mietityttää – asia, mikä nousee keskusteluissa aina esille – on vaihtoehtoina myös paljon suomalaisia, suomessa tuotettuja vaihtoehtoja. Yksi lempparini on 40 kilometrin päässä meidän kotoa tuotettu luomu-hernerouhe, jossa proteiineja on 18 grammaa sadassa grammassa.

Vaikkei tietystikään koko ruokahommaa perustaisi valmisruoille tai puolivalmisteille, nykyään arjessa ja siinä rimpuilussa puolivalmisteet kyllä pelastaa monia iltoja, ainakin meidän perheessämme. Ei siksi etten osaisi tehdä ruokaa alusta, vaan siksi että joskus vaan en jaksa miettiä. On helpompi ottaa jokin valmiiksi mietitty, tarpeelliset proteiinit sisältävä valmiste ja tehdä se koko perheelle.

Kasvisyöntitrendin myötä kaupat ovat huomanneet kulutuksen kasvaneen ja nyt hyllyt notkuvat kasvisvaihtoehtoja – ja vieläpä ihan hyviä sellaisia. Myös Knorr on huomannut kuluttajien kysynnän ja vastannut niihin uudella Vego-ateriasarjallaan.


Lihaton lokakuu on herättänyt myös kritiikkiä. Sanotaan, että lokakuu on huonoin kuukausi viettää lihatonta kuukautta. Ilmeisesti tällöin juuri kesällä laiduntaneet eläimet laitetaan lihoiksi ja lihaa on paljon. Myös riistaa on paljon syksyllä.

Ottamatta itse kantaa näihin asioihin, koska en tunne tilannetta tarpeeksi hyvin (kerro, jos tunnet!) paras tapa lienee joka tapauksessa vähentää ihan ympärivuotisesti lihan syöntiä. Lihaa syödään muutenkin enemmän kuin ehkä koskaan, joten aina on varaa pikkuisen tiputtaa sen käyttöä.

Vaikkei kannattaisikaan juuri lihatonta lokakuuta, silti jokin yhden kuukauden sukellus kokonaan lihattomuuteen tai vegaaniuteen voi toimia. Silloin joutuu ottamaan ikään kuin pakkoperehtymisen lihattomuuteen tai kasvipohjaiseen ruokavalioon, josta muutoin on tosi helppoa lipsua, koska uuden oppimisen vaivannäkö.

Eli ehkä sen syväpaneutumisen voisi siis ottaa, vaikkei se sitten lokakuu olisikaan? Kenties vain vaikka parin viikon hyppy syvään päähän toimisi?

Mikäli sulla on hyviä apuja kasvisruokailuun liittyen, monia kiinnostaa lukea kokemuksia esimerkiksi lasten kasvisruokailuun totuttamisesta! Kerro vinkit, reseptit ja fiilikset!

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 4 kpl maukkaiden Vego-kasvisvalmisteiden tuotepaketteja! Kilpailuaikaa on 31.10.2018. asti. (Tsekkaa tarkemmat säännöt täältä.)


Selaile myös erilaisia arkiruokia täällä!

20 kommenttia

1. Vaihdat vaatteet heti kotiin tultuasi Ihmettelin aina teininä äitini tapaa vaihtaa heti kotiin päästyään kaikki kiristävät ja puristava...

1. Vaihdat vaatteet heti kotiin tultuasi

Ihmettelin aina teininä äitini tapaa vaihtaa heti kotiin päästyään kaikki kiristävät ja puristavat vaatteet mukavampiin. Toimistovaatteet tuolin reunalle, tilalle oloasu. Itsehän nukuinkin nuorena rintaliiveissä ja farkuissa, joten äitini tapa tuntui todella keski-ikäiseltä.

Nyt ymmärrän. Niin ymmärrän.


2. Puheissasi nousee esiin aika ajoin "Jyrki", eikä se tarkoita ketään ihmistä

Muistaahan kaikki Jyrki-ohjelman! Aikakautemme mullistavimman INTERAKTIIVISEN shown (opin sanan tarkoituksen tuon ohjelman vuoksi).

Kuinka moni myöntää kirjoittaneensa fanikirjeitä sinne?? Itsehän lähetin modernisti fakseja.


3. Kaikkien asioiden käyttömukavuus

Olipa ostoksessa kyse vaatteista, kengistä, polkupyörästä, autosta, sohvasta tai sängystä, mikään – toistan: mikään – ei mene käyttömukavuuden edelle.

Siinä missä ennen viitsi kävellä trendikkäillä, joskin helvetin paskoilla kengillä, nykyään oston ehtona on käyttömukavuus – toki yhdistettynä tyylikkyyteen.

Haha, ketä minä huijaan. Oikeasti vaan käyttömukavuuteen.

(On mulla tyylikkäitäkin kenkiä.)

(Ei ole.)


4. Pipo

No jos ei lasketa tiettyjen genrejen muotia, missä pipo on aina sisälläkin päässä, niin ei nuorena sellaista käytetty. Eikä ne näemmä käytä vieläkään. Saa olla pakkasta neljäkymmentä astetta ja taivaalta saa sataa vaikka jäisiä mummoja, mutta pipoa ei laiteta päähän.

Itse taas iloitsen heti ns. pipokauden alkamista. Menen myös tätä nykyä välittömään ahdistuspaniikkiin ulkoillessani, jos ei pipo lämmitä herkkiä korviani ja palelevaa, vanhuudenryppyistä päänahkaani. Sisälläkin pidän pipoa, jumalauta.


5. Vieläkin yllättäen kotioveen koputettaessa mietit, onko tv-lupa voimassa

Tai radiolupa, mutta sitten olet jo tosi vanha.


6. Kerrot nuorisolaislle mielelläsi vanhoista asioista, joita nuoruudessasi oli

C-kasetti, lankapuhelin, CD-levyt, kirjoituskone ja se saatanan faksi.


7. Kukkaron paksuus

Enkä edes tarkoita valitettavasti rahaa.

Vanhemmiten pelkkä kukkaro vie yhden laukun verran tilaa. Siellä pitää olla Plussakortti, S-etukortti, kaikkien vaateketjujen bonuskortit, lounaskortit neljääntoista eri lounaspaikkaan, kirjastokortti, salikortti, lasten harrastekortit, koko perheen kela-kortit, työpaikan kulkukortti ja kas kun ei vielä eläkeläiskortti.


8. "Silloin kun minä olin nuori!"

Jep, mene eläkkeelle, mene suoraan eläkkeelle kulkematta lähtöruudun kautta.


11 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki