Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Biodelly , koska olen osakas, baby! Iloisia uutisia! Ajattelin tänä vuonna rakastaa itseäni ja mennä I love me...

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Biodelly, koska olen osakas, baby!

Iloisia uutisia! Ajattelin tänä vuonna rakastaa itseäni ja mennä I love me -messuille Helsinkiin! Olen siellä Biodellyn pisteellä muina messumuijina lauantaina ja sunnuntaina klo 12-18 ja mua saa tulla moikkaamaan ja jututtamaan – tai toki kiertää kaukaa, jos siltä tuntuu.

Biodellyn messupisteellä opastan tarvittaessa tuotteiden valinnassa yhdessä ammattilaisten kanssa ja kerron omista suosikeistani, vaikket haluaisi kuullakaan. Haha, ei kai, vain jos toivot!

Päivitän myös messuilta somea tietysti omaan Instagarmiini, mutta myös Biodellyn tilille, joten mikäli haluat olla vähintään etänä mukana, ota seurantaan!

Vaikkei minussa nyt mitään nähtävää siellä messuilla olisikaan, Biodelly tuo mukanaan paljon ihania, joitain täältä minunkin blogistani tuttuja tuotteita – ja vielä hyvään alennushintaan


Ainakin minun kaikki käyttämäni meikkipohjatuotteet on tulossa mukaan messuille. Lily Lolon sarjasta myynnissä on mineraalimeikkipohja, mineraalipuuteri, poskipuna, sekä varjostus & korostus -paletti. Lily Lolon meikkipohjan nimeen olen vannonut sen helppouden ja luonnollisen peittävyyden vuoksi. Se ei tee yhtään möhnöistä oloa, eikä se lähde liikkumaan kasvoilta pitkänäkään päivänä. 

Lily Lolon tuotteiden lisäksi pisteellä on myös myynnissä Luén ihonhoitopaketti, jonka hellävaraisella ihokuorinnalla saa aikaan ihmeellisen vauvapyllyefektin kasvoihin. Ihan jopa tällainen mummokin. Mukana myös Lovely Dayn koko ihonhoitosarja, Biodellyn uutuusluksustuote Ileurin seerumi, sekä Alteya Organicsin erilaisia tuotteita, suihkeista huulivoiteisiin. 

Pikkulinnut lauloi, että ns. tiskin alta saa myös ostettua ainakin naamastani – tai mielellään huulistani – silloin löytyvää huulipunaa, joten tule rohkeasti kysymyään sitä! Mutta pidetään tämä sitten ihan meidän välillämme.

Biodellyn oma meikkaaja tekee myös koko messujen ajan pikameikkejä pisteellä, joten ei muuta kuin nauttimaan ammattilaisen kädenjäljestä!

Mikäli et pääse messuille hyödyntämään huippuja tarjouksia (esim. Luén kasvonhoitosetti, joka normaalisti on 39,90 on nyt messuilla vain 25 euroa), uutiskirjeen tilaamalla saat ensimmäisenä tietää, milloin ja millä hinnoilla messujen lohduketarjoukset pärähtävät myyntiin verkkokauppaan!




Ja nyt siihen arvontaan! Sain Biodellyltä arvottavaksi I love me -messuille kolme (3) kahden (2) lipun pakettia! Lippu oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn yhtenä päivänä. Liput lähetetään sähköisesti eli saadaan heti perille voittajille!

Arvontaan voit osallistua kolmessa eri paikassa kommentoimalla olevasi mukana arvonnassa:
1. Täällä blogin kommenttikentässä (sähköpostiosoitteesi kera, jotta saadaan heti yhteys voittajaan)
2. Tämän postauksen Facebook-jaossa
3. Tämän postauksen Instagram-jaossa

Ja vaikka kaikissa kolmessa, niin triplaat mahiksesi! Jokaisessa kanavassa arvotaan yksi kahden hengen lippupaketti. Voittajat arvotaan keskiviikkona 17.10. klo 22!
71 kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure , PING Helsinki ja Suomen Blogimedia . Ajattele nopeasti!  Jos sinulta kysytään, mitä vuosikymmentä e...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure, PING Helsinki ja Suomen Blogimedia.


Ajattele nopeasti! Jos sinulta kysytään, mitä vuosikymmentä elettiin, kun oli "30 vuotta sitten", mitä vastaat?

Jostain syystä minulle ei tule mieleen melkein 90-luku (tarkemmin vuosi 1988), vaan 70-luku. Seitkyt luku! Ajatelkaa, että kahden vuoden päästä "30 vuotta sitten" on kuitenkin jo 90-luku. Pakko kysyä, että mitä hittoa, missä välissä tämä tapahtui ja eikö se ysäri ollut tyylin eilen?!


Muistan kun vasta vuosi vaihtui 2000-lukuun ja juhlittiin millenniumia. Muistan, kun käytiin ostamassa oikein iltapuvut millennium-juhlia varten ja juotiin halpaa siideriä, kunnes samm... tarkoitan käytiin ajoissa nukkumaan kädet peiton päällä Jeesus mielessä. Mutta ei siitä sen enempää.

Tämän kaiken ymmärsin, kun törmäsin internetsin meemiin, jossa kauhisteltiin samaa asiaa. Tajusin olevani juuri se tyyppi, joka elää vielä jotain 2000-luvun alkupuolta.

Internetsistä puheen ollen: Oletteko nähneet sellaisen hauskan videon, jossa nuorisolta, elikkäs ns. jonneilta kysytään C-kasettien käytöstä ja nämä nuorisolaiset yrittävät mm. kuunnella kasettia suoraan korvalla? Toinen ehdottaa, että ehkä johonkin siihen kuuluu laittaa kuulokkeet ja se on kamalan hauska, koska jonnet ei todellakaan tiedä, saati muista.


Tästä viraalivideosta intoutuneena halusin testata omilla kupeitteni hedelmillä, millaisia asioita heillä herää erilaisista entisajan vehkeistä. Ei muuten ollut mikään helpoin edes löytää muutaman kymmenen vuoden takaisia asioita, VAIKKA JUSTHAN SE OLI!

Ilmeisesti me ja kaikki muut olemme konmarittaneet 2010-lukulaisesti elämämme niin, ettei vanhoja kunnon VHS:iä ja C-kasetteja enää laatikoissa pyörinytkään, vaikka luulin niiden löytämisen olevan helppo nakki. Melkein muuten nauroivat, kun kysyin eräästäkin tekniikkaliikkeestä niitä. "Eti jostain netistä", sanoivat.

Sitten taas jopa meiltä itseltämme löytyi niitä "30 vuoden takaisia" – eli oikeasti 50 vuoden takaisia – asioita, kuten vinyylejä, polaroideja, sekä isäni vanha Ericssonin Cobra vintagepuhelin.


Selvästi meidän lapsuutemme ja nuoruutemme asiat ei ihan vielä ole tarpeeksi cool ja hip, että niitä oltaisiin jo nostalgiapäissämme hamstrattu koteihimme. Tosin nythän jo jotkut ovat alkaneet julkaisemaan uudelleen C-kaseteilla albumejaan, että älkää hyvänen aika heittäkö niitä mankkojanne mihinkään vielä.

Mukana arvailuissa oli myös 10-vuotias kummityttöni, joka nähtyään arvauskohteeni tuomitsi leikin välittömästi semisti laimeaksi, koska tiesi jo kuulemma kaiken. Tai niin hän luuli, mutta ähäkutti, eipä tiennytkään kaikkia kummitätinsä takataskussa olleita ylläreitä.

C-kasetti oli lapsille ehkä helpoin tai ainakin sen arvaukset menivät eniten lähelle. Joskin sitä kutsuttiin levyksi ja siitä tiedettiin tulevan biisejä, mutta siitä uskottiin voivan katsoa myös leffoja. "Tää niinku laitetaan johonkin ja sit täst tulee niin leffa tai semmonen", oli yksi arvaus.


LP-levy, elikkäs vinyyli aiheutti kummastusta, mutta ei sekään täysin vieras kiekko ollut. Esikoinen jopa osasi kertoa, kuvien avulla, mihin eri vehkeistä vinyyli kuuluu laittaa. Vinyylilevyn bimi tosin muuntui radiolevyksi. 

Hieman ihmetystä myös aiheutti satulevyt suoraan 70-luvulta, kun kerroin, että sillon ku minä olin nuori sadut kuunneltiin tämmösiltä. On muuten aivan ihastuttavia nuo levy, jossa satuja lukevat Saara Pakkasvirta ja Pekka Laiho Ei voi olla parempia ääniä.

Klassisen VHS-kasetin lapset ajattelivat olevan jotain sukua C-kasetille, mutta lapsille ei ollut täysin selvää, kuunnellaanko sillä musiikkia vai katsotaanko elokuvia. Kysyessäni esikoiselta, miten hän uskoo VHS:llä katsottavan elokuvia, hän yritti kurkkia videokasetin "ikkunasta" sisään.


Aiemmin mainitun Ericsson Cobra -lankapuhelimen isoin lapsi tunnisti heti puhelimeksi tylsistyneen "tiedetään"-ilmoituksen saattelemana, mutta pienemmät lapset ehdottivat sen olevan joko kaiutin tai radio. 

Kerrottuani sen olevan puhelin ja kysyessäni miten he ajattelisivat sen toimivan, esikoinen ehdotti, että johto olisi se mihin puhuttaisiin. "Tää laitetaan ehkä suuhun", arveli ja demonstroi asiaa... noh, laittamalla pistokkeen suuhun. 

Puhelimen pohjasta löytyvä pyöritettävä numerokiekko aiheutti suurta hämmennystä. Ajalleen uskollisesti lapset yrittivät tietysti painaa pohjan numeroita.  

Kummityttö, joka puhelimenkin heti tietysti nohevana tunnisti, otti yhtäkkiä puheenvuoron ja opetti pienempiään, kuinka vanhan ajan puhelimella on soitettu: "Eli nää toimi sillon ennen vanhaan niin, että ensin se meni niinku keskukseen ja sitten sanottiin kuka on, kehen haluaa yhteyden ja sitten oma osoite. Sitten ne yhdisti sille tyypille."

Olen aika varma, ettei enää Ericsson Cobralla soiteltu enää keskukseen, mutta hyvä yritys, kummityttö! 

"Mutta historiankirjassa sanottiin niin!" vannoi. 

Se on varmasti totta, vaikka vähän eri aikakautta olikin. Tämä kuuluu ehkä samaan kategoriaan, kun hän kysyi äidiltäni, eli mummiltaan, oliko silloin jo maailmassa värit, kun mummi oli nuori.


Puhelimesta päästiin sujuvasti vanhan kunnon puhelinkopin kuvaan, jonka kuopus ilmoitti aika varmasti olevan vankila. 

Gameboy oli nuorempien mielestä yksiselitteisesti puhelin, onhan siinä ne näytöt ja kaikki.

Vanha kunnon disketti, elikkäs tuttavallisemmin korppu, oli kuulemma jättipuhelimen SIM-kortti tai akku.

Tässä kiteytyy aika hyvin se, mitä tekniikkaa pääasiallisesti käytämme: Lapset ja nuoriso yhdistää kaiken tekniikan pitkälti puhelimeen, sillä se on se missä kaikki nykyään on. 

Vähän eri meno, kuin silloin 30 vuotta sitten.


30 vuotta sitten perustettiin F-Secure, vaikkei kyllä tunnu, että 70-luvulla oltaisi vielä tarvittu kyberturvallisuutta. Haha, vitsi vitsi, tarkoitan siis silloin vuonna 1988, josta on muka jo 30-vuotta. Mutta että ei kyllä kasettien, vinyylien, lankapuhelimien ja korppujen kanssa paljon tarvinnut muina internetittöminä miettiä näitä asioita.

Vaikka toki interwebsi on olemassa ollut jo ties milloin – jopa silloin 70-luvulla –, se ei ole tavallisen ihmisen elämää koskettanut ennen 90-lukua. Vuonna 1988 kytkettiin Suomen yliopistojen tietoverkot internetiin, mutta koteihin internet-yhteyksiä alettiin myydä vasta 1993. 

Ei liene sattumaa, että internetin ja sen yleistymisen myötä myös sen tietoturvallisuudesta tuli tärkeä muistettava. Siinä missä ennen vanhaan uhkia oli jotkut ihmeelliset madot ja virukset, nykyään uhkia on identiteettivarkauksista salasanojen urkintaan ja vakoiluohjelmista kiristysohjelmiin.


Eikä se ole selvin asia kaikille, vanhemmalle väestölle tai lapsille, saati edes kaikille meille rintarinnan internetin kanssa aikuistuneille. Katso vaikka niitä nimitestejä, joista Valeäiti-Hannekin varoitteli. Siellä niitä edelleen Fb-kaverit innolla tekevät, kaikista varoittelevista uutisista huolimatta.

Hanne kirjoitti myös salasanahelvetistä, joka niin ikään on oma shownsa. Nimimerkillä vaihdan salasanani aina kun kirjaudun uudelleen eri ohjelmiin, koska minulla ei ole hajuakaan, minkä salasanan viimeksi asetin.

Tuossapa muuten olisi hyvä salasana JA KERRANKIN TARPEEKSI PITKÄ, kun jumankauta aina sama valitus, kun säätää uusia salasanoja. Se ja ne saatanan erikoismerkit ja numerot. Nimimerkillä "HaistaPaska666". 

Halusitpa sitten suojata laitteesi, hallita lastesi internetkäyttöä tai saada tolkkua salasanarumbaan, 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), lupaa auttavansa sinua siinä. Palvelu sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n ja sillä on 30 päivän ilmainen testiaika.
You know, 30-vuotissynttärit, 30 päivää testiaikaa.

Usein kuulemme päiviteltävän vauvavarustelu-ilmiötä. Sitä, kuinka innokkaat äidit vertailevat parhaimpia vaunuja ja shoppailevat yötä myöten...

Usein kuulemme päiviteltävän vauvavarustelu-ilmiötä. Sitä, kuinka innokkaat äidit vertailevat parhaimpia vaunuja ja shoppailevat yötä myöten netissä arvokkaita lastenvaatteita. Jonottavat merkkituotteen alennusmyynteihin ja metsästävät nettikirppiksillä yömyöhään tiettyä mekkoa.

Tavaraan käytettään valtavia summia ja olemmepa saaneet lukea myös tapauksista, joissa kulutus menee yli varojen.

Vauvavarustelussa hifistellään ominaisuuksilla, kuoseilla ja merkeillä, sekä puhutaan jälleenmyyntiarvoista. Niin, toden totta joillain käytetyillä vaatteilla löytyy myös oikeasti varteenotettavaa jälleenmyyntiarvoa. Ja se jos mikä on toki myös erinomainen syy myös selittää itselleen arvokkaita hankintoja.

Kaikkea tätä usein mielellään kummeksutaan ja sille on helppo naureskella. Naureskelu on tavallaan helppo tapa erottautua siitä porukasta ja nostaa itseänsä sellaisen yläpuolelle.

Mutta onko vauvavarusteluun jokin syy, muukin kun kerskakulttuuri tai turhamaisuus, johon se usein syvempiä pohtimatta helposti kategorisoidaan? Voisiko siinä olla taustalla täysin tunnistettavia ja inhimillisiä tunteita ja pelkoja?


Oletteko huomanneet, että aika usein puhuttaessa omista vaunuista, sittereistä, turvakaukaloista tai mistä tahansa varusteista ollaan valmiita puolustamaan aika kiihkeästikin omia valintoja. Tämä on paras, ei vaan tämä!

Vaikutetaan varmoilta ja kerrotaan mielellään, miksi juuri nämä on ne parhaat. Mutta voisiko olla niin, että tässä vanhemmuussuossa, missä jokainen enemmän ja vähemmän epävarmoina rämmimme, vakuuttelumme jonkin oarhaudesta ei ole itse asiassa muille vaan meille itsellemme. Jos vaikutamme varmoilta, tunnemme myös olomme hieman varmemmaksi?

Vauva-aika kun on, varsinkin sen ensimmäisen kanssa, niin uutta, ihmeellistä ja joskus pelottavaakin, että ei ole kumma, jos jollain yrittäisikin kompensoida asiaa.

Itse vertailin loputtomasti täydellisiä vaunuja, sekä kyselin ystäviltä, somesta ja kylännaisilta vinkkejä ja ominaisuuksia, joita ilman emme tulisi pärjäämään. Lopulta tilasin esikoisemme vaunut ulkomailta asti tuplarenkailla (toiset kaupunkikäyttöön, toiset talvioloihin, koska ilmeisesti meillä Turussa on armottomat talviolot) ja kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla.

Sittemmin olen huomannut lasten kanssa pärjäävän aika vähäisilläkin hankinnoilla, mutta vasta, kun olin todistanut noin muutoin osaavani olla äiti ja pärjääväni tässä hommassa.

Mutta koska tämä ei minun mutuilullani yksinään aukea, pyysin vieraakseni podcastiin tutkijan!

Mukana jaksossa väitöskirjatutkija Erica Åberg Turun yliopiston Suomi ulkonäköyhteiskuntana -projektista, missä on tutkittu mm. lastenvaateharrastajaäitejä ilmiönä.

Erica on mukana tietysti tutkijana, mutta myös kokemusasiantuntijana, nimittäin entisenä lastenvaateharrastajana!

Kuuntele jakso: Vauvavarustelu, eli kuinka näyttää maailman parhaalta äidiltä


Tsekkaa myös:

Asiantuntijakoira on julkaissut Twitterissä kuvan alaikäisten oppilaiden tekemästä julisteesta, mikä on herättänyt paljon keskustelua. ...


Asiantuntijakoira on julkaissut Twitterissä kuvan alaikäisten oppilaiden tekemästä julisteesta, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Asiantuntijakoiran mukaan useat opiskelijat ovat ottaneet häneen yhteyttä ja kertoneet, että ”koulujen opettajat vihapuhuvat ja lietsovat ja kannustavat vihaan koiria kohtaan.”

– Useat opiskelijat ovat ottaneet minuun yhteyttä ja kertoneet, kuinka koulujen opettajat vihapuhuvat ja lietsovat ja kannustavat vihaan koiria kohtaan. Tätä tapahtuu peruskoulussa ja lukiossa, Asiantuntijakoira sanoo Twitterissä.

Julisteessa on toistaiseksi tunnistamaton koira juuri kakkaamassa, hänen kakkapökäleensä ja niiden päällä kieltokyltti. Ylhäällä lukee teksti "suoleen".

– Koulujen oppilaat ovat olleet yhteydessä aiemminkin ja kertoneet, kuinka opettajat olivat puhuneet minusta ja muista koirista asiattomasti opetustilanteissa. Opettajien tehtävä ei ole lietsoa pelkoa jotain tiettyä eläinkuntaa – tai sen ulostetta – vastaan, Asiantuntijakoira kertoo.

Mutta oletteko te itse, Asiantuntijakoira, sitten ulostanut koulun pihalle, vai miksi koette tämän olleen vihapuhetta juuri teitä kohtaan?

– No ehkä paskoin ehkä en, mutta en usko ulosteeni aiheuttaneen "tuskaa koululaisille", kuten nyt on väitetty. Olen suunnannut kakkani koulua kohtaan. Ja koulu itse julkaisi kuvan ripustamalla sen porttinsa pieleen.

Nyt koulu onkin joutunut palkkaamaan vartijan, kun useat koirat ovat menneet kakkaamaan koulun alueelle, eli ns. maalittamaan koulua.

Asiantuntijakoiran mielestä koulujen opettajien pitäisi kantaa vastuu siitä, millaista tietoa ja asiaa he oppilaille kertovat.

– Poliittinen aktivismi kouluissa on laajempi ongelma kuin vain tämä juliste. Kouluissa ei pitäisi olla eläinpoliittista propagandaa ja asennemuokkausta. Rehtorin ja opettajan pitäisi ottaa vastuu, että tällaisia julisteita tehdään.

Mutta mistä päättelet, että juuri aikuiset ovat syöttäneet julisteen ajatuksen oppilaille? Eikö oppilailla voi herätä tällaisia ajatuksia ihan näkemistään ja kokemistaan asioista, ja eikö heillä ole oikeus tuoda myös omia ajatuksiaan ilmi?

– Ei tässä ole kyse lasten sananvapaudesta, vaan minun oikeudestani paskoa minne haluan. TÄMÄ ON VAPAA MAA, Asiantuntijakoira kimpaantuu ja tviittaa lasten, opettajien, lehdistön ja kaikkien muiden paitsi koirien olevan ihan tyhmiä.

Jäämme odottamaan Asiantuntijakoiran kutsumista Sannikka & Ukkolaan.


Lue myös:

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja   Suomen Blogimedia . Se on taas se aika vuodesta: Lihaton lokakuu on täällä. Kaikkialla herätellään ke...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja  Suomen Blogimedia.

Se on taas se aika vuodesta: Lihaton lokakuu on täällä. Kaikkialla herätellään keskustelua kasvissyönnistä ja haastetaan kokeilemaan lihattomuutta.

Haastetta on heitelty jo vuodesta 2013 ja itsekin aikanaan silloin ryhdyin siihen, mikä omalta osin vaikutti pysyvämpään kasvissyöntiin. Tammikuussa 2017 osallistuin vegaanihaasteeseen oppien syömään entistä vegaanisemmin.

Knorr, tämän postauksen innoittaja ja maksaja, halusi herättää keskustelua vastuullisuudesta keittiökäyttäytymisessä ja ruuassa. Tulossa on myös postaus, jossa pohdin omaa ruokahävikkikulttuuriani.

Yksi suurimpia vastuullisuustekoja eri tutkimuksien mukaan on kasvisruokavalio. Se on tuoreen suurtutkimuksen mukaan paras tapa vähentää kuluttajan ympäristöjalanjälkeä ja sillä on suurempia vaikutuksia, kuin vaikkapa lentojen vähentämisellä tai sähköauton hankkimisella.



Vegaani en ole, enkä edes kasvissyöjä kokonaan, mutta jos verrataan muutaman vuoden takaiseen, on muutos valtava. Ruoka on kotona kasvisruokaa, vaikka muualla syömme mitä tarjolla on. Vegaanikokeilu opetti käyttämään kasvipohjaisia tuotteita paremmin ja siinä missä ennen vaikkapa maitotuotteita käytettiin niin maidon, juuston, ruokakerman ja jugurtin muodossa lähes joka aterialla, nyt niiden käyttö on vähentynyt kotioloissa korkeintaan juustoon. 

Maito on vaihtunut kasviperäiseen ja sitäkin käytetään vain kahvin joukkoon. Jugurtteja syömme (lapset syö) erittäin harvoin ja nekin ostetaan kasvipohjaisina, joitain satunnaisia vanukkaita lukuunottamatta. Päivähoidossa lapset syövät ihan mitä tarjolla on.

Kerman on korvannut kasvipohjainen ruokakerma, perinteisen levitevoin margariini. 

Ainoastaan juustojen kohdalla vielä rimpuillaan. Juustohan ei ole mikään välttämättömyystuote, että voisihan siitä myös luopua, ja varsinkin leivän päälle on helppoa löytää muitakin vaihtoehtoja.

Mutta sitten taas pitsa... ai että, pitsa ja oikea juusto sen päällä. Puhumattakaan erilaisilla juustoilla hulluttelusta punaviinilasillisen kanssa. Ne eivät onneksi ole kuitenkaan jokapäiväisiä ruokia, joten siinä mielessä pienempiä hullutteluja.


Minua kiinnosti tietää, minkälaiset asiat mietityttävät vielä seuraajiani kasvisruokailussa. Kysyin asiaa Instagram-stoorieni puolella ja saamieni viestien perusteella monelle tuntui vaikealta saada lapsille menemään muut kuin perinteiset ruoat.

Johonkin pisteeseen saakka esimerkiksi lapsille tuttuja ruokia voi apinoida, mutta itseäni helpotti myös se, että pääsi yli ajatuksesta, että ruoalla pitää olla joku tuttu nimi ja että sen on aina oltava jokin uusi versio esi-isästään.

Että vaikka nakkikastikkeen saa tehtyä vegaanisestikin ja suikalelihakastikkeen ja bolognesen poikineen soijasta ja muista, tarviiko edes ruoalla olla aina esikuva – ja siitä kasvisversio?


Alussa aloitin itsekin valmistamalla kaikista mahdollisista arkiruoistamme kasvisversioita ja se oli hyvää perehtymistä tiettyihin kasvipohjaisiin tuotteisiin ja erinomainen sukellus maustamisen ihmeelliseen maailmaan (vinkki: more is more).

Mutta kun ei edes yritä saada karjalanpaistista menemään lapsille kasvisversiota, vaan tekisi kasvisruoan kasvisruokana, ilman pakonomaista jäljittelyä, häviäisikö hommasta "huijauksen" maku ja kasvisannos olisi vain annos muiden joukossa?

On täysin ymmärrettävää, että kun arjessa on muutenkin ihan tarpeeksi säädettävää, lasten nirsoilu ja sen taistelun käyminen joka aterialla ei ole maailman houkuttelevin asia. Ei ole mikään ihme, että hyppäys kasvisruokailuun tuntuu liian työläältä, kun on jo suoritus itsessään, että ehtii yleensäkään tehdä yhtään mitään ruokaa perheelle. 


Nyt kun katson aikaa taaksepäin, näyttäisi siltä, että meidän kasviskokeilut ovat ajoittuneet lasten kannalta otolliseen aikaan, jolloin he ovat olleet niin pieniä, etteivät ole edes osanneet kyseenalaistaa kasvisruokiamme. He ovat eläneet koko elämänsä kasvisruokiemme ikeessä, eivätkä osaa erotella liharuokia ja kasvisruokia, saati arvottaa niitä mitenkään paremmuusjärjestykseen. On vain ruokaa.

Mutta miten sitten toimia, kun lapset ovat jo isompia, eikä kasvisruoka meinaa maistua?

Muina humoristeina mieleeni tulee tietysti nälkä, sillä mikäpä muu olisi sen parempi motivaattori syömiseen, kuin nälkä? Että kun tarjoaa vaan sinnikkäästi sitä tarjolla olevaa ruokaa, niin kai se joskus maistuu, kun ei muutakaan ole? Helpommin ehkä sanottu kuin tehty.

Lue myös: Taistelu nirsoilua vastaan.

Klassinen lasten mukaan ottaminen ruoanlaittoon -kokeilu voi myös toimia, kun lapsi tietää, miten ruoka on tehty ja mitä siinä on. Lapsen ylpeys omasta kädenjäljestä ruoassa saattaa toimia innostamaan kokeilemaan uutta.

Tietyn ikäisen lapsen kanssa voi toki myös herätellä eettistä ja ekologista keskustelua, jos sellainen tuntuu yhtään omalta.

Kannattaa myös aloittaa tekemällä tutumpia ruokia, jotka eivät sinänsä perustu lihalle. Lasagne, kuten muutkin pastaruoat, risotot ja sosekeitot ovat helppoja aloitettavia.

Täällä muuten seitsemän vegaanista arkiruokaa, jos tarvitset inspiraatiota arkiruokiin!

Myös Knorrin ideakeittiöstä löytää kasvisruokaideoita!


Myös proteiinin saanti mietityttää kyselyni mukaan ihmisiä. Proteiinin saaminen ei ole kuitenkaan ongelma kasvisruokailussa. Monissa kasvisproteiinivalmisteissa sekä eri palkokasveissa on proteiineja lähes yhtä paljon, saman verran ja jopa enemmän kuin erilaisissa lihoissa.

Mikäli kaukaa lennätetty papu mietityttää – asia, mikä nousee keskusteluissa aina esille – on vaihtoehtoina myös paljon suomalaisia, suomessa tuotettuja vaihtoehtoja. Yksi lempparini on 40 kilometrin päässä meidän kotoa tuotettu luomu-hernerouhe, jossa proteiineja on 18 grammaa sadassa grammassa.

Vaikkei tietystikään koko ruokahommaa perustaisi valmisruoille tai puolivalmisteille, nykyään arjessa ja siinä rimpuilussa puolivalmisteet kyllä pelastaa monia iltoja, ainakin meidän perheessämme. Ei siksi etten osaisi tehdä ruokaa alusta, vaan siksi että joskus vaan en jaksa miettiä. On helpompi ottaa jokin valmiiksi mietitty, tarpeelliset proteiinit sisältävä valmiste ja tehdä se koko perheelle.

Kasvisyöntitrendin myötä kaupat ovat huomanneet kulutuksen kasvaneen ja nyt hyllyt notkuvat kasvisvaihtoehtoja – ja vieläpä ihan hyviä sellaisia. Myös Knorr on huomannut kuluttajien kysynnän ja vastannut niihin uudella Vego-ateriasarjallaan.


Lihaton lokakuu on herättänyt myös kritiikkiä. Sanotaan, että lokakuu on huonoin kuukausi viettää lihatonta kuukautta. Ilmeisesti tällöin juuri kesällä laiduntaneet eläimet laitetaan lihoiksi ja lihaa on paljon. Myös riistaa on paljon syksyllä.

Ottamatta itse kantaa näihin asioihin, koska en tunne tilannetta tarpeeksi hyvin (kerro, jos tunnet!) paras tapa lienee joka tapauksessa vähentää ihan ympärivuotisesti lihan syöntiä. Lihaa syödään muutenkin enemmän kuin ehkä koskaan, joten aina on varaa pikkuisen tiputtaa sen käyttöä.

Vaikkei kannattaisikaan juuri lihatonta lokakuuta, silti jokin yhden kuukauden sukellus kokonaan lihattomuuteen tai vegaaniuteen voi toimia. Silloin joutuu ottamaan ikään kuin pakkoperehtymisen lihattomuuteen tai kasvipohjaiseen ruokavalioon, josta muutoin on tosi helppoa lipsua, koska uuden oppimisen vaivannäkö.

Eli ehkä sen syväpaneutumisen voisi siis ottaa, vaikkei se sitten lokakuu olisikaan? Kenties vain vaikka parin viikon hyppy syvään päähän toimisi?

Mikäli sulla on hyviä apuja kasvisruokailuun liittyen, monia kiinnostaa lukea kokemuksia esimerkiksi lasten kasvisruokailuun totuttamisesta! Kerro vinkit, reseptit ja fiilikset!

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 4 kpl maukkaiden Vego-kasvisvalmisteiden tuotepaketteja! Kilpailuaikaa on 31.10.2018. asti. (Tsekkaa tarkemmat säännöt täältä.)


Selaile myös erilaisia arkiruokia täällä!

19 kommenttia

1. Vaihdat vaatteet heti kotiin tultuasi Ihmettelin aina teininä äitini tapaa vaihtaa heti kotiin päästyään kaikki kiristävät ja puristava...

1. Vaihdat vaatteet heti kotiin tultuasi

Ihmettelin aina teininä äitini tapaa vaihtaa heti kotiin päästyään kaikki kiristävät ja puristavat vaatteet mukavampiin. Toimistovaatteet tuolin reunalle, tilalle oloasu. Itsehän nukuinkin nuorena rintaliiveissä ja farkuissa, joten äitini tapa tuntui todella keski-ikäiseltä.

Nyt ymmärrän. Niin ymmärrän.


2. Puheissasi nousee esiin aika ajoin "Jyrki", eikä se tarkoita ketään ihmistä

Muistaahan kaikki Jyrki-ohjelman! Aikakautemme mullistavimman INTERAKTIIVISEN shown (opin sanan tarkoituksen tuon ohjelman vuoksi).

Kuinka moni myöntää kirjoittaneensa fanikirjeitä sinne?? Itsehän lähetin modernisti fakseja.


3. Kaikkien asioiden käyttömukavuus

Olipa ostoksessa kyse vaatteista, kengistä, polkupyörästä, autosta, sohvasta tai sängystä, mikään – toistan: mikään – ei mene käyttömukavuuden edelle.

Siinä missä ennen viitsi kävellä trendikkäillä, joskin helvetin paskoilla kengillä, nykyään oston ehtona on käyttömukavuus – toki yhdistettynä tyylikkyyteen.

Haha, ketä minä huijaan. Oikeasti vaan käyttömukavuuteen.

(On mulla tyylikkäitäkin kenkiä.)

(Ei ole.)


4. Pipo

No jos ei lasketa tiettyjen genrejen muotia, missä pipo on aina sisälläkin päässä, niin ei nuorena sellaista käytetty. Eikä ne näemmä käytä vieläkään. Saa olla pakkasta neljäkymmentä astetta ja taivaalta saa sataa vaikka jäisiä mummoja, mutta pipoa ei laiteta päähän.

Itse taas iloitsen heti ns. pipokauden alkamista. Menen myös tätä nykyä välittömään ahdistuspaniikkiin ulkoillessani, jos ei pipo lämmitä herkkiä korviani ja palelevaa, vanhuudenryppyistä päänahkaani. Sisälläkin pidän pipoa, jumalauta.


5. Vieläkin yllättäen kotioveen koputettaessa mietit, onko tv-lupa voimassa

Tai radiolupa, mutta sitten olet jo tosi vanha.


6. Kerrot nuorisolaislle mielelläsi vanhoista asioista, joita nuoruudessasi oli

C-kasetti, lankapuhelin, CD-levyt, kirjoituskone ja se saatanan faksi.


7. Kukkaron paksuus

Enkä edes tarkoita valitettavasti rahaa.

Vanhemmiten pelkkä kukkaro vie yhden laukun verran tilaa. Siellä pitää olla Plussakortti, S-etukortti, kaikkien vaateketjujen bonuskortit, lounaskortit neljääntoista eri lounaspaikkaan, kirjastokortti, salikortti, lasten harrastekortit, koko perheen kela-kortit, työpaikan kulkukortti ja kas kun ei vielä eläkeläiskortti.


8. "Silloin kun minä olin nuori!"

Jep, mene eläkkeelle, mene suoraan eläkkeelle kulkematta lähtöruudun kautta.


11 kommenttia

Tänään on kansainvälinen podcast-päivä! Useat ovat tutustuneet podcastien maailmaan, mutta monelle se on vielä vieras sisällön muoto in...


Tänään on kansainvälinen podcast-päivä!

Useat ovat tutustuneet podcastien maailmaan, mutta monelle se on vielä vieras sisällön muoto internetsissä.

Maailma on niin täynnä sisältöä, eikä millään ole aikaa tutustua kaikkeen, ymmärrän. Se mikä erottaa podcastien parissa vietetyn ajan vaikkapa videoiden tai tv:n katselusta on, että podcastit ei sido niin tiiviisti sisällön pariin kuten audiovisuaalinen sisältö.

Podcasteja kuunnellessa voi tehdä ruokaa, lenkkeillä, hoitaa aamutoimia, ajaa autoa ja pyörää, tai vaikka siivota tai saunoa. Itsehän kuuntelin juuri tällä viikolla niin meikatessani kuin suihkussa ollessanikin podcasteja.

Koska kaikkihan tapahtuu aina ensin Ruotsissa, siellä podcastit on jo ns. kuumaa kamaa ja tehneet ison läpimurron jo tovi sitten. Suomessakin podcastien kuuntelu on kasvanut, mutta ei aivan vielä niin isosti kuin Ruotsissa.

Suomessa podcastien pariin löysivät ensin miehet. Suplalla, jossa itse podcastiani teen, on saatu kasvatettua myös naisten osuutta kuuntelijoista. Nykyään Suplan podcastien kuuntelijoista puolet on naisia, kiitos useiden uusien Suplan naistekijöiden!

Maiju Asikainen ja Jukka Lariola, Mamma rimpuilee -podcastin vakkarivieraat.

Kansainvälisen podcast-päivän tarkoituksena on tuoda julki podcastien ilosanomaa, mutta myös suositella hyviä podcasteja pitkin internetiä!

Tässä omat podcast-suositukseni:

1. Kaverin puolesta kyselen
Huumoria, lyhyitä jaksoja. Aina on aikaa kuunella mitä kaverille on käynyt.

2. Valeäidin nauhoitukset
Kaikkea vanhemmuudesta, mielenkiintoisia vieraita (muitakin kuin minä).

3. Unelmaduunarit
Kuinka tulla unelmaduunariksi? Miten löytää oma juttu ja saada siitä vielä rahaa?

4. No filter
Mielenkiintoisia aiheita nuorten aikuisten maailmasta, ilman filtteriä. Viimeisimmässä jaksossa myös meitsi puhumassa perhehaaveista (tai siitä, että pitääkö niitä olla).

5. Hannan ja Joonaksen -podcast
Kahden kaupunkilaisyrittäjän urheilullista ja kiireistä arkea kaksosten ja yhden isomman lapsen kanssa.

6. Suomen suosituin podcast
No siis... Suomen suosituin podcast. Kasper Strömman ja Mikko Pykäri, totta kai.

7. Kirjapodcast
Kirjojen ja kirjailijoiden oma podcast!

Niin ja siis mun podcast: Mamma rimpuilee, tietty.

Täällä myös muut Suplan syksyn poiminnot!

Että siinä nyt muutama mistä aloittaa. Tosi erilaisia sisältöjä, joista etsiä omaan makuun mieleisin!


Mitä podcasteja kuuntelet? Saa suositella!

Mamma rimpuileen -podcastin uusin jakso Vi**t mammuudesta löytyy: https://www.supla.fi/supla/3301329


Lue myös:
Milloin on OK erota?
Mitä tapahtuu elämälle lapsen saamisen jälkeen?
Nykyajan isovanhemmat – mikä mättää?


2 kommenttia

Sinä päivänä kun synnyit, minusta tuli äiti. Olet opettanut minulle enemmän, kuin mikään maailmassa. Hymysi on täynnä hyvyyttä. Jos sinut ...

Sinä päivänä kun synnyit, minusta tuli äiti. Olet opettanut minulle enemmän, kuin mikään maailmassa.

Hymysi on täynnä hyvyyttä. Jos sinut saa hymyilemään, voi onnitella itseään. Siinä hymyssä piilee kaikki maailman lempeys, katseessasi vaatimaton kiltteytesi.

Olet empaattinen pieni kiharatukkainen poikani. Luet kaikkia koko ajan. Tarkkailet ja teet arvioita. Minusta näet heti, jos minulla on jokin vinossa. Et ehkä sano mitään, mutta katsot. Ja minä tiedän katseestasi, että sinä tiedät.

Mielettömintä, opettavaisinta ja joskus kamalinta on juuri se. Että minun on muistettava kertoa, sanoittaa ja selittää sinulle kaikki. Mikään ei mene sinulta ohi. Joskus pelkään, että otat maailman murheita harteillesi ja siksi juuri minun tehtäväni on purkaa se sieltä pois.

Rakastan sitä, kun unohdat sen piirteen itsessäsi. Annat mennä vaan tukka hulmuten. Sähläät, sekoilet ja naurat.


Sinä olet herkkä, joskus lähes särkyvä. Sinulle ei saa sanoa rumasti, sinua ei saa nolata. Et osaa itse kertoa sitä, mutta reaktiosi opettaa meitä kaikkia ympärilläsi. Se on vain hyvä asia. Tiedäthän, että olet tahattomasti opettanut meille sinusta, mutta samalla koko maailmasta.

Rakastan sitä, että ujoudestasi huolimatta näytät tunteesi. Ethän koskaan ala piilottelemaan sisimpääsi. Rakastan myös sitä, että kotona uskallat olla vilkas, riehuva, naurava, tanssiva, kiukkuinen, hassu ja lupsakka, vaikka ehkä muualla odotat hetken, ennen kuin näytät kaikki moninaiset puolesi.

Kerron aina jokaisena syntymäpäivänäsi syntymästäsi. Kun oli kaunis syyspäivä ja lähdimme sairaalaan. Siitä, kun sinut nostettiin syliimme ja kaikki muuttui odotetusta johokin muuhun, mutta kuinka kaikesta ollaan selvitty – ja selvitään. Kuinka tunnistin sinut heti meidän lapseksi ja tiesin, että minut on luotu äidiksesi.

Toivottavasti muistan kertoa tarpeeksi, kuinka kiitollinen ja onnellinen olen sinusta, ihan jokaisena päivänä.

Olet herkkä, ihana, empaattinen, suloinen, korvaamaton, kaunis ja ihana lapsi. Kunpa muistaisit sen aina. Kunpa maailma huomaisi sen sinussa.

Rakastan sinua. Oma pieni kuusivuotiaani.


Lue myös:
Se oli yksi tammikuinen yö
Kohta kaksivuotiaani

Erosta puhutaan aika usein vain yhdellä tapaa: on ollut jokin pätevä, selvästi ulkopuolisille selitettävä ja heidän helposti hyväksyttävissä...

Erosta puhutaan aika usein vain yhdellä tapaa: on ollut jokin pätevä, selvästi ulkopuolisille selitettävä ja heidän helposti hyväksyttävissään oleva syy.

Entä koska saa erota, jos sellaista ei varsinaisesti ole? Pitääkö vain odottaa vedenpitävää syytä: pettäminen, väkivalta tai alkoholismi? Entä jos sellaisia ei ole, eli jos on kaikki ns. paperilla hyvin?

Milloin omat tarpeet ja halut voi laittaa muun edelle? Meillä on yksi elämä, mitä jos haluaa viettää sen sittenkin eri tavalla?

Entäs sitten kun on aikaisemmin päättänyt perustaa perheen toisen kanssa. On luvattu olla aina yhdessä. Miten voi ensin sopia jotain, vannottaa toinen olemaan siinä mukana ja sitten itse lähteä?

Ei ole tavatonta, että parisuhteessa alkaa pohtia, onko tämä edelleen sitä mitä haluan. Päinvastoin: kaikki joiden kanssa olen jutellut aiheesta, ovat kertoneet miettineensä asiaa, ainakin jossain kohtaa suhdettaan.

Lasten kasvettua vähän vauva-ajoista isommiksi, ihmisillä alkaa olla taas aikaa itselleen. On taas enemmän mahdollisuuksia miettiä, kuka minä olen ja mitä minä taas halusinkaan. Silloin tapahtuu mahdollinen kriisiytyminen. Huomaa ehkä kasvaneensa erilleen, ja mitä näitä nyt on.

Niissä tunteissa ja pohdinnoissa ei ole mitään hävettävää. Eikä myöskään eroamisessa. Se ei ole yhtä kuin epäonnistuminen.

Mutta pitäisikö eron sijaan sitten vain yrittää enemmän? Joskus kuitenkin on tunnettu niitä kihelmöiviä tunteita sen oman kumppanin kanssa, joten onko ne mahdollista löytää uudelleen? Vai onko niin, että jos on kerran saanut sen tunteen sisäänsä, ettei toinen enää säväytä, sitä on vaikea lähteä muuttamaan?

Kuinka pitkälle pitää vain yrittää ehjän perheen ja lasten vuoksi?


Ero ihan hyvästä liitosta on edelleen tabu

Podcastissa mukana puhumassa on kaksi eronnutta: Radiojuontaja Esko Eerikäinen, sekä valokuvaaja Kaisu Jouppi.

Kaisu sai paheksuntaa lähdettyään suhteesta, vaikka mikään ei ollut dramaattisen vialla. Sekä jotkut lähipiiristä, että täysin ulkopuoliset arvostelivat Kaisua ja pitivät häntä itsekeskeisenä.

Vuonna 2014 Me naisiin tehty juttu erosta poiki useita negatiivisia kommentteja, mikä kielii siitä, että ero on edelleen arka ja koviakin tunteita herättävä aihe monelle, vaikka asianomaiset itse olisivat asian kanssa sinut. Voisiko siis olla, että tässäkin asiassa on helpompi tuomita muiden ratkaisut, jolloin omista valinnoista tulisi oikeita?

Eskon erosta jauhettiin mediassa aikoinaan paljon, todella paljon, ja välillä hänestä jo tuntui, ettei sille näy loppua ikinä. Nyt erosta on tultu pitkä matka ja suhde exään on erittäin hyvä.

Myös Eskon uusperhekuviot toimivat hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että ne ovat jo ihan nextillä levelillä ja Esko toivottaa tervetulleeksi kotiinsa ja elämäänsä mielellään myös tyttärensä siskon, eli Eskon exän ja tämän nykyisen yhteisen lapsen.

Miten ihmeessä kaikista uusperhekuvioista saataisiin näin toimivia? Siihenkin Kaisulla ja Eskolla on sanottavaa.

Kuuntele Milloin on ok erota? -podcastjakso, jossa pohditaan eroajatuksia, itse eroa, avioliiton kankeutta, rakkauden tavoittelua, huuman tavoittelua, uusperhekuvioita ja jopa avoimia suhteita.

Jaksoon pääset klikkaamalla kuvaa:
Suora linkki: https://www.supla.fi/supla/3297940


Ensi viikon jaksossa taas mennään kevyempään aiheeseen ja studiossa mukana puhumassa mammuuden myytistä on Asikaisen Maiju ja Kettusen Hanne aka Valeäiti! Se on levoton jakso, levoton, sanon.


Lue myös:
Totuus pitkästä parisuhteesta
11 asiaa, joita tunnistat pitkän parisuhteen

2 kommenttia

Asiantuntijakoira... – Niin? Olen tässä vähän miettinyt tätä ilmiötä internetin ennen ja jälkeen -kuvista. Tiedätkö niitä, missä ol...

Asiantuntijakoira...

– Niin?

Olen tässä vähän miettinyt tätä ilmiötä internetin ennen ja jälkeen -kuvista. Tiedätkö niitä, missä ollaan ennen laihdutusta ja jälkeen laihtumisen?

– Kyllä, rakastan niitä. 

Kun tuntuu, että mikään maailmassa ei kerää niin paljon ihailua, kuin laihdutuskuvat. Niistä välittyy vahvasti sellainen sävy, että vain laihtunut on onnistuja ja tällöin se ei-laihtunut versio samasta ihmisestä olisi siis... epäonnistuja? 

– Mitä siitä?

Kun eikö se ole vähän sillä lailla, että minä, juuri tasan tämän painoisena saisin ihailua, jos vain asia esitettäisiin niin, että olisin vasta laihduttanut, sanotaanko vaikkapa 20 kiloa? Vaikka ihan yhtä lailla voisin tämän painoisena olla myös se ennen-kuva itsestäni, jolloin olisinkin näiden ennen ja jälkeen -kuvien logiikalla en-niin-onnistunut?

– Anteeksi, nyt en kuunnellut kyllä yhtään mitä olit sanomassa, kun otin juuri itsestäni selfien tuonne Instagramiin! Katso nyt kuinka hoikka, eli ihana, kaunis ja arvokas olen!

Voisitko nyt kuunnella minua Asiantuntijakoira edes hetken... Kun silloinhan vaikkapa lopputulos ei ole onnistumisen ilmentymä, vaan vain se laihtuminen itsessään. Eli kunhan vain laihdut, olet onnistunut ihmisenä? 

– Odotas vielä... noin, nyt se on julkaistu! Niin mitä yritit sanoa, pullukka?

Usein myös kuvateksteissä hehkutetaan, kuinka nimenomaan laihtuneena on onnellisempi ja tämä on se asia mitä kannattaa tavoitella. Ja kun oikeasti jokainen meistä, juuri tällä hetkellä, tämän painoisena kuvattuna, voisi olla ihan hyvin joko ennen tai jälkeen -kuva itses...

– Kyllä se on niin, että paino on suorassa yhteydessä onnellisuuteen. Katsos kun homman nimi on se, että rasva ja selluloosa...

Tarkoitat varmaan selluliittia?

– ...no oli mikä oli, niin ne on yhtä kuin onnettomuus. Ja mitä vähemmän niitä on, sitä vähemmän ihmisessä on onnettomuutta. Katsos tyttöseni, kun se muu massa vie tilaa ihmisen sisäiseltä onnellisuudelta. Kun ihmisen massa pienenee, onnellisuusprosentti kehossa kasvaa, kun sillä on enemmän tilaa siellä, kun ei ole rasvaa. Ei tämä mitään ydinfysiikka ole, ihan maalaisjärkeä!

Kuulostaa kyllä aika keksityltä.

– Itse kuulostat keksityltä!

Mutta eihän onnellisuus ole mitään fyysistä massaa, mikä veisi tilavuutta kehosta tai mistään muualtakaan? 

– Eikö muka? Oletko sattunut vilkaisemaan itseäsi peilistä?

Mitä tarkoitat?

– No en ole nähnyt sinun leikkivän pallon kanssa, kuten minä leikin.

Täh?

–  Nii-in. Vertaa vaikka minuun. Katso! Katso nytkin häntääni! Niin, hihhihhi, keeeellä on iloinen häntä, kellä! Katso nyt kuinka iloisesti heiluu siinä. Aika onnelliselta vaikutan. Ja syy? No painan jotain neljä kiloa. Sattumaako?


Lue myös:

1 kommentti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GoGreen & Suomen Blogimedia . Ensinnäkin: Luulitko, ettei tofusta voi saada herkullista? Jatka lukemista. To...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GoGreen & Suomen Blogimedia.

Ensinnäkin: Luulitko, ettei tofusta voi saada herkullista? Jatka lukemista.

Toiseksi: Rakastan kulhoja. Niitä posliiniesineitä, mutta myös sitä ruokalajia, bowleja. Tiedän, tiedän, olen jonkun valovuoden taas trendistä perässä, mutta kun täällä Turussa vähän kestää, ennen kuin ravintolat ymmärtävät halujeni päälle – joita en itsekään siis vielä tiennyt.

Nykyään Turussa saa kulhoruokia noin kolmesta paikasta ja voin kertoa, että ne annokset olen syönyt jo useaan otteeseen. Niin ihania kuin ne ovatkin, tuli silti olo, että haluan tehdä version myös itse. Unelmieni kulho, tiedättehän.


Kulhoissa parasta taitaa olla se, että niihin voi laittaa mitä vaan. Kaikki ihanat raaka-aineet somasti sekaisin ja hyvää on. Omia lempijuttuja kulhoissa – niiden varsinaisten täytteiden lisäksi – on jokin soijatyyppinen kastike, majoneesi ja tietysti riisi, jonka päälle kaikki kasataan.

Valkoinen riisi on ihanaa ja voisin syödä sitä aina, mutta ehkä sille voisi olla joku ns. fiksumpikin vaihtoehto?

JA ONHAN SILLÄ!

Ainakin kaksi: GoGreenin uudet luomusekoitukset Riisi & Herne sekä Kvinoa & Kikherne. Molemmat ja varsinkin ne yhdessä tekee kulhosta ihanan. Eikä vain ihanan makuisen, vaan helposti ja nopeasti pikkuisen ravinteikkaamman.


Sitä aina kuulee sanottavan, ettei tofu maistu miltään ja se on vain semmosta kumia. Joo, nii ne ei ole maistaneet tätä tofua, juuri tällä maailman ihanimmalla soosilla! Lupaan, että tämä maistuu.

Sääntö nro. 1: Tofu ei saa olla märkää. Sen suurimmat nesteet pitää imeyttää pois siitä.

Itse leikkaan aina tofulevyn ohuemmiksi levyiksi (kolmeen osaan) ja painelen ensin suurimmat nesteet vaikkapa talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen. Sen jälkeen vielä jätän nesteet imeytymään uuteen paperiin siksi aikaa, kun pilkon muita aineksia* ja teen teriyaki-kastiketta.

Täydellisen ihana teriyaki-kastike tofulle:
(noin neljän nälkäisen aikuisen tarpeisiin)
4,5 rkl hyvää soijakastiketta
2-2,5 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl vaahterasiirappia
1,5 rkl valkosipulia raastettuna (noin kolme tosi isoa kynttä)
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

+ 2 tl maissitärkkelystä ja 1 dl vettä

+ Paketti maustamatonta tofua

1. Sekoita teriyaki-kastikkeen ainekset sekaisin
2. Pilko kuivattu tofu kuutioiksi
3. Paista tofukuutiot kuumalla pannulla, esimerkiksi kookosrasvassa
4. Kun tofukuutiot ovat saaneet väriä ja rapsakkuutta pintaan, nakkaa noin 2/3 teryaki-kastikkeesta mukaan ja pyöritä hetki tofuja kastikkeessa (loput soosista lisätään valmiin kulhon päälle)
5. Lisää lopuksi maissitärkkelysseos (tai osa siitä) seoksen suurustamiseksi

*Kulhon muut ainekset:
Punakaalia
Avokadoa
Kirsikkatomaattia
Lehtikaalia paahdettuna ( uunissa: öljyä, vähän suolaa, 150 astetta, 20 minuuttia)
Pavut (ostin torilta suomalaisia papuja ja keitin kokonaisina muutaman minuutin suolavedessä, mutta tähän käy myös vaikka härkäpavut)
Tuore chili
Seesaminsiemeniä päälle
(Näitä kaikkia ei tarvita kerralla, jos tuntuu paljolta, vaan osakin täytteistä riittää!)

+ Majoneesi, esimerkiksi vegaaninen chilimajoneesi
+ GoGreen Riisi & Herne tai/ja Kvinoa & Kikherne -seosta paketin annostusohjeen mukaan

Keittoaika seoksissa on vain kymmenen minuuttia, joten ne ehtii valmistaa kun tofut ovat jo paistumassa ja muut ainekset valmiiksi pilkottu!


Tykkään koota kulhon siten, että alle laitetun riisiseoksen sisään teen ikään kuin majoneesipesän, joka paljastuu kulhoa kauhoessa. Muut raaka-aineet voi koota omiin osioihinsa riisin päälle.

Valmiiksi kootun kulhon päälle jokainen voi lisätä lopusta teriyaki-kastikkeesta oman makunsa mukaan. Myös pelkkä soijakastike toimii, mutta ai hyvä jumala tämä teriyaki-kastike on taivaallista.

Kulhon voi tehdä yhden ison, koota jokaiselle omansa tai tehdä kulhobuffan, jossa kaikki ainekset on erikseen pienissä kulhoissa ja kaikki saa rakentaa omansa. Viimeisin vaihtoehto on itselläni harkinnassa esikoisen synttärijuhlille!

Lue myös:
Punajuuripestoipitsa 
Perinteisen makuinen kasvisnakkikastike

5 kommenttia

Aina kun lapsemme käyvät isoäitinsä luona, heidän mukaansa tarttuu erinäisiä aarteita. Yksi lapsia taannoin ilahduttanut tuliainen oli valta...

Aina kun lapsemme käyvät isoäitinsä luona, heidän mukaansa tarttuu erinäisiä aarteita. Yksi lapsia taannoin ilahduttanut tuliainen oli valtava kasa erilaisia tarroja.

Paljon hauskoja kuvia ja erilaisia kirkkaita värejä sisältäviä tarroja – mikä voisi olla parempaa! Ei ihme, että on tarttunut mummun silmään ja tämä on päättänyt ilahduttaa lapsenlapsiaan pussillisella.


Eilen kehuskelin Instagram-tarinoissani, kuinka lapseni ovat jo niin omatoimisia leikeissään, että minä voin rauhassa koomailla sohvalla, eivätkä he tarvitse sillä lailla enää mitään viihdyttäjää.

Heti seuraavaksi löysinkin edellä mainittuja tarroja liimailtuna pitkin asuntoamme – eikä vain asunnostamme, vaan ympäri taloyhtiötämme, muun muassa naapurin pihalyhdyistä.

Siinä kun irrottelin kerrossängystä ja ulko-ovista ja niistä lyhdyistä kaiken maailman supersankari-, bändi- ja colamainostarroja, aloin tutustua kyseisiin tarroihin vähän syvemmin. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään!

Ajattelinkin nyt esitellä muutaman lempparitarrani isoäidin tarrakokoelmista.

1. Game over -tarra


Heti ensimmäisessä tarrassa pääsemmekin sukeltamaan suoraan parisuhteiden syövereihin, elikkäs siihen, kuinka heti papin aamenen jälkeen on pallo jalassa ja peli ns. ohi.

Senhän tietää jo tarran mieshahmokin, jonka suupielet ovat menneet ihan alaspäin. Nainen sen sijaan on tyytyväinen, koska sellaisia me naiset nyt vaan ollaan. "Vihdoin sain miehen nalkkiin ja voin lopettaa työt ja ryhtyä kotiäidiksi, eli yhteiskunnan elätiksi ja lopettaa eläkkeen kerryttämisen", hän varmasti siinä jo myhäilee.

Semmosta se avioliitto kuulkaas lapset on!


2. Homer Simpson näyttämässä keskisormia -tarra


Ai mutta kukas se siinä, Homer itse! Hän jos joku tietää kuinka perseestä avioliitto on! 

Haha, Homer, se on semmonen velikulta, aina keskarit pystyssä.


3. Eri savukemainostarrat


Ah, vanha kunnon Marlboro. Koskaan ei ole liian aikaista kertoa lapselle maailman suosituimmasta savukemerkistä. Ikävä oikein aikaa, kun äijät oli äijiä ja vetivät tupakkaa, eikä mitään kukkakaalipirtelöitä.

Ja kun sille tielle kerta ryhdyttiin, sama kertoa myös alunperin naisille (ts. kotiäideille) suunnatusta savukemerkistä:


Noin! 

Nyt kun on nämä savukkeet tulleet mukavasti lapsille tutuiksi, voidaankin siirtyä suoraan porttiteorialla muihin aineisiin:

4. Huumetarrat


Nii-in, siinäs näitte lapset, näin se porttiteoria toimii. Ei se mikään keksitty juttu ole.

Mutta mikä olisi parempaa, kuin kannabistarrat? No tietysti:


5. Simpsonit yhdistettynä kannabistuotteisiin -tarra

"Hei Bart, mikä harmittaa? Etkö ole saanut päivän spliffejä?"


Vaan jos Bart Simpson yhdistettynä hamppuun on hauska, niin kuinka hauska voi olla...


6. Ikoninen Mikki Hiiri hampun kuvien kanssa näyttämässä keskisormia -tarra


Niinpä, ei juuri mikään.


Sovittiin muuten, että ei liimailtaisi enää mitään tarroja pitkin taloyhtiötä ja että tarroja voi mieluummin liimailla vaikka omiin vihkoihin.

Joo, nii eikö nämä ole ihan ok, sanotaanko vaikka eskarivihkoon?


2 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki